Kuulin kummitusjutun, jaan sen KaksPlussalla (kertojan luvalla)...
- Viestiketjun aloittaja Birgitte
- Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aprikoosi";28800971]Mä luin aikanaan "Myytillisä tarinoita" ja menetin yöuneni 
Mun mielestä just tuollaiset vanhan kansan kummitus- ja aavetarinat on kammottavia. Taisin joku yö nähdä painajaisiakin kirjan takia.[/QUOTE]
On siinä aika kammottavia juttuja, niinkuin vaikka että jos lauantai-iltana saunoo liian myöhään, saattaa joutua pirun nylkemäksi.
Mun mielestä just tuollaiset vanhan kansan kummitus- ja aavetarinat on kammottavia. Taisin joku yö nähdä painajaisiakin kirjan takia.[/QUOTE]On siinä aika kammottavia juttuja, niinkuin vaikka että jos lauantai-iltana saunoo liian myöhään, saattaa joutua pirun nylkemäksi.
Olen ehkä tämän jutun jo kertonut täällä aiemmin, mutta.. Poikani ollessa 2v menimme ystäväni luo mäenlaskuun ja kylään. Hänen pihassaan on vanha navetta joka on nykyisin tyhjillään. Pihan läheisyydessä on myös lakkautettu sairaala. Isommat lapset laski mäkeä navetan ylisiltä, mutta poikani parahti itkuun ja kirkui ihan paniikissa että haluaa pois navetalta. Menimme sisälle ja poika kertoi että paha noita kirkuu navetan kellarissa (iso navetta jossa kellari, lehmien tila ja vintti) ja että noita suuttuu jos siellä laskee mäkeä. Kaverini kertoi että navetan kellari oli sairaalan toiminta-aikoina ollut ruumishuoneena ja ettei ikinä enää mene sinne lasten kanssa leikkimään.. HUI miltä se silloin pimeenä talvi-iltana tuntui!
Myyttijutut on kunnon syys-viihdykettä.
Jatkanpa tällä, että "perimätiedon" mukaan meidän rannassa, kivenheiton päässä, olevan matalan heinittyneen lahden soistuneeseen perukkaan olisi joskus haudattu vauva.
Viileinä öinä kun usva laskeutuu tuonne lahdelle, helposti tulee juttu ajatukseen.
Ja onhan tässä kalmistojakin ympäristössä. Hyvää ympäristöä myytillisille jutuille.
Ainoa lähimpään kalmistoon liittyvä vanha kummistusjuttu minkä tiedän on, että sieltä olisi joskus sepän pajalle tullut vainaja valittamaan takomisen äänistä.
**
Siitä mökistä ja niistä hirsistä vielä - kuka tietää mikä sekin rakennus on joskus ollut, numerointeja oli tosi vanhan näköisiä, sellaisella "kaunokäsialalla" tehtyjä.
Jatkanpa tällä, että "perimätiedon" mukaan meidän rannassa, kivenheiton päässä, olevan matalan heinittyneen lahden soistuneeseen perukkaan olisi joskus haudattu vauva.
Viileinä öinä kun usva laskeutuu tuonne lahdelle, helposti tulee juttu ajatukseen.
Ja onhan tässä kalmistojakin ympäristössä. Hyvää ympäristöä myytillisille jutuille.
Ainoa lähimpään kalmistoon liittyvä vanha kummistusjuttu minkä tiedän on, että sieltä olisi joskus sepän pajalle tullut vainaja valittamaan takomisen äänistä.
**
Siitä mökistä ja niistä hirsistä vielä - kuka tietää mikä sekin rakennus on joskus ollut, numerointeja oli tosi vanhan näköisiä, sellaisella "kaunokäsialalla" tehtyjä.
Viimeksi muokattu:
M
Meidän kokemuksia
Vieras
Olen tämän täällä joskus kertonutkin, mutta sopii varmaan tähän jatkoksi.
Tapahtumat alkoivat kun lapseni oli muutaman vuoden ikäinen. Hän oli huoneessaan leikkimässä ja minä olin olohuoneessa. Yhtäkkiä lapseni tuli hädissän luokseni ja sanoi peloissaan että hänen huoneessaan on "musta setä". Lapsen reaktio oli niin voimakas että mieleeni ei todellakaan tullut että hän sepustaisi minulle jotain omasta mielikuvituksestaan.
