kuolema

2 kuukautta vanha tyttäreni kuoli käsivarsilleni tänä aamuna..kauheaa.. :'( :'( kyllä me tiedettiin että tämä on edessä, mutta että näin pian..ollaan mietitty että haudataanko maahan vai tuhkataanko..kurjaa ajatellakin, mutta on pakko..mä kuolen suruun :'( en jaksa enää...mitä pitäisi tehdä??

 

:'( :flower: otan osaa suruunne. en osaa oikein sanoa mitään.

 

mikä vauvalla oli? Otan osaa. Kamalaa.

 

voih
otan osaa ja paljon voimia.

 

..ja nyt olet täällä siitä kertomassa, aika vaikea uskoa asiaa, anteeks vaan!

Anteeksi todella paljon ajatukseni, mutta en voi uskoa!!!! :hug:

 

Tälläinen vetää sanattomaksi, mutta voimia toivotan. :flower:

 

Otan osaa menetykseen. Suosittelen sulkemaan koneen ettet saa täältä enempää pahaa oloa.

 

..ja nyt olet täällä siitä kertomassa, aika vaikea uskoa asiaa, anteeks vaan!

Anteeksi todella paljon ajatukseni, mutta en voi uskoa!!!! :hug:

Jokainen varmasti purkaa suruansa omalla tavallansa.
:hug:

 

Ei millään pahalla, mutta mä en tulis tänne samana päivänä tuollasia kertoileen - olis muutakin aateltavaa, eikä vois vähempää palsta kiinnostaa... Provo? Mut jos ei ole, niin eipä tässä muutakaan voi kuin pahoitella ja toivotella jaksuja. :hug:

 

otan osaa,mutta ihmettelen miten kykenet tänne kirjoittamaan,eilen illalla tuli juuri ohjelma pieni kuolema,jossa vauva kuoli isän käsivarsille,oli niin kopio sinun kertomuksesi,tiedä uskoakko,nikillä olis voinut ihan kertoa asiasta ,olisi ollut uskottavampi kuin se että harmaana,sori,mutta jokin mättää

 

..ja nyt olet täällä siitä kertomassa, aika vaikea uskoa asiaa, anteeks vaan!

Anteeksi todella paljon ajatukseni, mutta en voi uskoa!!!! :hug:

Jokainen varmasti purkaa suruansa omalla tavallansa.
:hug:

Niin tekee, tiedän todellakin sen, mutta.....

 

lapsella oli synnynnäinen sydänvika :'( tulin tänne nettiin kun toivoin että saisin tukea ja apua..mutta ei sekään auta tähän tuskaan ja pahaan oloon. :'( :'(

 

Ei millään pahalla, mutta mä en tulis tänne samana päivänä tuollasia kertoileen - olis muutakin aateltavaa, eikä vois vähempää palsta kiinnostaa... Provo? Mut jos ei ole, niin eipä tässä muutakaan voi kuin pahoitella ja toivotella jaksuja. :hug:

provo tää on..se nyt selvä,ja keksiä provo kuolema-aiheella,eilen tuli juuri yöllä ohjela pieni elämä, niin kopio kuin olla ja voi,sairas aloitus

 

Ja koska aikuisia kaikki täällä olemme, voimme provoepäilyt pitää vain omassa mielessämme ja jättää vastaamatta ollenkaan, jos ei halua uskoa tarinaa. Tuolla ei saavuta mitään, että epäilee provoa ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa turhaa tuskaa, jos kyseessä ei olekaan provo!

 

Ei millään pahalla, mutta mä en tulis tänne samana päivänä tuollasia kertoileen - olis muutakin aateltavaa, eikä vois vähempää palsta kiinnostaa... Provo? Mut jos ei ole, niin eipä tässä muutakaan voi kuin pahoitella ja toivotella jaksuja. :hug:

Sama tuli mieleeni. Hyvin keksitty kumminki.

 

Voi itku =( tänne minäkin tulisin ekaksi itkemään..ei välttämättä oo provo.Ei kaikilla oo tukiverkostoja yms.

 

tiedettiinkö se sydänvika jo raskausaikana?

 

Ja koska aikuisia kaikki täällä olemme, voimme provoepäilyt pitää vain omassa mielessämme ja jättää vastaamatta ollenkaan, jos ei halua uskoa tarinaa. Tuolla ei saavuta mitään, että epäilee provoa ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa turhaa tuskaa, jos kyseessä ei olekaan provo!

peesaan tätä!!!

 

:hug:

 

lapsella oli synnynnäinen sydänvika :'( tulin tänne nettiin kun toivoin että saisin tukea ja apua..mutta ei sekään auta tähän tuskaan ja pahaan oloon. :'( :'(

Mä luulen, että saat tuskaas ja pahaan oloos helpotuksen kyllä jostain ihan muualta kuin täältä netistä... :hug:

 

Otan osaa suruunne, voimia. :hug:

 

sain tietää vauvan sydänviasta vasta loppuraskauden aikana. ei sitä voinut enää silloin keskeyttää ja jos olisi voinut niin en olisi halunnut..ja tämä on ihan totta ei mitään valetta..ja mulla ei ole mitään tukiverkkoja paitsi ainoastaan mieheni.

 

Ei voi olla mitään pahempaa, kuin että lapsi kuolee. :'( Ei voi varmaan olla tyhjempää oloa.

Varmasti tuosta ei ikinä toivu täysin, mutta onneksi elämä vie silti eteenpäin. :hug:

 

sain tietää vauvan sydänviasta vasta loppuraskauden aikana. ei sitä voinut enää silloin keskeyttää ja jos olisi voinut niin en olisi halunnut..ja tämä on ihan totta ei mitään valetta..ja mulla ei ole mitään tukiverkkoja paitsi ainoastaan mieheni.

Nyt sinä sait kuitenkin pitää lasta sylissä ja omanasi hetken aikaa. Se on varmana ollut arvokasta aikaa.

 

sain tietää vauvan sydänviasta vasta loppuraskauden aikana. ei sitä voinut enää silloin keskeyttää ja jos olisi voinut niin en olisi halunnut..ja tämä on ihan totta ei mitään valetta..ja mulla ei ole mitään tukiverkkoja paitsi ainoastaan mieheni.

Ja miehestä varmaan ei ole auttamaan =( voin kuvitella tilanteen.Kyllä mä en kestäis kuinkaa päin jos joku omistani kuolisi.emmä jaksais itekkään enää elää=(