Kuoleman jälkeinen elämä.

[Daisy De La Hoya]

Kiinnostaisi ihan vaan tietää, mitä kukin uskoo olevan kuoleman jälkeen?
Ihan vaan omin sanoin kuvailtuna.

Itse haluaisin uskoa johonkin hyvään ja onnelliseen, tavallaan uskonkin.
Ehkä se usko on väärä sana, koska oikeastaan vaan toivon sitä.

Paikka olisi sellainen kaunis, vihreä kesäinen luonto, jossa kaikki olisivat iloisia ja onnellisia ja terveitä. Kaikki minulle tärkeät ihmiset ja eläimet olisivat aina lähelläni. Rahaa ei olisi, eikä tarvittaisikaan mihinkään.
Yksinkertaisesti kaikki olisi vaan hyvin, eikä mitään jännitystä elämään edes kaipaisi.
En osaa ajatella sen pidemmälle, kuten miten kauan sitä kestäisi, mutta kertokaa te omia näkemyksiänne.

(Tiedän, että on jokseenkin tylsä ja kummallinen puheenaihe, mutta tutuu, että olisi kiva ajatella jotakin "syvällisempääkin" välillä.)

:ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

[kangasajuruoho]

Mä uskon sen olotilaksi.
Unenkaltaiseksi.
Sellaiseksi, kun on nukahtanut tyytyväisenä kaikki rakkaat lähelllä ja kaikki on hyvin.

 

[Tallu -]

Mulla on omituinen käsitys siitä. Ajattelen niin, että nyt tässä elämässä ollaan siellä, jota jotkut kutsuvat helvetiksi. Kuoleman jälkeen joku (Jumalako?) miettii mitä kukainenkin on "ansainnut", ja joutuu sitten joko uudestaan tähän meidän elämään, eli helvettiin ja jos on "oppinut" eläessään jotain tarpeeksi, niin pääsisi sitten sinne, jota taivaaksikin kutsutaan.

Tai sitten - kuoleman jälkeen meitä ei vaan enää ole.

 

[Nek0]

Mulla on omituinen käsitys siitä. Ajattelen niin, että nyt tässä elämässä ollaan siellä, jota jotkut kutsuvat helvetiksi. Kuoleman jälkeen joku (Jumalako?) miettii mitä kukainenkin on "ansainnut", ja joutuu sitten joko uudestaan tähän meidän elämään, eli helvettiin ja jos on "oppinut" eläessään jotain tarpeeksi, niin pääsisi sitten sinne, jota taivaaksikin kutsutaan.

Tai sitten - kuoleman jälkeen meitä ei vaan enää ole.

Mä ajattelen samoin ku sä!
:wave:

 

[AnnaManna]

ei ole mitään, ei yhtään mitään.

 

[mustikkatassu]

mä uskon jälleensyntymään, joten enkähön täällä tallusta (taihi jossain muualla) taas sitten joskus kun sen aika on..

tai mätänen arkussa mullan alla ja that's it...

 

[vieraana]

Raamatun mukaiseen elämään uskon.

 

[Nek0]

Kiinnostaisi ihan vaan tietää, mitä kukin uskoo olevan kuoleman jälkeen?
Ihan vaan omin sanoin kuvailtuna.

Itse haluaisin uskoa johonkin hyvään ja onnelliseen, tavallaan uskonkin.
Ehkä se usko on väärä sana, koska oikeastaan vaan toivon sitä.

Paikka olisi sellainen kaunis, vihreä kesäinen luonto, jossa kaikki olisivat iloisia ja onnellisia ja terveitä. Kaikki minulle tärkeät ihmiset ja eläimet olisivat aina lähelläni. Rahaa ei olisi, eikä tarvittaisikaan mihinkään.
Yksinkertaisesti kaikki olisi vaan hyvin, eikä mitään jännitystä elämään edes kaipaisi.
En osaa ajatella sen pidemmälle, kuten miten kauan sitä kestäisi, mutta kertokaa te omia näkemyksiänne.

(Tiedän, että on jokseenkin tylsä ja kummallinen puheenaihe, mutta tutuu, että olisi kiva ajatella jotakin "syvällisempääkin" välillä.)

:ashamed: :ashamed: :ashamed:

Oli miten oli, Doriksella on hyvä olla.. :heart:

 

[Knicke Knackerton]

On hankala sanoa. Mutta lähelle omaa uskomusta tuo töllin ruusan kuvaus osui. Minulla on helpompi elää uskoen, että kuolema ei olisi vain pysähdys.