Nähdessäni lapsen voimakkaan pelon, yritin itse pysytellä rauhallisena. Otin lapsen syliini ja sanoin että käydäänpä katsomassa mitä siellä huoneessasi on. Lapsen huone sijaitsi olohuoneen "takana" siten että sinne ei ole käyntiä ulko-ovesta, ikkunat olivat myöskin kiinni eli en uskonut että kukaan ulkopuolinen olisi päässyt sisään ainakaan huomaamattani.
Menimme huoneeseen ja kysyin josko musta setä oli vielä paikalla. Lapsi osoitti tyhjyyteen ja sanoi että kyllä hän on. Siinä vaiheessa kyllä vähän pelotti, mutta en voinut muuta kuin pysytellä rohkeana. Sanoin reippaimmalla äänellä jota ulos sain: olisitko ystävällinen ja menisit pois kun lastani pelottaa. Sen sanottuani menimme olohuoneeseen ja päätimme jatkaa leikkejä siellä. Kohta lapseni sanoi että musta setä oli nyt tullut seuraamme olohuoneeseen. Toistin pyyntöni että hän jättäisi meidät rauhaan jotta lastani ei pelottaisi. Ilmeisesti hän olikin tässä vaiheessa poistunut koska lapseni rauhoittui.
Asia jäi "unholaan" vuosikausiksi. No kyllähän minä sen muistin, mutta en ottanut sitä enää puheeksi lapseni kanssa koska se nyt oli vain tapahtuma jota ei voinut mitenkään selittää. Joitakin vuosia takaperin menin sitten "huuhaahoitajalle". Hoidon jälkeen hän kertoi nähneensä hoidon aikana mustaan kaapuun pukeutuneen hahmon lähelläni. Tästä "henkioppaasta", joksi hoitaja häntä kutsui, näkyi vaatteiden alta vain osa kasvoista. Hoitaja osoitti käsillään kolmiomaista aluetta silmien alapuolelta aina leukaan asti.
Hoitajan kuvaus ei vielä siinä vaiheessa soittanut minulla kelloa. Muutamaa päivää myöhemmin, kun olin kotona nyt jo teiniksi kasvaneen lapseni kanssa, ne lapsuuden tapahtumat tulivat kuitenkin yhtäkkiä mieleeni. Kysyin ensimmäistä kertaa tapahtumien jälkeen josko lapsi muistaisi mitä hän silloin kauan sitten näki. Hän katsoi minua ihmeissään ja sanoi että ei muista mitään niistä tapahtumista, mutta sen sijaan siihen aikaan kun hän käveli vielä alakouluun hän aina ajatteli että koulumatkan varrella on yksi kohta jossa hänen koulumatkaansa "vartioi" mustaan kaapuun pukeutunut hahmo. Tästä hahmosta näkyi kaavun alta vain (tässä vaiheessa lapseni nosti kätensä kasvojen eteen osoittaakseen) silmien alapuolelta leukaan yltävä osa.
Tapahtumat alkoivat kun lapseni oli muutaman vuoden ikäinen. Hän oli huoneessaan leikkimässä ja minä olin olohuoneessa. Yhtäkkiä lapseni tuli hädissän luokseni ja sanoi peloissaan että hänen huoneessaan on "musta setä". Lapsen reaktio oli niin voimakas että mieleeni ei todellakaan tullut että hän sepustaisi minulle jotain omasta mielikuvituksestaan.
Nähdessäni lapsen voimakkaan pelon, yritin itse pysytellä rauhallisena. Otin lapsen syliini ja sanoin että käydäänpä katsomassa mitä siellä huoneessasi on. Lapsen huone sijaitsi olohuoneen "takana" siten että sinne ei ole käyntiä ulko-ovesta, ikkunat olivat myöskin kiinni eli en uskonut että kukaan ulkopuolinen olisi päässyt sisään ainakaan huomaamattani.
Menimme huoneeseen ja kysyin josko musta setä oli vielä paikalla. Lapsi osoitti tyhjyyteen ja sanoi että kyllä hän on. Siinä vaiheessa kyllä vähän pelotti, mutta en voinut muuta kuin pysytellä rohkeana. Sanoin reippaimmalla äänellä jota ulos sain: olisitko ystävällinen ja menisit pois kun lastani pelottaa. Sen sanottuani menimme olohuoneeseen ja päätimme jatkaa leikkejä siellä. Kohta lapseni sanoi että musta setä oli nyt tullut seuraamme olohuoneeseen. Toistin pyyntöni että hän jättäisi meidät rauhaan jotta lastani ei pelottaisi. Ilmeisesti hän olikin tässä vaiheessa poistunut koska lapseni rauhoittui.
