Kuulin mitä saan lahjaksi kaveriltani...ei kiva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Aapee"

Vieras
Kaverini möläytti, että ovat lastensa kanssa askarrelleet minulle yhdessä joululahjan. Tulen siis saamaan jonkinlaisen saviastian, johon on rautalangalla väkerretty joku korkea hässäkkä, mihin saa jotain roikkumaan... Voi apua! Mihin ihmeeseen sellaisen hirvityksen muka oikein voi laittaa! Kaverini on kyllä käynyt meillä useasti ja tietää myös hyvin, että en pidä edes valokuvia kodissani esillä (äitini oli hamstraaja, itse en varmaan siitä syystä oikein kestä ns. koriste-esineitä..), saatikka jotain lasten värkkäämää hökötystä..

Kiva sitten kun tulevat taas joskus käymään kertoa, mihin tuo kyseinen esine on joutunut... Ei muuten tasan mene minnekään esille ja kämpässämme ei edes ole turhasti varastotilaa..

Joten voisinko pyytää, ÄLKÄÄ tehkö lasten kanssa joululahjoja ystävillenne, ellette oikeasti tiedä, että lahjan saaja sitä osaa arvostaa. Mieluummin ottaisin vastaan vaikka suklaalevyn tai viinipullon.
 
  • Tykkää
Reactions: Vätti Räsynyt
Ota nyt ensin se lahja vastaan ja katso millainen on, voit vaikka tykätä siitä. Ja eikös sitä lahjaa pitäisi arvostaa siitä syystä, että joku yleensä haluaa ilahduttaa ja antaa lahjan eikä siitä millainen se lahja on. Tuossa kyllä vielä arvostaisin kaiken päälle sitä, että ovat nähneet vaivaa ja tehneet itse.
 
toinen tunteella ja rakkadella sinullevalinnut sen mallin ja värin ja suunnittelee tarkkaan ja haluaa antaa sinulle eikä edes arvostusta sinulta tule. Taidat olla se tämänpäiväinen tarhatäti joka kirjoitteli jo yhteen ketjuun kuinka vihaat lasten tuomia lahjoja ja et arvostanut sitä kahvikuppia tai niitä helmiä :(
 
[QUOTE="vierailija";29324790]Ota nyt ensin se lahja vastaan ja katso millainen on, voit vaikka tykätä siitä. Ja eikös sitä lahjaa pitäisi arvostaa siitä syystä, että joku yleensä haluaa ilahduttaa ja antaa lahjan eikä siitä millainen se lahja on. Tuossa kyllä vielä arvostaisin kaiken päälle sitä, että ovat nähneet vaivaa ja tehneet itse.[/QUOTE]

Tottakai otan lahjan vastaan, on minulla sen verran käytöstapoja. Mutta savi+rautalanka lasten käsissä (4 ja 7-vuotiaat) niin ei heti tule mieleen mitään toteutusta, joka voisi olla mieleeni.. Anteeksi vaan.

Ja sen tiedän myös, että kaverillani on tapana tehdä ns. massana näitä lahjoja, eli veikkaan monen muunkin kaverin/sukulaisen saavan samanlaisen hässäkän.

Viime vuonna oli ihana lahja, kaunis lasipurkki, jossa oli valmiina ihanien suklaamuffinssien kuivat aineet (lisää vain rasva ja vesi tai jotain..). Sellaiset "käytettävät" lahjat ovat mielestäni parhaimpia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja törky;29324793:
toinen tunteella ja rakkadella sinullevalinnut sen mallin ja värin ja suunnittelee tarkkaan ja haluaa antaa sinulle eikä edes arvostusta sinulta tule. Taidat olla se tämänpäiväinen tarhatäti joka kirjoitteli jo yhteen ketjuun kuinka vihaat lasten tuomia lahjoja ja et arvostanut sitä kahvikuppia tai niitä helmiä :(

Kuten tuossa äsken mainitsin, niin todennäköisesti olen ns. yksi massasta joka tällaisen jutun saa.. Kaverilla siis tapana tehdä kerralla lapsien kanssa kaikille samat lahjat. Joten se tunne ja rakkaus on ehkä siinä ja siinä.. tuntuu enemmän velvollisuudelta kuin oikealta ajatukselta minun mielestäni.

Ja tähän vielä lisätään sitten se, että itse olen aina muistanut molempia vanhempia joko yhteisellä lahjalla (esim. lahjakortti) tai erikseen ja sitten pojalle ja tytölle menee kanssa omat lahjansa. Vaikka eihän sillä pitäisi olla väliä.
 