 

[Daisy De La Hoya]

Mulla on omituinen käsitys siitä. Ajattelen niin, että nyt tässä elämässä ollaan siellä, jota jotkut kutsuvat helvetiksi. Kuoleman jälkeen joku (Jumalako?) miettii mitä kukainenkin on "ansainnut", ja joutuu sitten joko uudestaan tähän meidän elämään, eli helvettiin ja jos on "oppinut" eläessään jotain tarpeeksi, niin pääsisi sitten sinne, jota taivaaksikin kutsutaan.

Tai sitten - kuoleman jälkeen meitä ei vaan enää ole.

Mäkin välillä uskon siihen karmaan. Ja uudelleensyntymiseen. Että tää nykyinen elämä on se payback, mitä oot edellisessä elämässä tehnyt. Eli jos kuolee vauvana, ei ole tehnyt edellisessä elämässään mitään pahaa ja pääsee suoraan sinne "ikuiseen onnellisuuteen". Mutta jos on ollut paha, niin elää pitkän ja tuskaisen elämän.
Eli silloin, kun kuolee, on tavallaan maksanut velkansa.

 

[pph]

En tiedä onko se vihreät niityt mutta jotensakin uskon että hyvä siellä on olla..ei muuten voi järjellä selittää esim. syöpäsairaan tuskia, pakko sen on päättyä hyvään oloon! Uudelleen syntymään en usko..vaikkakin pikkuveljeni, 8 vuotta mua nuorempi hoki joistakin paikoista että on ollut täällä vaikkei koskaan me oltu siellä yhdessä käyty..silloin me muut aina katsoimme toisiamme kummastuneina..

 

[illuusia]

Mä en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään. Sitä kuolee ja se on siinä.

 

[Phoenix]

Taivas on koti, ja maapallo / muut maailmat ovat "oppikouluja" asioille, joita taivaassa ei voi oppia. Ja kouluja voi / pitää käydä niin kauan, että oppi menee perille. Näin todella lyhyesti B)

 

[Phoenix]

Mä en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään. Sitä kuolee ja se on siinä.

Illuusia, kertoisitko ateistina(?), mikä tekee sinusta sinun, mistä se on tullut ja mitä sille tapahtuu ruumiin kuoleman jälkeen? Ja ihan huomiona - miksi identtiset kaksoset ovat kuitenkin kaksi eri persoonaa?

 

[Hallatar]

Mä uskon karmaan ja sielun uudelleensyntymiseen (termit voi olla vähän hukassa). En helvettiin enkä taivaaseen.

 

[Daisy De La Hoya]

Helpoin ajattelutapa olisi se, että jokainen päätyy sinne mihin uskoo.

Entäpä missä muodossa sinne päädytään? Vanhana, nuorena, vauvana? Onko kaikilla kuitenkin sama tietoisuus ja kommunikointikyky?

 

[Phoenix]

Mä uskon ettei sielulla ole samanlaista ikää kuin millaisena ruumiin ikä mielletään. Eli ns. aikuisina siellä kaikki ovat.

 

[vierailija]

Mulla on omituinen käsitys siitä. Ajattelen niin, että nyt tässä elämässä ollaan siellä, jota jotkut kutsuvat helvetiksi. Kuoleman jälkeen joku (Jumalako?) miettii mitä kukainenkin on "ansainnut", ja joutuu sitten joko uudestaan tähän meidän elämään, eli helvettiin ja jos on "oppinut" eläessään jotain tarpeeksi, niin pääsisi sitten sinne, jota taivaaksikin kutsutaan.

Tai sitten - kuoleman jälkeen meitä ei vaan enää ole.

Mäkin välillä uskon siihen karmaan. Ja uudelleensyntymiseen. Että tää nykyinen elämä on se payback, mitä oot edellisessä elämässä tehnyt. Eli jos kuolee vauvana, ei ole tehnyt edellisessä elämässään mitään pahaa ja pääsee suoraan sinne "ikuiseen onnellisuuteen". Mutta jos on ollut paha, niin elää pitkän ja tuskaisen elämän.
Eli silloin, kun kuolee, on tavallaan maksanut velkansa.

Kuulostaa kyllä hurjalta tuokin, että kaikki jotka elää vanhoiksi, olis olleet pahoja entisessä elämässä jne. Mä taas uskon, että meillä kaikilla on joku elämäntehtävä suoritettavana tässä elämässä ja sitten taas synnytään uudelleen eri hahmossa suorittamaan jotain muuta tehtävää tai vaikkapa samaa elämäntehtävää kuin tässä elämässä, jos ei olla kerrasta viisastuttu.

