kuolema

minusta tuntuu,että kuolen kohta...en ole nukkunut pitkään aikaan hyvin?arkea täytyy pyörittää yksin,ei miestä,ruoka ei maistu,ei tee mieli lähtee ulos,tärisyttää+kaikki ärsyttää...ei vaan jaksa \|O

 

En voi muuta sanoa, kuin rohkaistu ja soita neuvolaan. Sano, että on hätätilanne, että tarvitset apua heti. Kerro, että olet yksin ja sinulla on liikaa univelkaa. Pyydä hoitajaa tulemaan kotiin.

Onko lapsesi pieni? Minulle tuli tuntemuksia, että entä jos kuolisin silloin, kun vauva on pieni. Tuntemukset menivät ohi, mutta minulla oli kyllä mies tukena. Soita neuvolaan. On rohkeaa hakea apua, kun sitä tarvitsee. Olen itsekin ajatellut soittavani, jos tulisi sellainen tilanne eteen. Meille syntyy kolmas lapsi. Tukijoukkoja ei ole miehen lisäksi. Uskomme pärjäävämme, mutta jos on koliikkivauva tms haemme varmasti hoitoapua isommille lapsille. Kerro miten kävi.

 

Kiitos vastauksesta :hug: täytyy yrittää saada jotain aikaiseksi,on vaan niin uupunut olo??tahtois kaikkee hyvää elämään ja lapselle,mut energia ei riitä???Hävettää soittaa sinne neuvolaan,kohta tässä hautajaisia järjestetään,jos näin jatkuu!!??ITKETTÄÄ

 

HEIS!

Ymmärrän ajatuksiasi tosi hyvin.Olen valvonut allergisen pojan kanssa öitä ja olen niin väsynyt ja mies myös.Pakko jaksaa vai onko?

Sit kun on tarpeeksi väsynyt ei älyä ees pyytää apua itkee vaan kotona.

 

Paniikkihäiriö/ahdistus/masennus vaikuttas olevan sulla. Ei ihme, kun itekses pyörität arkea.
Rohkeasti vaan haet apua, vaikka se hankalalta tuntuukin.Mä olin 1 ½ vuotta sit kanssa tosi ahdistunut ja masentunut.Vaikka mulla mies, niin tuntu, et en piristynyt millään, vaikka sain apua kotihommiin.
Paniikkihäiriölääkkeiden, terapian ja pitkän sairasloman jälkeen olo rupes paranemaan.Paniikkilääkkeitä syön vieläkin, en uskalla niitä pois vielä jättää.

 

Soita heti huomenna neuvolaan rohkeasti!!!

Ovat siellä ihan meitä äitejä sekä tietysti myös lapsia varten. Älä ujostele/häpeä soittaa, tarvitset apua ja varmasti myös saat sitä kunhan soitat ja kerrot tilanteesi.

 

KIITOS TAAS KERRAN teille kaikille yritän huomenna saada jotain aikaiseksi!Epäilen vaan,että jää taas yritykseksi!!!!Lääkkeetkin pelottaa,jos niitä mulle myönnetään?

 

Eihän niissä lääkkeissä mitään pelättävää ole. Voihan olla, että jo pikkuisella ripsauksella serotoniinia mielialasi ja olosi kohenee. Ja voi olla, että siinä alussa joutuu käyttämään rauhoittavia tukena, koska mielialalääkkeissä vaste tulee hitaasti.

Diabeetikot tarvitsevat insuliinia, sydäntautipotilaat sydänlääkkeitä. Joskus mielikin tarvitsee lääkettä. Ja keskusteluapua.

 

Ensimmäisenä viestiisi vastannut on taas "kuulolla". Saitko nukutuksi viimeyönä? Arkipäivänä onkin mahdollista saada neuvolan täti langanpäähän. Kyllä hän ymmärtää, että kaikki ihmiset tarvitsevat unta, jopa äiditkin. Silloin, kun itsellä on vähänkin voimia jäljellä kannattaa lähteä hakemaan apua. Minäkin olen yrittänyt jaksaa ja jaksaa. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että lapseni ovat parantaneet minut tästä itseriittoisuuden sairaudesta. Hakisin kyllä apua ja ottaisin sitä ilomielin vastaan heti jos alkaisi tuntumaan siltä. Voimia!

 

:hug: Voimia!

Yritä saada nukuttua. Ajattele että huomenna saat apua. Yritä jaksaa.

Ja ota yhteyttä vaikka neuvolaan. Tai vaikka päivystävään lääkäriin. Älä luovuta vaan tee niille selväksi miten paha olo sulla on.

