Toggle sidebar

Kunnes löydän itseni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Todella epätietoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Todella epätietoinen

Vieras
Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä. Kihloihin menimme vuosi sitten. Olimme silloin jo asuneet puoli vuotta yhdessä. Minä kosin. Mies oli liikuttunut ja onnellinen. Kihlat ostettiin ja päätettiin, että mennään naimisiin viimeistään vuoden päästä. Nyt olen monta kertaa sanonut, että menisimmekö jo. Juhlintatavastakin on yhteisymmärrys eikä siihen tarvita järjestelyjä, sillä teemme sen kahden kesken ja karkaamme saman tien häämatkalle. Ehkä sitten suvulle kahvit jälkeenpäin. Nyt kuitenkin mies vaikuttaa vastahakoiselta tai enemmän ehkä passiiviselta ja vaihtaa puheenaihetta ym.

Eilen otin härkää sarvista ja kysyin, että mistä moinen, onko hänen edes tarkoitus koskaan mennä kanssani naimisiin, kun asia tuntuu vain jäävän ja jäävän. Hänen vastauksensa: "Et näytä onnelliselta kanssani. Et ylipäätään näytä onnelliselta elämässäsi. Näyttää siltä, että et ole löytänyt itseäsi. Menen kanssasi naimisiin, jos löydät itsesi." Mitä tuo tarkoittaa??!! Yritin kysyä, mutten saanut järjellistä vastausta, vaan epämääräistä mutinaa.
 
No sitten sinun on lähdettävä etsimään itseäsi.

Melko selväkielistä puhetta, ilmeisesti haahuilet vielä unelmien, toden, uskon ja toivon ja ties minkä välimaastossa. Olet liian epävarma eikä elämälläsi ole mitään selkeää suuntaa.

Ilmeisesti hän toivoo sinun vapauttavan itsensä hänestä ja lähtevän jatkamaan matkaasi.
 
Niin kai se sitten on pakattava kapsäkkinsä ja jätettävä kesällä ostamamme asunto. Millainen on nainen, joka haahuilee unelmien, toden, uskon toivon ja ties minkä välimaastossa ja millainen on sen vastakohta? Mielestäni en haahuile missään vaan tiedän selkeästi, mitä tahdon (mm. naimisiin hänen kanssaan). Ehkä tuo on tosiaan hänen tapansa sanoa, että minä lähtisin eikä hänen tarvitsisi jättää minua.
 
Naimisiin haluaminen ei ole kovin pitkäjänteinen toive, se voi olla kyllä toive asioiden järjestymisestä sen avulla. Mutta niinhän ei koskaan käy. Avioliitto ei ratkaise yhtään mitään.

Tiedätkö mitä haluat elämältäsi 10 tai 20 vuoden akselilla? Onko sinulla mitään suunnitelmia ammattisi, urasi, ihmissuhteidesi suhteen? Teetkö valintoja, jotka vievät elämääsi positiivisesti eteenpäin? Otatko huomioon muiden toiveet?

En tunne sinua enkä tiedä suhteestanne mitään. Mutta nuo sanat ovat minusta melko yksiselitteisiä; hän ei ole valmis naimisiin kanssasi. Ja jos hän odottaa sinun "löytävän itsesi" on se sen verran pitkä prosessi, että ei hän halua kanssasi naimisiin myöskään ihan lähitulevaisuudessa.

Jokin häntä selvästi ahdistaa teidän suhteessanne. Aikalisä ei olisi pahitteeksi.
 
Kiitos vastauksestasi Lähetyssaarnaaja. En uskokaan, että naimisiin haluaminen ratkaisee mitään ongelmia tai saa elämää järjestymään yhtään helpommin. Sen piti kuitenkin olla yksi niistä asioista, joita kumpikin haluamme. Ja nyt ei ilmeisesti olekaan. Se tuntuu pahalta ja olen ihmeissäni: eihän tämän näin pitänyt mennä.