Asia jäi "unholaan" vuosikausiksi. No kyllähän minä sen muistin, mutta en ottanut sitä enää puheeksi lapseni kanssa koska se nyt oli vain tapahtuma jota ei voinut mitenkään selittää. Joitakin vuosia takaperin menin sitten "huuhaahoitajalle". Hoidon jälkeen hän kertoi nähneensä hoidon aikana mustaan kaapuun pukeutuneen hahmon lähelläni. Tästä "henkioppaasta", joksi hoitaja häntä kutsui, näkyi vaatteiden alta vain osa kasvoista. Hoitaja osoitti käsillään kolmiomaista aluetta silmien alapuolelta aina leukaan asti.
Hoitajan kuvaus ei vielä siinä vaiheessa soittanut minulla kelloa. Muutamaa päivää myöhemmin, kun olin kotona nyt jo teiniksi kasvaneen lapseni kanssa, ne lapsuuden tapahtumat tulivat kuitenkin yhtäkkiä mieleeni. Kysyin ensimmäistä kertaa tapahtumien jälkeen josko lapsi muistaisi mitä hän silloin kauan sitten näki. Hän katsoi minua ihmeissään ja sanoi että ei muista mitään niistä tapahtumista, mutta sen sijaan siihen aikaan kun hän käveli vielä alakouluun hän aina ajatteli että koulumatkan varrella on yksi kohta jossa hänen koulumatkaansa "vartioi" mustaan kaapuun pukeutunut hahmo. Tästä hahmosta näkyi kaavun alta vain (tässä vaiheessa lapseni nosti kätensä kasvojen eteen osoittaakseen) silmien alapuolelta leukaan yltävä osa.
V
"vieras"
Vieras
Ei kummituksia tarvitse pelätä. Ne ovat joko energiajäämiä tai ns. välitilaan jääneitä henkiä. Ettehän te pelkää radioaaltojakaan tai ihmisiä, ihan sama asia. Viihde (ja kirkko) on saanut aikaan sen vääristymän, että kummittelu on kauheaa ja sitä pitää pelätä. Ei tarvitse. 
Mulla on kokemusta henkimaailmasta siitä saakka, kun olin pieni. "Kummitukset" ja kummittelu on ollut osa mun elämää aina, enkä mä osaa suhtautua siihen pelolla tai siten että se olisi jotenkin kummallista. Nykyisessä talossakin asustaa jotain mitä silmä ei näe, mutta ne ovat osa tätä taloa. Näitä asukkeja ja heidän tekojaan on muunmuassa lapsetkin kuulleet ja nähneet, joten eivät ole mun keksintöä. Henkimaailma on ihan todellinen ja olemassa, mutta jostain syystä joskus kehitys on kääntynyt siihen että siitä on tehty pelottava ja epätodellinen. Mikä ei siis pidä paikkaansa.
Mulla on kokemusta henkimaailmasta siitä saakka, kun olin pieni. "Kummitukset" ja kummittelu on ollut osa mun elämää aina, enkä mä osaa suhtautua siihen pelolla tai siten että se olisi jotenkin kummallista. Nykyisessä talossakin asustaa jotain mitä silmä ei näe, mutta ne ovat osa tätä taloa. Näitä asukkeja ja heidän tekojaan on muunmuassa lapsetkin kuulleet ja nähneet, joten eivät ole mun keksintöä. Henkimaailma on ihan todellinen ja olemassa, mutta jostain syystä joskus kehitys on kääntynyt siihen että siitä on tehty pelottava ja epätodellinen. Mikä ei siis pidä paikkaansa.
V
"vieras"
Vieras
Yövyimme kesällä eräässä b&b-paikassa, kyseessä vanha pappila. Ikinä en ole missään nukkunut niin huonosti kuin siellä. Heräilin yöllä vähän väliä ahdistavaan tunteeseen, ja ne hetket kun nukuin, näin unta kuolleesta pikkutytöstä joka kertoi olevansa haudattuna jonnekin pihalle. Kuolema oli siis tapahtunut joskus hyvin kauan sitten. Tyttö toi minulle suuren kirjan, ilmeisesti kirkonkirjat tms ja pyysi tutkimaan asiaa.
Aamulla kun heräsin, olivat huoneestamme kaikki kirjat hyllystä lattialla ja kaappien ovet auki.
Uni ei ollut ns. normaalia unta, vaan todella elävää ja aina hereillä käydessäni olo oli jostain syystä ahdistunut.