Hengessä mukana :hug:

 

täällä taas valvon???Ei tämä ole normaalia!!mitä minä sinne neuvolaan kerron?Pelottaa,että ottavat lapsen huostaan,kun olen niin huono äiti,etten lastani jaksa hoitaa!!Miksi ihminen on näin heikko?Yrittää olla vahva ja kuitenkin ei jaksa edes päivän rutiineja hoitaa??kerään rohkeutta soittaa sinne neuvolaan aamulla...pelottaa!laittakaa kädet ristiin,että jaksan :'(

 

minä taas?Voivottelen oloani ja yksinäisyyttäni,mulla ei oikeesti ole ketään kelle voisin/uskaltaisin murheeni kertoa(tää tietokone on ainut)
sairas olen ja tuntuu,että kuinka muut yksinhuoltajat saa asiansa hoidettua,mut minä en?tulispa joku ovesta ja auttais.... :ashamed: :ashamed:

 

Hyvänen aika. Soitat heti aamulla apua itsellesi. Lapsiasi ei taatusti oteta huostaan. Tarvitset unta ja apua, ja sitä on saatavilla. Tuota menoa ihan oikeasti sekoat, koska elimistösi on venytetty äärimmilleen. Jokainen vuorokausi pahentaa oloasi.

Tämä maa on pullollaan uupuneita yksinhuoltajia ja masentuneita äitejä. Sellainen olen ollut itsekin. Koskaan ei kukaan ole edes maininnut huostaanottoa!

 

olen nyt ollut tunnin puhelin kädessä,en uskalla soittaa :'( pelottaa oikeesti,en haluais eroon lapsestani...minne hän joutuu,kun minä lepäisin?

 

Soititko jo??? jos et soita ihmeessä, neuvollassa osaavat auttaa ja ohjaavat eteenpäin. Ei lasta sulta viedä, voit saada hoitajan kotiin! Ja luulen, että lapsesikin on onnellisempi, kun äiti paranee ja pääset pahimman vaiheen ohi. Rohkeutta!!! tausta joukoissa ollaan :hug: :hug: :hug:

 

1. taas kuulolla. Keksikää yhdessä neuvolatädin kanssa, että miten saisit levätä ja samalla halutessasi pitää lapsen lähellä itseäsi. Turvakoti? Vapaaehtoinen auttaja kotiin? ...? Soita viimeistään, kun puhelintunti alkaa. Lue ensimmäinen viestini uudestaan. Voimia nyt!

...Myöhemmin voimme miettiä täällä netissä vaikka, että miten saisit ystäviä, joille sinun raskas elämäntilanteesi olisi tuttu ja joilla olisi rahkeita olla avuksi. Olisi ihanaa voida auttaa toinentoisiaan. Pysyn kuulolla.

 

en soittanut :'( en uskalla,olen jotenkin peloissani,en tiedä!!?

 

olen niin sympioosissa lapseni kanssa,etten tiedä selviäisinkö ilman lasta ja kauhea huoli selviääkö hän ilman minua??alkoholiakin olen nauttinut runsaasti viime aikoina :ashamed: yrittänyt aina jaksaa sen voimalla...mikä on TOSI tyhmää!Tämä koko juttu on niin noidankehä ,kun olla voi...

 

Tuo alkoholin käyttö ei ole mitenkään hyväksyttävää! Et voi hoitaa lastasi alkoholin vaikutuksen alaisena. Hae apua ja ole silloin selvinpäin.

 

Ei sitä lasta sulta pois viedä vaikka haetkin apua. Varmasti löytyy joku keino. Minkäikäinen lapsi sulla on?

Ihan totta, hae äkkiä apua. Jos sä jatkat noin ja alkaa vaan enemmän ahdistaa ja sitten lääkitset sitä enemmän ja enemmän alkoholilla niin sitten sä vasta huonossa jamassa olet. tilanne voi ajautua vaikka siihen pisteeseen että joudut sairaalahoitoon ja sitten et kyllä voi senkään vertaa hoitaa lastasi. Tai muutenkin jos olet kovin humalassa niin ei se kyllä lapsen paras ole.

Hae apua ennenkuin et enää pysty hoitamaan itseäsi ja lastasi. Ihan totta, tee se! :hug: :hug: :hug:

 

Hae apua!

 

\

Ei sitä lasta sulta pois viedä vaikka haetkin apua. Varmasti löytyy joku keino. Minkäikäinen lapsi sulla on?

Ihan totta, hae äkkiä apua. Jos sä jatkat noin ja alkaa vaan enemmän ahdistaa ja sitten lääkitset sitä enemmän ja enemmän alkoholilla niin sitten sä vasta huonossa jamassa olet. tilanne voi ajautua vaikka siihen pisteeseen että joudut sairaalahoitoon ja sitten et kyllä voi senkään vertaa hoitaa lastasi. Tai muutenkin jos olet kovin humalassa niin ei se kyllä lapsen paras ole.

