Kuoleman pelko raskausaikana...

["odottaja"]

Tämä ahdisaa ihan kamalasti, en osaa muuta miettiä, pelkään että lapset jää ilman äitiä jne. Ajatuksesta ei vaan pääse pakoon. Pelkään kohdun repeämää jne. Täältä on turha apua soittaa, varmasti kerkeää käydä huonosti ennen kuin sairaalaan pääsee. Ja olen vasta puolessa välissä raskautta...

 

[....]

Rukoile

 

[toinen odottaja]

Onko pelolle jotain oikeaa syytä vai laukkaako vain mielikuvitus?

 

[gghh]

Jokainen kokee tuota pelkoa jossain määrin..
Sille on ihan tarkoituksensa. Se lisää sun itsesuojeluvaistoa, lapsen vuoksi. Se on kaikki suojeluvaistoa ja rakkautta lasta kohtaan. Se on vain hyvän äidin merkki, että osaa ajatella miten äidille tapahtuvat vaarat vaikuttavat lapseen. Se saa sut hidastamasn tahtia, estää ajamasta ylinopeutta, käyttämään turvavyötä jne
Eikä se pelko välttämättä helpota mihinkäö lapsen synnyttyä

Mutta se on sitä kuolemattomuuden myöntämistä. Ja kun ymmärtää että itse ei voi kuin parhaansa yrittää. Kaikkea ei pysty estämään, ei vaan millään.
Ja olen mää aina sanonu, ett kyllä aikuisen ihmisen täytyy jotenkin olla päästä viallaan, että haluaa lapsia ja siis haluaa vapaaehtoisesti altistaa itsensä sille hirveelle pelolle ja tuskalle jos sille lapselle kävis jotai.