Lähdimme aamulla aikaisin pois tuolta, ja vieläkin tuntuu kummalliselta kun ajattelen kokemusta.
Aamulla kun heräsin, olivat huoneestamme kaikki kirjat hyllystä lattialla ja kaappien ovet auki.
Uni ei ollut ns. normaalia unta, vaan todella elävää ja aina hereillä käydessäni olo oli jostain syystä ahdistunut.
Lähdimme aamulla aikaisin pois tuolta, ja vieläkin tuntuu kummalliselta kun ajattelen kokemusta.
[QUOTE="vieras";28806990]Ei kummituksia tarvitse pelätä. Ne ovat joko energiajäämiä tai ns. välitilaan jääneitä henkiä. Ettehän te pelkää radioaaltojakaan tai ihmisiä, ihan sama asia. Viihde (ja kirkko) on saanut aikaan sen vääristymän, että kummittelu on kauheaa ja sitä pitää pelätä. Ei tarvitse.
Mulla on kokemusta henkimaailmasta siitä saakka, kun olin pieni. "Kummitukset" ja kummittelu on ollut osa mun elämää aina, enkä mä osaa suhtautua siihen pelolla tai siten että se olisi jotenkin kummallista. Nykyisessä talossakin asustaa jotain mitä silmä ei näe, mutta ne ovat osa tätä taloa. Näitä asukkeja ja heidän tekojaan on muunmuassa lapsetkin kuulleet ja nähneet, joten eivät ole mun keksintöä. Henkimaailma on ihan todellinen ja olemassa, mutta jostain syystä joskus kehitys on kääntynyt siihen että siitä on tehty pelottava ja epätodellinen. Mikä ei siis pidä paikkaansa.[/QUOTE]
Uskotko, että kaikki tuollainen henkimaailman rellestäminen on vaaratonta, eikä henkimaailmassa ole pahuutta?
Muistaako kukaan kuulleensa sellaista tarinaa, jossa joku 'henki' heitteli kirkkaassa päivänvalossa ihmisiä kirveellä? Muistan hämärästi tarinan, jossa jonkun talon pihalla oli rellestänyt vähän vähemmän vieraskorea kummitus, joka oli päättänyt häätää väen tontiltaan hinnalla millä hyvänsä. Siellä siis leijui kirves ilmassa ja singottiin ihmisiä päin. Täyttä hölynpölyä varmasti mutta jos ajatellaan, että tuo olisi oikeasti tapahtunut, ei se kovin vaarattomalta kummajaiselta tunnu. Kyllä minä olisin pelännyt. Samankaltaisia tarinoita olen kuullut muitakin. Esim. keittiöveitset ovat pudonneet veitsitelineestä itsestään ja jossain tarinassa veitset leijuivat ilmassa ja putosivat sitten lattialle.
Mulla on kokemusta henkimaailmasta siitä saakka, kun olin pieni. "Kummitukset" ja kummittelu on ollut osa mun elämää aina, enkä mä osaa suhtautua siihen pelolla tai siten että se olisi jotenkin kummallista. Nykyisessä talossakin asustaa jotain mitä silmä ei näe, mutta ne ovat osa tätä taloa. Näitä asukkeja ja heidän tekojaan on muunmuassa lapsetkin kuulleet ja nähneet, joten eivät ole mun keksintöä. Henkimaailma on ihan todellinen ja olemassa, mutta jostain syystä joskus kehitys on kääntynyt siihen että siitä on tehty pelottava ja epätodellinen. Mikä ei siis pidä paikkaansa.[/QUOTE]
Uskotko, että kaikki tuollainen henkimaailman rellestäminen on vaaratonta, eikä henkimaailmassa ole pahuutta?
Muistaako kukaan kuulleensa sellaista tarinaa, jossa joku 'henki' heitteli kirkkaassa päivänvalossa ihmisiä kirveellä? Muistan hämärästi tarinan, jossa jonkun talon pihalla oli rellestänyt vähän vähemmän vieraskorea kummitus, joka oli päättänyt häätää väen tontiltaan hinnalla millä hyvänsä. Siellä siis leijui kirves ilmassa ja singottiin ihmisiä päin. Täyttä hölynpölyä varmasti
mutta jos ajatellaan, että tuo olisi oikeasti tapahtunut, ei se kovin vaarattomalta kummajaiselta tunnu. Kyllä minä olisin pelännyt. Samankaltaisia tarinoita olen kuullut muitakin. Esim. keittiöveitset ovat pudonneet veitsitelineestä itsestään ja jossain tarinassa veitset leijuivat ilmassa ja putosivat sitten lattialle.