Hae apua ennenkuin et enää pysty hoitamaan itseäsi ja lastasi. Ihan totta, tee se! :hug: :hug: :hug:

lapsi on 1v. ja 8kk,totuuden sanoja on mitä kerrot!huomenna tulee mun täti käymään ja taidan hänelle kertoa koko tarinani,hän on ainut läheiseni tällä hetkellä ja apu!!!

 

Et ole huono äiti! Olet vain väsynyt! Tiedän tuon tunteen. Ei ole heikkoutta pyytää apua kun sitä tarvitsee. Se on rohkeutta! Tee se lapsesi tähden. Hän tarvitsee sinua. Lähetän paljon hyviä ajatuksia ja haleja sinulle! Kerro ihmeessä tilanteestasi huomenna vaikka tädillesi, pyydä vaikka,että hän on lapsesi kanssa niin kauan, että voit jutella tilanteestasi neuvolassa. Kyllä kaikki järjestyy! Nyt on tärkeintä, että haet apua!!!

 

\

Et ole huono äiti! Olet vain väsynyt! Tiedän tuon tunteen. Ei ole heikkoutta pyytää apua kun sitä tarvitsee. Se on rohkeutta! Tee se lapsesi tähden. Hän tarvitsee sinua. Lähetän paljon hyviä ajatuksia ja haleja sinulle! Kerro ihmeessä tilanteestasi huomenna vaikka tädillesi, pyydä vaikka,että hän on lapsesi kanssa niin kauan, että voit jutella tilanteestasi neuvolassa. Kyllä kaikki järjestyy! Nyt on tärkeintä, että haet apua!!!

valveilla taas,lapsi herätti äsken ja mulle ei tule uni,lapsi onnex nukahti uudestaan ja on tyytyväisenä peittonsa alla!
Ajattelin,että kirjoitan nyt kirjeen tädilleni ja annan sen hänelle huomenna.Ei ole rohkeutta kertoa sitä ääneen,kuinka väsynyt/masentunut/riippuvainen/onneton on!?
Toisaalta tuntuu,että onko oikein "vaatia" häneltä apua?Mulla ei ole ketään muutakaan ja siksi nöyränä olen hänen edessään :'(
tiedän itse tilanteeni,mut ei kaikkiin paikkoihin/hoitoon voi mennä lapsen kanssa.
on jotenkin ollut kannustavaa lukea teidän viestejä minulle,maailmassa on näköjään ihmisiä ketkä vielä välittää toisista :hug:

 

Huomenta!

Olen käynyt edellisinä päivinä lukemassa tarinaasi ja miettinyt kohtaloasi monelta kantilta. Ensimmäinen asia, johon saa apua nopeasti, on tuo nukkuminen. Ymmärsin niin, ettei lapsesi enää valvota sinua öisin. Silloin hyötyisit nukahtamislääkkeistä. Pääsisit nukkumaan yhdessä lapsesi kanssa. Ahdistava pyöriminen sängyssä vähenisi. Ja sitten jos aamusta heräisitkin jo aikaisin, olisit ehtinyt nukkua jo kunnolla.
Voimattomuuden, elämänilottomuuden ja alakuloisuuden hoitoon löytyy apua esim. mielenterveystoimistosta. Todennäköisesti alkuhaastattelujen jälkeen saisit lääkäriltä jonkin mielialalääkkeen ja ohjauksen säännölliseen terapiaan, eli ihan keskuseluapua. Ja et uskokaan, miten paljon jo se auttaa, että tietää pääsevänsä säännöllisesti puhumaan omista asioistaan, siitä mitä vain ja ainoastaan sinulle kuuluu!!!
Entä sitten lapsen vieminen osa-aikahoitoon tai mll:n lastenhoitajan palkkaaminen kotiin 1-2 kertaa viikossa. Tai sitten tuo tätisi, voisiko hän hoitaa lastasi?
Toivon todella, että soitat nyt joko päivystyslääkärille, terveydenhoitajalle tai mielenterveystoimistoon. Sinulle ja lapsellesi se on iso askel eteenpäin, ammattiauttajille taas ihan arkipäivää ja työtä, josta heille maksetaan. He eivät leimaa sinua hulluksi tai eivät ole viemässä sinulta lastasi vaan pikemminkin ajattelevat sinun olevan lapsesi hyvinvoinnista huolehtiva äiti, joka on nyt uupunut ja on ollut viisas ymmärtäessään lähteä hakemaan apua, kun omat voimat ei riitä.