 

[Captain Haddock]

Ihmisen sielu jää jonkinlaisena energiana jäljelle ja "elämään" kuoleman jälkeen. Kun miettii monimutkaista maailmankaikkeutta kokonaisuutena, en voi uskoa, että ihminen olisi pelkkä fyysinen olento ja yksinkertainen pelkkä "kuori", joka kuolee pois. Jäljelle on pakko jäädä jotakin ainakin energian muodossa =) *fyysikan lakeja miettineenä*

 

[Vieras]

Kuolema on loppu. Ihminen lakkaa olemasta, eikä sitä ihmistä enää koskaan tule olemaan. En usko mihinkään sieluun, enkä kuolemanjälkeiseen elämään. Enkä siihen, että täällä oltaisiin jotain tehtävää täyttämässä. Jokainen elää elämänsä miten parhaaksi näkee, jotkut kuolee vanhuuteen, toiset sairauteen, toiset nuorina. Ei siinä mitään sen kummempaa suunnitelmaa ole.
Tää elämä on aika sattumanvaraista ja haurasta, helposti voi ihmiselämä katketa. Eikä syöpäsairaiden kärsimyksissä mun mielestä ole myöskään mitään ihmeellistä, eikä kuoleman jälkeen odota mikään taivas. Jotkut vaan sairastuu ja kärsii, se on kamalaa muttei sille ihminen itse mitään voi.

 

[Eestlanna Savanna]

kaikki loppu ja sit ihminen syntyy taas joskus/ehkä:/ :headwall:

 

[Valaja]

Mulla on omituinen käsitys siitä. Ajattelen niin, että nyt tässä elämässä ollaan siellä, jota jotkut kutsuvat helvetiksi. Kuoleman jälkeen joku (Jumalako?) miettii mitä kukainenkin on "ansainnut", ja joutuu sitten joko uudestaan tähän meidän elämään, eli helvettiin ja jos on "oppinut" eläessään jotain tarpeeksi, niin pääsisi sitten sinne, jota taivaaksikin kutsutaan.

Tai sitten - kuoleman jälkeen meitä ei vaan enää ole.

Mää aattelen just samoin. Jumalaan en usko, mutta joku voima täälä meitä hallitsee.

 

[illuusia]

Mä en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään. Sitä kuolee ja se on siinä.

Illuusia, kertoisitko ateistina(?), mikä tekee sinusta sinun, mistä se on tullut ja mitä sille tapahtuu ruumiin kuoleman jälkeen? Ja ihan huomiona - miksi identtiset kaksoset ovat kuitenkin kaksi eri persoonaa?

Kyllähän kaikki tietää mistä ja miten ihminen alkunsa saa.
Sydän kun lopettaa toimintansa niin sitä kuolee, ei siinä mun mielestäni sen kummempaa, piste.

 

[Captain Haddock]

Hmm, asiaa sivuten: Ihminen on pääosin kemialliselta koostumukseltaan pelkkää vettä ja hiiltä, jotain perin "mystistä" on mielestäni se, että ihminen muodostaa näinkin toimivan kokonaisuuden kuin mitä on. Tämän perusteella en uskalla väittää, että ihminen tosiaan noin vain "lakkaisi toimimasta" ja kuolisi ja häviäisi pois...Vähän niin kuin jokin kone...Tosin, taitaapa monen koneenkin alkuaineet olla hiiltä jossakin muodossa Meniköhän vähän monimutkaiseksi

 

[Tallu -]

Ihmisen sielu jää jonkinlaisena energiana jäljelle ja "elämään" kuoleman jälkeen. Kun miettii monimutkaista maailmankaikkeutta kokonaisuutena, en voi uskoa, että ihminen olisi pelkkä fyysinen olento ja yksinkertainen pelkkä "kuori", joka kuolee pois. Jäljelle on pakko jäädä jotakin ainakin energian muodossa =) *fyysikan lakeja miettineenä*

Monimutkaisen maailmankaikkeuden osana ihminen on kuin neula heinäsuovassa... mitä merkitystä meillä maailmankaikkeudelle onkaan. Ollaanko pelkästään jonkin isomman voiman pelinappuloita. Kukaan ei tiedä, mutta arvailu on hauskaa =)