[QUOTE="vieras";28807012]Yövyimme kesällä eräässä b&b-paikassa, kyseessä vanha pappila. Ikinä en ole missään nukkunut niin huonosti kuin siellä. Heräilin yöllä vähän väliä ahdistavaan tunteeseen, ja ne hetket kun nukuin, näin unta kuolleesta pikkutytöstä joka kertoi olevansa haudattuna jonnekin pihalle. Kuolema oli siis tapahtunut joskus hyvin kauan sitten. Tyttö toi minulle suuren kirjan, ilmeisesti kirkonkirjat tms ja pyysi tutkimaan asiaa.
Aamulla kun heräsin, olivat huoneestamme kaikki kirjat hyllystä lattialla ja kaappien ovet auki.
Uni ei ollut ns. normaalia unta, vaan todella elävää ja aina hereillä käydessäni olo oli jostain syystä ahdistunut.
Lähdimme aamulla aikaisin pois tuolta, ja vieläkin tuntuu kummalliselta kun ajattelen kokemusta.[/QUOTE]
Pakko kommentoida tätä. Joku minulle väitti, että hyvin aktiivinen henki voi vaivuttaa ihmisen transsiin ja kommunikoida henkilön kanssa transsin aikana, koska se on hengelle jostain syystä helpompaa niin. Olikohan niin, että hengelle on hyvin vaikeaa tuottaa puhetta ja ihmisen vaivuttua transsiin henki voi vetää elävän sinne henkimaailmaan, jolloin keskustelu onnistuu paremmin. Joku voi ehkä valaista jos on kuullut saman jutun? En minä näitä transsi-tarinoita kyllä purematta niele, mutta onhan sitä kiinnostava ajatella, että olisi joku keino nähdä näkymättömään.
Aamulla kun heräsin, olivat huoneestamme kaikki kirjat hyllystä lattialla ja kaappien ovet auki.
Uni ei ollut ns. normaalia unta, vaan todella elävää ja aina hereillä käydessäni olo oli jostain syystä ahdistunut.
Lähdimme aamulla aikaisin pois tuolta, ja vieläkin tuntuu kummalliselta kun ajattelen kokemusta.[/QUOTE]
Pakko kommentoida tätä. Joku minulle väitti, että hyvin aktiivinen henki voi vaivuttaa ihmisen transsiin ja kommunikoida henkilön kanssa transsin aikana, koska se on hengelle jostain syystä helpompaa niin. Olikohan niin, että hengelle on hyvin vaikeaa tuottaa puhetta ja ihmisen vaivuttua transsiin henki voi vetää elävän sinne henkimaailmaan, jolloin keskustelu onnistuu paremmin. Joku voi ehkä valaista jos on kuullut saman jutun? En minä näitä transsi-tarinoita kyllä purematta niele, mutta onhan sitä kiinnostava ajatella, että olisi joku keino nähdä näkymättömään.
V
"vieras"
Vieras
Uskotko, että kaikki tuollainen henkimaailman rellestäminen on vaaratonta, eikä henkimaailmassa ole pahuutta?
Muistaako kukaan kuulleensa sellaista tarinaa, jossa joku 'henki' heitteli kirkkaassa päivänvalossa ihmisiä kirveellä? Muistan hämärästi tarinan, jossa jonkun talon pihalla oli rellestänyt vähän vähemmän vieraskorea kummitus, joka oli päättänyt häätää väen tontiltaan hinnalla millä hyvänsä. Siellä siis leijui kirves ilmassa ja singottiin ihmisiä päin. Täyttä hölynpölyä varmasti
Pääsääntöisesti tavalliset ihmiset kohtaavat vain harmittomia henkimaailman kontakteja. "Pahuuteen" päästäkseen pitää itse tehdä tiettyjä asioita, olla aktiivinen. Vahingossa tai tekemättä mitään se ei onnistu. Joten syytä pelkoon ei ole.
Kun ihminen kuolee, henki siirtyy henkimaailmaan ja henkimaailmassa kaikki perustuu pyyteettömälle rakkaudelle. Siellä ei ole pahoja tai hyviä, on vain erilaisia energioita. Matalampivärähteiset energiat ovat niitä, joista voi tulla ihmiselle kurja fiilis tai pelkoa jos pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa. Samanlainen vetää puoleensa samanlaista, pelko on matalavärähteistä --> jolloin pelokas ihminen vetää puoleensa samankaltaista energiaa.
