Minulla ei ole läheisiä, jotka ovat joutuneet tekemisiin tällaisten asioiden kanssa, mutta olen myös saanut kuvan, että toisten asioiden puututaan ilman parempia perusteita, ja jostain kumman syystä oikeasti apua tarvitsevat jäävät ihan heitteille. Tuntuu, että täällä ei saa edes pitää huolta enää omista asioista, vaan tämä yhteiskunta päättää kaikki kaikkien puolesta. Sinun asioistasi saattaa voida päättää joku yksi täti jossain. Eikö tunnu uskomattomalta? Miten jonkun kokonaisen perheen kohtalo voidaan antaa vain yhden henkilön käsiin, eikä päätöstä voi kyseenalaistaa, kuin vaikeimman kautta? Riittää, että joku henkilö jossain voi vaikka kiusaksi tehdä ilmoituksen jonnekin teistä, ja joku jossain ottaa sen todesta, ja alkaa tekemään päätöksiä teidän puolesta, kun uskoo, että tietää teidän asianne paremmin, kuin te itse. Muistan jonkun jutunkin, jossa kuuden lapsen äiti ei enää kyennyt huolehtimaan lapsistaan, mutta isä kykeni täysin. Joku jossain kuitenkin päätti, että ei isä millään voi huolehtia noin monesta lapsesta, joten lapset ripoteltiin ympäriinsä, ja vaikka kuinka isä taisteli vastaan, ei lapsiaan saanut. En tiedä miten juttu päättyi, mutta toivottavasti hyvin. Katsoin jonkun dokkarinkin joskus, jossa jenkkiläisen perheen äiti oli lähtenyt lätkimään, mutta isä onnistui kasvattamaan kaikki 6 lastaan hienosti omin avuin. Miksi ihmeessä täällä riittää perusteeksi vain se, että joku uskoo, ettei lasten kasvatus tuossa tilanteessa onnistu ilman parempia perusteluita? Joku vain ajattelee, että koska hän ei siihen kykenisi, niin ei kykene kukaan muukaan. Uskomatonta.