Kuolemanpelko

[aans]

Mä olen niin väsynyt tähän pelkoon. Joka ilta nykyään kun menen nukkumaan, niin kuolemanpelkoajatukset alkaa pyöriä päässä. Uni ei meinaa tulla kun ahdistaa, ja sitten iskee vielä paniikkihäiriö päälle, ja sitten valvotaan. Välillä noi ajatukset pyörii päivälläkin mielessä.. En oikein tiedä mistä toi ajatus tulee. Tiedän ettei pelkääminen auta, mutta en vaan voi mitään.

Anteeksi, oli pakko avautua.

 

[S+]

Mikä sua siinä kuolemassa pelottaa?

 

[S+]

Tai siis kuolemisessa. Lapset jää ilman hyvää huoltajaa? Kuoleminen sattuu? Ihmisten ikävä kuollutta kohtaan? Mikä?

 

[-]

Mua helpottaa jotenkin noissa kuolemanpeloissa yleensä se hyväksyminen, että asia ei ole minun käsissäni. Kertaan mielessäni asiat, että kyllä ne pätevät ilman minuakin, vaikka ei se kivaa olisikaan. Mietin tukijoukot läpi ja rauhoitun hieman.

 

["Mira"]

Tyhmä täytyy ollakin jos ei kuolema yhtään pelota, ehkä sulla paniikkihäiriö..

 

[S+]

Mua helpottaa jotenkin noissa kuolemanpeloissa yleensä se hyväksyminen, että asia ei ole minun käsissäni. Kertaan mielessäni asiat, että kyllä ne pätevät ilman minuakin, vaikka ei se kivaa olisikaan. Mietin tukijoukot läpi ja rauhoitun hieman.

Tämä on just hyvä ajattelumalli. Mutta, jos ei ole sitä hyvää huoltajaa lapsille yms. Luulenpa että silloin on vaikeampi tuo kuolemanpelko. Mutta kuolema tulee milloin tulee, kannattaa järjestellä asiat niin, että on "helpompi" kuolla. Silloin on helpompi elääkin, kun asiat on selvillä/turvattu.

 

[mää vaan..]

Pelkäsin itsekin kuolemaa hirvittävästi ennen isäni kuolemaa..Nyt sen asian ottaa ja ymmärtää eri tavalla..Kamalalta se edelleen tuntuu,mut se pahin pelko on poissa.

 

[S+]

[QUOTE="Mira";26558127]Tyhmä täytyy ollakin jos ei kuolema yhtään pelota, ehkä sulla paniikkihäiriö..[/QUOTE]

Miksi kuolemaa pitäis pelätä? Sen kohtaa jokainen.

 

[aans]

Tai siis kuolemisessa. Lapset jää ilman hyvää huoltajaa? Kuoleminen sattuu? Ihmisten ikävä kuollutta kohtaan? Mikä?

Mulla ei ole lapsia. Varmaan pelottaa eniten se kun ei tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu kun kuolee. Siis millaista on kun ei enää ole? Vai onko sittenkin "elossa" mutta jotenkin eri tavalla.
Onhan tota periaatteessa ihan turha miettiä kun kukaan ei varmaksi voi sanoa. En vaan tiedä miksi on nyt vallannut niin suuren tilan mun ajatuksissa. Ehkä yksi syy voisi olla se kun yksi puolituttu henkilö kuoli tässä lähiaikoina. Jotenkin surettaa hänenkin puolestaan ym. Välillä tää pelko unohtuu kun on mietittävää muiden asioiden parissa.

 

[mää vaan..]

Sama täällä.Sitä miettii,että onko kuolemanjälkeistä elämää,vai onko kaikki sitten vain siinä.Ikuista "tyhjyyttä"ilman kipuja ja huolia..Toivon kuitenkin,että ne jo edesmenneet rakkaat siellä vastassa olisivat.Kun mäkään en ollut isälleni hyvästejä jättämässä ennen kuolemaansa..

