kuolema

  • Viestiketjun aloittaja äiti ei enää
  • Ensimmäinen viesti
Tässä
tän taas näkee, jumankauta noita provohuutoja. Ja miksi kuolleesta läheisestä puhuminen olisi sallittua vain joillekin nimimerkeille ja tietyn ajan kuluttua? Kelatkaa nyt vähän, mitäpä jos ei olekaan provo: ihmiset ovat erilaisia, samoin reaktiot eri asioihin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa surra tai reagoida! Mä mieluummin jaan empatiaani vaikka "turhaan" kuin piruilemalla lyttään mahdollisesta pahasta olosta kärsivän maanrakoon. Jos ei ketjuun usko, ei ole pakko kommentoida mitään!

Ap:lle virtuaalihali ja kovasti voimia perheellenne. Äiti olet edelleenkin, pienokaisesi vain on nyt muualla...

 
mitä
jos minulla olisi tosiaan vauva luollut,en tasan ehteisis tai pystyisi täällä kirjoittelle,tuskin edes koko nettiä tai kaksplus sivua muistaisin surun hetkellä,kyllä varmaan itkisin miehen kainalossa,enkä tänne kirjoittelisi,sinäkin jo tänne kirjoittelet samantien tuntien kuluttua lapsen menetyksestä,outoa
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoitsu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja koska aikuisia kaikki täällä olemme, voimme provoepäilyt pitää vain omassa mielessämme ja jättää vastaamatta ollenkaan, jos ei halua uskoa tarinaa. Tuolla ei saavuta mitään, että epäilee provoa ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa turhaa tuskaa, jos kyseessä ei olekaan provo!
peesaan tätä!!!
Kuin myös!

 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mitä:
jos minulla olisi tosiaan vauva luollut,en tasan ehteisis tai pystyisi täällä kirjoittelle,tuskin edes koko nettiä tai kaksplus sivua muistaisin surun hetkellä,kyllä varmaan itkisin miehen kainalossa,enkä tänne kirjoittelisi,sinäkin jo tänne kirjoittelet samantien tuntien kuluttua lapsen menetyksestä,outoa
Mistä sinä voit tietää, että mitä tekisit / mitä et tekisi kun ei kokemusta ole??

Muistan, kun läheiseni kuoli niin illalla kerroin siitä jo eräällä keskustelupalstalla, jossa käyn usein. En voi edes kuvitella, että miten entistä pahempi olo olisi tullut jos joku olisi tullut väittämään että valehtelen tai kyseenalaistamaan suruni! :O
 
äiti vieläkin
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ei enää:
lapsella oli synnynnäinen sydänvika :'( tulin tänne nettiin kun toivoin että saisin tukea ja apua..mutta ei sekään auta tähän tuskaan ja pahaan oloon. :( :'( :'(
Paljon mahdollista että totta puhut. Täällä on helppo kasvottomana itkeä kun kukaan ei tunne. Vastaukset vain voivat olla tosi raakoja.
Itselläni kuollut aikoinaan 3kk:n ikäinen lapsi. Jos silloin olisi ollut tämä mahdollisuus olisin varmasti käyttänyt.
Sitä on silloin niin yksin mutta haluaa "ouhua", se auttaa.
Paljon voimia sinulle, koeta jaksaa. Kauan se kestää ja vaikeaa on!
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei millään pahalla, mutta mä en tulis tänne samana päivänä tuollasia kertoileen - olis muutakin aateltavaa, eikä vois vähempää palsta kiinnostaa... Provo? Mut jos ei ole, niin eipä tässä muutakaan voi kuin pahoitella ja toivotella jaksuja. :hug:

provo tää on..se nyt selvä,ja keksiä provo kuolema-aiheella,eilen tuli juuri yöllä ohjela pieni elämä, niin kopio kuin olla ja voi,sairas aloitus
Mun mielipide on se, että jos kyseessä on tällainen aloitus, missä käsitellään tosi kipeätä asiaa niin vaikka epäilisinkin että kyseessä voisi hyvinkin olla provo, jättäisin sen kyllä sanomatta ihan vaan jo varmuuden vuoksi, kun eihän sitä koskaan tiedä. Jos on pienikin mahdollisuus että kyseessä voisi olla tosi juttu niin jättäisin provohuudot väliin, koska en ikimaailmassa tahtoisi pahoittaa lisää sellaisen ihmisen mieltä, jolle olisi käynyt jotain noin kamalaa. :whistle:
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ei enää:
lapsella oli synnynnäinen sydänvika :'( tulin tänne nettiin kun toivoin että saisin tukea ja apua..mutta ei sekään auta tähän tuskaan ja pahaan oloon. :( :'( :'(
voi, mä oon todella pahoillani teidän menetyksestä. jaksaisitko kertoa mikä vika vauvalla oli? oliko niin paha ettei voitu leikata? :hug:

netti on mahtava paikka saada vertaistukea kunhan osuu oikeille sivustoille. käpy tai vauvansa menettäneiden sähköpostilistat ovat siihen ehdottomia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peikkopojan Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei millään pahalla, mutta mä en tulis tänne samana päivänä tuollasia kertoileen - olis muutakin aateltavaa, eikä vois vähempää palsta kiinnostaa... Provo? Mut jos ei ole, niin eipä tässä muutakaan voi kuin pahoitella ja toivotella jaksuja. :hug:

provo tää on..se nyt selvä,ja keksiä provo kuolema-aiheella,eilen tuli juuri yöllä ohjela pieni elämä, niin kopio kuin olla ja voi,sairas aloitus
Mun mielipide on se, että jos kyseessä on tällainen aloitus, missä käsitellään tosi kipeätä asiaa niin vaikka epäilisinkin että kyseessä voisi hyvinkin olla provo, jättäisin sen kyllä sanomatta ihan vaan jo varmuuden vuoksi, kun eihän sitä koskaan tiedä. Jos on pienikin mahdollisuus että kyseessä voisi olla tosi juttu niin jättäisin provohuudot väliin, koska en ikimaailmassa tahtoisi pahoittaa lisää sellaisen ihmisen mieltä, jolle olisi käynyt jotain noin kamalaa. :whistle:

tässä olet oikeassa edellinen! eli taitaisi olla modeilla aihetta siivota tätä ketjua.
jokainen käsittelee surua tavallaan. äitini sanoi aikanaan, että jälkeenpäin häntä hävetti kun hän oli tuntamattomalle kaupan kassalleki alkanut kertoa surustaan. Mutta se on sitä surutyötä sekin (ja nimenomaan se) että saa purkaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Jollakin on se lähipiiri siinä ihan lähellä ja riittävän monta heitä, mutta joillakin ei ole. itse en ole tuon jälkeen kuolemaan niin läheltä kohdannut, vaikka ystävien kanssa jopa lapsen kuolemaa itkenyt. miksi sitä ei sitten saisi tällaisella palstalla itkeä,jos täällä myös ilon aiheet, ne pienimmätkin käydään läpi.
En tiedä miten sitten pitäisi tällä palstalla keskustella. jos ap haluat rekisteröityä ja kirjoitella nakkaa yv
 

Yhteistyössä