Pitää myös ottaa huomioon se, että ihmisellä itselläänkin on henkiolentona kykyjä, jotka ovat unohtuneet. On tieteellisesti tutkittu, että ns. poltergeist ilmiöt tapahtuvat usein paikoissa joissa on teini-ikäinen (tyttö). On siis syytä olettaa, että ihmisen omat, tietoisesti hallitsemattomat (ja tuntemattomat) energiat pystyvät vaikuttamaan materiaan. Esim itse olen sellainen, että jos suutun oikein reippaasti, koko talosta katkeaa sähköt, vaikka en olekaan enää teini
En usko siihen, että henkimaailma vahingoittaisi tavallista ihmistä normaalioloissa. On erittäin harvinaista, että jossakin paikassa on itsestään syntynyt niin voimakas matalavärähteinen energiakerääntymä, joka voisi tehdä ihmiselle jotain. Siihen sen sijaan kyllä uskon, että tiettyjä temppuja tekemällä ihminen saa seurakseen voimakkaitakin matalavärähteisiä energioita, jolloin taas kaikki on mahdollista. Mutta normaali-ihminenhän ei tällaiseen leikkiin ryhdy.
Henkimaailman "rellestämiseen" pitää vielä sanoa sen verran, että 99,9% tavaroiden siirtyminen yms "rellestäminen" on vain henkimaailman pyrkimys tehdä itsensä näkyväksi/huomatuksi. He haluavat huomiota, osa siksi ettei ymmärrä kuolleensa, osa siksi että heillä on jokin asia jäänyt kesken ja kaipaavat apua ennenkuin ovat valmiita siirtymään kokonaan toiselle puolelle. Ei siinä sen pelottavampaa asiaa ole taustalla.
U
up
Vieras
T
tuttua
Vieras
Onhan näitä. Minun lapsuuden kodissani oli paljonkin.. Nykyisessä kodissamme myös, mutta vähemmän. Lapsemme näkee myös aaveen ja puhuttelee aavetta nimellä, joka on todella erikoinen ja ei ole tullut vastaan päiväkodissa, perheessämme, suvussamme eikä lastenohjelmissa. Erikoinen vanha nimi. niin ja tää talo on rakennettu 60-luvulla.
V
"vieras"
Vieras
Tämä tapahtui 90-luvulla. Tuttu parikymppinen poika alkoi ajamaan turverekkaa työkseen ja tekivät sitä turpeen ajoa kellon ympäri vuoroissa. Kerran hän kysyi minua mukaan yövuoroon ja menin mukaan. Istuin koko yön vänkärin penkillä ja yö ajettiin. Aamuyöstä kun aamu valkeni ajoimme hiljaa jonkin kirkonkylän läpi kun taivaalla välähti valo. Se välähdys kesti noin sekunnin. Samalla tavalla kuin salama, mutta valo peitti koko taivaan. Oli talvi ja pikku pakkasta, taivas ei ollut kirkas vaan pientä pilveä muistaakseni oli.
Emme keksineet ilmiölle selitystä ja siihen aikaan sillä ei ollut muita todistajiakaa. Liekö sitten yliluonnollinen ilmiö vai keksiikö joku selityksen.
Mitään ääntäkään ei muuten välähdyksen aikana kuulunut, eli taatusti ei ollut salama.
Emme keksineet ilmiölle selitystä ja siihen aikaan sillä ei ollut muita todistajiakaa. Liekö sitten yliluonnollinen ilmiö vai keksiikö joku selityksen.
Mitään ääntäkään ei muuten välähdyksen aikana kuulunut, eli taatusti ei ollut salama.
H
"huoh"
Vieras
Kummituksia ei ole olemassakaan mutta näitä kaiken maailman väritettyjä tarinoita kyllä on ja usein paisuvat vielä matkalla.
Toki mielenvikaiset saattavat niihin oikeasti uskoakin mutta ei se niitä sen todellisemmaksi tee.
Toki mielenvikaiset saattavat niihin oikeasti uskoakin mutta ei se niitä sen todellisemmaksi tee.
T
tämä tulee uniisi ensi yönä
Vieras
U
up
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Meillä laps kyseli edellisessä asunnossa usein minulta että " kuka tuo on" ja katsoi ensin hiljaa pitkään. Koitin vakuutta että ei siellä ketään ole, itekin paskat housuissa mutta laps vaan kyseli. Ikää n.3-4v
