Ä
ä-ää
Vieras
Meillä on 1v2kk lapsi, aikomuksena on hoitaa kotona niin pitkään kuin mahdollista.
Uuden kodin rakentaminen alkaa todennäköisesti ensi kesänä/syksynä, jolloin siis mies on jatkuvasti joko töissä tai rakennuksella. Ja minä siis kahdestaan lapsemme kanssa.
Tässä yhtenä päivän tuli puheeksi -osittain vitsillä- että millonkas sitä toista lasta aletaan yrittämään, johon totesin että ei ennen kun uusi koti on valmis koska en halua olla kahden pikkuisen kanssa yksin aamusta iltaan.
Mies tuumasi tähän etten olis ensimmäinen nainen joka hoitaa kahta pientä ku mies rakentaa uutta kotia ja käy töissä. No en toki, mutta jos/kun ajattelen itseäni ja omaa jaksamistani ni en haluasi olla tuossa tilanteessa. Yhden, joka ei ole enää ihan pikkuvauva, saa helpommin hoitoonkin hetkeksi jotta vaikkapa rakennushommiin pääsee itsekkin hetkeksi tms.
Enemmän kun aloin asiaa ajatella ni löydän vain hyviä puolia siitä että tuo lapsi saa kasvaa isommaksi ja omatoimiseksi ennen uuden vauvan tuloa sekä nauttia molempien vanhempien täydestä huomiosta
Monet näistä syistä liittyy omaan mukavuudenhaluuni :/ mm. ei ole kahta puettavaa/syötettävää kun toinen osaa jo itse. Isompi jaksaisi pikkumatkoja kävellä jottei tuplien kanssa tarvitsis taistella. Todennäköisesti jaksaisi kiinnostua lastenohjelmista mm. imetyksen ajaksi..
Kun itsekseni tässä mietin ni mulle tulee tosi itsekäs olo, toisaalta koitaan järjellä selittää että ei kai se ole paha asia jos pohtii jo valmiiksi omaa jaksmista?! :/
Uuden kodin rakentaminen alkaa todennäköisesti ensi kesänä/syksynä, jolloin siis mies on jatkuvasti joko töissä tai rakennuksella. Ja minä siis kahdestaan lapsemme kanssa.
Tässä yhtenä päivän tuli puheeksi -osittain vitsillä- että millonkas sitä toista lasta aletaan yrittämään, johon totesin että ei ennen kun uusi koti on valmis koska en halua olla kahden pikkuisen kanssa yksin aamusta iltaan.
Mies tuumasi tähän etten olis ensimmäinen nainen joka hoitaa kahta pientä ku mies rakentaa uutta kotia ja käy töissä. No en toki, mutta jos/kun ajattelen itseäni ja omaa jaksamistani ni en haluasi olla tuossa tilanteessa. Yhden, joka ei ole enää ihan pikkuvauva, saa helpommin hoitoonkin hetkeksi jotta vaikkapa rakennushommiin pääsee itsekkin hetkeksi tms.
Enemmän kun aloin asiaa ajatella ni löydän vain hyviä puolia siitä että tuo lapsi saa kasvaa isommaksi ja omatoimiseksi ennen uuden vauvan tuloa sekä nauttia molempien vanhempien täydestä huomiosta
Kun itsekseni tässä mietin ni mulle tulee tosi itsekäs olo, toisaalta koitaan järjellä selittää että ei kai se ole paha asia jos pohtii jo valmiiksi omaa jaksmista?! :/