Itse jos saan jotain ei-miellyttävää heivaan sen roskiin ja sanon, että vein sen työpaikalleni työpisteeni koristukseksi, niin ei kukaan ihmettele kun ei kotonani ole esillä. Joskus olen oikeasti vienytkin työpaikalle, esim. joku kaikkea muuta kuin minun tyyliseni kippo on kynätelineenä. Työpaikan vaatekaapissani on lisäksi jostain saamani epämääräinen koriviritelmä, se sisältää varasukkahousut ja -sateenvarjon ja muuta sälää.
 
Yksi vuosi saimme kaveerini lapselta joululahjaksi "tauluja" jotka hän oli itse maalannut. Ne olivat lastulevyn kappaleita, joihin oli sotkettu ilmeisesti jollakin rempasta ylijääneellä maalilla jotain ihme kuvioita.Eikä edes mitään pieniä, vaan isoin oli varmaan 50X50 cm saakelin iso painava ja etenkin RUMA. Kaikille perheenjäsenille oli omat taulut joo että kiitosta vaan... Ulos lensivät kämpästä heti, kun saatiin ne paketista.
En kyllä oikein ymmärrä, jos oma lapseni saisi idean että tekisi tuollaisia toisille muka lahjaksi, kieltäisin moisen ihan tykkänään. Ehkä oma mummo voisi aidosti ilahtua moisesta, mutta takaan että kukaan muu ei, varsinkin kun "taiteilijalla" on ikääkin jo 8v.
 
Emmäkään haluaisi tuollasta skeidaa. Tosiaan jos jotain pitää antaa niin just joku suklaalevy. Tai jos ihan pakko ite väsätä niin vaikka pipareita. Noi meidän pikku nicopetteri väsäs hienon väkkyrän ei voisi vähempää ilahduttaa.
 
No en kehtaisi tuollaista kenellekään antaa, ehkä korkeintaan isovanhemmille (riippuu isovanhemmista). Meillä noita hökötyksiä on omasta takaa aivan liikaa, kun tyttö käy kuvataidekoulua, ja tehdyt työt ovat melko isoja. Joten toivon, ettei kukaan muu meitä halua sellaisella muistaa. Ap:n tapauksessa luulisi kaverin tajuavan, ettei ap:n kodissa ole esillä muitakaan koristeita, joten ei tunnu kyllä siltä, että ajatuksen kanssa haluaisi ilahduttaa.
 
Kuulostaa mielenkiintoiselta. :D Älä nyt kauhistu suotta ennenkuin näet sen lahjan, ehkä se onkin tosi hieno.

Joo, ymmärrän kyllä sun tuskan, koriste-esineet on ihan vihoviimeisiä.
 
Minulla on paljon lapsiperhetuttuja, omat lapset ovat nyt aikuisia, ja niillä ei vielä ole omia lapsia, mutta kaiketi semmoisiakin joskus on tulossa...

Ja ymmärrettävästi olen saanut paljon erinäköisiä askarteluja ja taideteoksia vuosien varrella, niin omilta lapsilta kuin muiden. Nykyään nämä muiden lapset jo kantaa tekeleitään mulle.

Ihailen, kiitän, ja pidän esillä pari viikkoa joulun jälkeen, että jos sattuvat käymään niin sitten näkevät. Ja jossain vaiheessa aika pian kaikki hienoudet ovat päätyneet roskiin.

(No ei kaikki. Omien lasten valtsunhirveenhienoja pannunalusia on edelleen käytössä. Ja muutama joulukoriste.)

Älä ota sitä niin vakavasti. Se on muistaminen, ei mikään varsinainen muistoesine. Joulutervehdys, paremminkin. Niin että ollaan me täällä suakin ajateltu.
 
Ymmärrän ap tuskasi ihan täysin! Mä oon kans semmonen, ettei mitään sälää tai roinaa saa olla esillä. Lisäksi, mulla on aika kallis maku.

Noh, eiköhän yks kaveri harrasta sitä, et roudaa mulle jotai ihme matkamuistoja reissuiltansa tyyliin saviset siniseksi maalatut seinätaulut kreikasta yms.. Oikeest HOHHOIJAA

Miten joillain ihmisillä ei oo tuon enempää pelisilmää, et onko joku juttu nyt sun tyylistä vai ei? Ei voi käsittää.

Viel kaiken huipuks tää ihminen on laittanu meidän häälahjaksi ostamaamme kalliiseen aalto tarjoiluvatiin jotain hemmetin soraa. Et turha laittaa mitään arvokasta ihmiselle, joka ei sitä osaa arvostaa..
 

Yhteistyössä