P
Periytyykö tyhmyys
Vieras
Mitä olette mieltä palstalaiset, voiko lapsesta tulla parempi ja erilainen äiti kuin hänen oma äitinsä on, vai periytyykö julmuus/typeryys/lasten alentaminen?
Muistoja omasta äidistä:
Kun kuulin kuukautisista ekan kerran ja kysyin äidiltä. Vastaus: "En minä voi kertoa sinulle kun kohta mennään nukkumaan ja jos kertoisin sinulle niin et saisi koko yönä unta!"
Kun ihastuin naapurin poikaan: "Mitä sinä tuommoiseen idioottiin olet mennyt ihastumaan?!"
Kun sain ekat rintaliivit, äitini osti ne halpahallista ilman minua ja tuli sitten autoon, heilutteli pussia isäni ja veljeni nenän edessä: "Katsos nyt mitä olen sulle ostanut! Ne on rintsikat sulle!" (Ja koko oli tietysti väärä)
Kun teini-iässä sain nätin mekon ja puin sen päälleni: "Miksi sinä noin pukeudut? Haluatko isäsi viehättyvän tuosta seksuaalisesti?"
Kun veljeni jäi kiinni yöllä masturboinnista, kailotti seuraavana päivänä ruokapöydässä: "Mitä se sinunkin veljesi teki keskellä yötä! Punnertaa nyt alasti keskellä yötä!"
Kun teini-iässä sanoin vastaan äidille: "Olet kuten isäsi, täysin pilalla".
Kun kirjoitin ylioppilaaksi: "Katsos vaan, en olisi ikinä uskonut että **** pääsee ylioppilaaksi!" (Äiti oli ainoa jolla ei ollut mulle lahjaa, ja kun sain rahaa lahjaksi, pakotti käyttämään ne kesän ajan maksaakseni omat ruokani, ja jouduin hakemaan taas syksyllä sossusta rahaa että pääsin omaan asuntoon)
Kun otin käytetyn kattilan ja petivaatteita kotoa, muutettuani ensimmäiseen omaan asuntoon 19-vuotiaana, soitti äiti perään: "Mitä sinä täältä tavaraa viet? Mikäs varas sinä olet!?"
Kun soitin 21-vuotiaana kotiin pyytääkseni 20 markkaa jotta pääsisin ruokakauppaan: "Mikset hakenut ajoissa rahaa sossusta! Senkus kuolet nyt nälkään!" (Ja löi luurin korvaan)
Äitini oma äiti, eli mummini on maailman hyväsydämisin ja vieraanvaraisin ihminen, joka on aina auttanut äitiäni rahallisesti ja muutenkin, eikä koskaan ole loukannut tai satuttanut ketään. Miten lapsi voi olla niin paha kun äiti on hyvä?
Miten minusta voi koskaan tulla normaali vanhempi, kun en tiedä miten äidin kuuluisi kasvattaa lastaan...
Muistoja omasta äidistä:
Kun kuulin kuukautisista ekan kerran ja kysyin äidiltä. Vastaus: "En minä voi kertoa sinulle kun kohta mennään nukkumaan ja jos kertoisin sinulle niin et saisi koko yönä unta!"
Kun ihastuin naapurin poikaan: "Mitä sinä tuommoiseen idioottiin olet mennyt ihastumaan?!"
Kun sain ekat rintaliivit, äitini osti ne halpahallista ilman minua ja tuli sitten autoon, heilutteli pussia isäni ja veljeni nenän edessä: "Katsos nyt mitä olen sulle ostanut! Ne on rintsikat sulle!" (Ja koko oli tietysti väärä)
Kun teini-iässä sain nätin mekon ja puin sen päälleni: "Miksi sinä noin pukeudut? Haluatko isäsi viehättyvän tuosta seksuaalisesti?"
Kun veljeni jäi kiinni yöllä masturboinnista, kailotti seuraavana päivänä ruokapöydässä: "Mitä se sinunkin veljesi teki keskellä yötä! Punnertaa nyt alasti keskellä yötä!"
Kun teini-iässä sanoin vastaan äidille: "Olet kuten isäsi, täysin pilalla".
Kun kirjoitin ylioppilaaksi: "Katsos vaan, en olisi ikinä uskonut että **** pääsee ylioppilaaksi!" (Äiti oli ainoa jolla ei ollut mulle lahjaa, ja kun sain rahaa lahjaksi, pakotti käyttämään ne kesän ajan maksaakseni omat ruokani, ja jouduin hakemaan taas syksyllä sossusta rahaa että pääsin omaan asuntoon)
Kun otin käytetyn kattilan ja petivaatteita kotoa, muutettuani ensimmäiseen omaan asuntoon 19-vuotiaana, soitti äiti perään: "Mitä sinä täältä tavaraa viet? Mikäs varas sinä olet!?"
Kun soitin 21-vuotiaana kotiin pyytääkseni 20 markkaa jotta pääsisin ruokakauppaan: "Mikset hakenut ajoissa rahaa sossusta! Senkus kuolet nyt nälkään!" (Ja löi luurin korvaan)
Äitini oma äiti, eli mummini on maailman hyväsydämisin ja vieraanvaraisin ihminen, joka on aina auttanut äitiäni rahallisesti ja muutenkin, eikä koskaan ole loukannut tai satuttanut ketään. Miten lapsi voi olla niin paha kun äiti on hyvä?
Miten minusta voi koskaan tulla normaali vanhempi, kun en tiedä miten äidin kuuluisi kasvattaa lastaan...