Kuolema...

[isän menettänyt :((]

Oletko kohdannut kuolemaa omassa perheessäsi? Esim äiti,isä, sisarusten tai oman lapsen kuolema. Kuinka selvisit siitä?

 

[TheUnforgiven]

isä,mummo. pakkohan se on selvitä.jokainen meistä kuolee..tuska ja suru kestää aikansa mutta se ei voi hallita lopunelämääsi.

 

[Migreenikko]

Olen kohdannut kuoleman,oma isäni kuoli 71-vuotiaana pari vuotta sitten ja ystävien tuella selvisin yli ja harrastusten.

 

[Istafra]

Olen. Olen menettänyt äidin vanhemmat, isänisän ja oman pikkusiskoni. Oman pikkusiskon menetys oli pahin, kun menetys tapahtui "väärässä järjestyksessä". Pari vuotta minulla kesti se pahin suruaika. Tai ensimmäinen vuosi oli pahin, suorastaan kamala. Mutta päivä päivältä olo paranee, niin kuluneelta kuin tämä kuulostaakin...

 

[Ollaan aikuisia]

Sen kestää, on kestettävä. Jos ei, niin minkä sille voi?

 

[Vatutus]

Serkkuni kuoli 13v., itse olin silloin 11v,. marraskuuta -92 elettiin. Ukkini kuoli seuraavana vuonna maaliskuussa. Siinä meni lähemmäs 12v. kun enoni kuoli vain 39-vuotiaana. Seuraavana vuonna ennen joulua kuoli mummoni, ja nyt kuoli kaverini 27-vuotiaana. Ja on kestettävä... Voiko muutakaan?...

 

[uneilmasäleikkö]

oma lapseni kuoli 4kk iässä

 

[nöppäri]

Minun isäni kuoli lähes tasan vuosi sitten 72 vuotiaana. Kyllä siitä selviää, toisilla se vie kauemmin kuin toisilla.

 

[Heffalump]

isäni kuoli viime vuonna. tähän oli onneksi jo kerennyt valmistautua ja lopulta kuolema oli jo helpotus kaikille. tavallaan helpotti että asiaan oli jo etukäteen valmistautunut.

ap:lle :hug: täytyy vaan jatkaa elämää eteenpäin, vaikkei se helppoa olekaan.