 

[S+]

Mulla on ollut kuolemanpelko. Mutta sitten meinasin oman hölmöilyn takia kuolla 2 kertaa. Se oli vaan... mustaa. Ei se ollut edes mustaa. Ei ollut mitään. Oli olemattomuus. Helvetin helppo... olemattomuus. Siis ei tyhjyys tms. vain olemisen olemattomuus. tuskattomuus. Ei mitään valoja tai muuta sellaista. Rauhallista. Kivutonta. Mun kohdalla siis. Sitä ei oikeasti ole kukaan kertomassa, mitä on kuoleman jälkeen, mutta kuolemista en enää pelkää.

 

[aans]

Jotenkin masentaa ajatus tosta ettei olisi enää mitään. Kun en niin millään haluaisi luopua rakkaistani ja kaikista muistoista. Haluaisin niin kovasti elää ja olla tässä maailmassa. Mutta niin varmaan suurin osa ihmisistä..

 

[aans]

Kiitos muuten että olen saanut vähän vaihdettua sanoja täällä, kyllä se jollain tavalla helpottaa.

 

[Christina Death]

Mulla on samat tunteet mutta en osaisi kuvailla niitä noin kauniisti. Kauhua , epätoivoa, sekoamisen pelkoa,ahdistaa että toivoo kuolemaa ja ettei kuolekaan.Ei kuolema sinänsä ole pelottava vaan se lopullisuus. Mihin jää lapset. Nää on tunteita joita en toivo edes niille jotka ei musta tykkää. Se että tajuaa joka hetki että elämä ei oo loputonta on kauheaa. Jaksamisia sulle

 

[Christina Death]

Ja ei. Ei me olla ainoita. Nää tunteet on aika tyypillisiä. Mun lähipiirissä ja muuallakin.

 

[Turbojurpo]

Richard Dawkins puhuu viisaita elämästä ja kuolemasta: RICHARD DAWKINS: The lucky ones

 

["viulu"]

"Varmaan pelottaa eniten se kun ei tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu kun kuolee. Siis millaista on kun ei enää ole? Vai onko sittenkin "elossa" mutta jotenkin eri tavalla. "

jep jep, just tää muakin ahistaa. ja se on mun käsittääkseni niin, että "koneisto sammuu" - ei ole muistoja, kokemuksia, kykyä ajatella.. ei MITÄÄN. ei edes tajua kuolleensa, kun tietoisuus häviää samalla kun aivot ja sydän lakkaa toimimasta. en vaan jaksa uskoa mihinkään taivaaseen tai jumaliin. miksi me oltas sen erikoisempia kun puut tai kalat tai linnut? ja eikö se taivas täyttyis aika nopeesti jos kaikki pääsis sinne (heh). elämä on vaan kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa mun mielestä, ja niin hirveetä ja oksettavaa ku onki ajatella niin nii se vaan taitaa mennä ettei kuoleman jälkeen ole mitään..

ahdistaa ihan helvetisti, töissäkään en saa tätä ajatusta pois päästä. saan paniikkikohtauksia myös tämän takia. mulla on jo aiemmin diagnosoitu paniikkihäiriö. kuolemanpelkoon oon törmänny aina hetkittäin lyhyen elämäni varrella: tällä kertaa se on jäänyt pitemmäksi aikaa, kun ennen mennyt yhdellä paniikkikohtauksella ja itkulla ohi.

ja 19v lasissa. tsemppiä aloittajalle...

 

[kohta kuusikymppinen]

Kun puolisio pari vuotta sitten sairastui vakavasti ja elämä muuttui, tajusin, että ei me ikuisesti eletä ja alkoivat yölliset pelkotilat kuolemasta. Tuntuu kauhealta, että aikaa on edessä paljon vähemmän ja paljon jää tekemättä ja näkemättä. Kun otan illalla kolme unipilleriä niin jollain lailla pääsen aamuun. Päivällä on vaikeuksia saada aikaan mitään, kun miettii, että kuolema kuitenkin tulee ja kaikki tekeminen on turhaa. Ymmärrän, että pitäisi saada sellaiset ajatukset nollattua, mutta ei pelolle voi oikein itse mitään.