Nyt kun ajattelen, niin olen huomannut, että häntä ahdistaa. Sen täytyy olla juuri sitä, kun hän on yhä myöhempään töissä - tulee usein vasta kahdeksan tai yhdeksän aikana. Sen jälkeen istuu vielä telkkarin ääressä katsomassa ns. aivot narikkaan -ohjelmia (joku Kaikkein parhaat stunt-temput tai vastaava taisi olla viimeksi nauhoitettuna) tai tekee lisää töitä. Yritän jutella, mutta hän on poissaoleva tai jos juttelee, ne ovat sellaisia työasioita, joista en voi ymmärtää mitään. Olen kuitenkin yrittänyt ymmärtää ja kuunnella.

Kyllä minulla on toiveita ja suunnitelmia 10-20 vuodenkin päähän. Tiedän kuitenkin, että elämää on elettävä ennen kaikkea tässä ja nyt. Tiedän sen siksi, että olen käynyt läpi vakavan sairauden ja menettänyt useita läheisiäni nuoruus- ja aikuisiällä. Olen kuitenkin myönteinen tulevaisuuteni suhteen. Olen hyvin koulutettu, vaihtanut työtä ja opiskellut lisää, tapaan paljon kavereitani. Lapsia meillä ei ole eikä ehkä tulekaan. Olemme aika kiinni töissämme molemmat.

Miten hemmetissä otan nyt aikalisän, kun tuo asunto on juuri saatu rempattua ja itsemme sinne muutettua? Hänellä on kyllä rahaa maksaa sitä vaikka yksin, joten pitäisikö harkita vuokraavansa yksiö...olen oikeasti tosi ihmeissäni ja ajatukseni sekaisin. Näinkö tässä sitten kävikin ettei tästä tule mitään?
 
Tähän asti olen tiennyt, että työ ajaa monessa asiassa minun ohitseni, joten ehtisikö pitää toista naistakin...ei kai se pois suljettua ole, vaikken tietysti haluaisi uskoa. Mutta onhan sitä sattunut niin monille. Ei kai ihmekään, ettei hän halua naimisiin vaan väistelee koko asiaa, jos on tunteet muualla.
 
Jos asiat ovatkin epäjärjestyksessä kumppanisi tunne-elämässä. Hän kääntää syyn sinulle.
Naimisiin mentyä, on monellakin mielessä perheen perustaminen ja sitä rataa.
Miestä saattaa pelottaa sitoutua kunnolla ja ahdistaa, pakotietä ei ole, kuin joutuisi loppuiäksi jalkapuuhun.
Pakottamalla ei hyvää tule.
 
Oletko sinä koko ajan ollut "päällepäsmärinä?" Sinä kosit... halusitko sinä yhteenmuuttoa vai kumpi sitä ehdotti, kumpi ehdotti ensimmäisenä häitä vuoden kuluttua kihlauksesta...kumpi ehdotti yhteisen asunnon ostoa... Vaikkakin yhteisesti sovittu asioita, niin kumpi ensin otti puheeksi? Nyt olet jo "monta kertaa sanonut, että mentäiskö jo?" Kumpi haluaa mennä salaa naimisiin ja karata häämatkalle? Kumpi sitä ehdotti ensin.

Jos sinä olet ollut koko ajan vaatimassa ja vaatimassa taas lisää, en yhtään ihmettele. Mies on myötäillyt ja luvannut toteuttaa unelmiasi ja toiveitasi. Mutta empii kuitenkin.

Aika nopeaa toimintaa teillä kaiken kaikkiaan. Puolen vuoden seurustelun kuluttua yhteen muutto, puoli vuotta siitä lupaus naimisiin menosta.. aika nopeaa. Kyllä minuakin hengästyttäisi ja löisin sinulle jäitä hattuun. Jos mies vaan haluaa OMAA aikaa, siksi viipyy töissä. Jos sinä olet koko ajan kotona puhaltamassa niskaan?

Onko sinulla omia harrastuksia? Annatko miehen joskus hengähtää seurastasi?

Minä neuvoisin laittamaan jäitä hattuun ja jätä puhumatta nyt niistä häistä tai vaatimatta muutakaan. Jospa vaan elelisitte hiljakseltaan ja tutustuisitte paremmin toisiinne ihan rauhassa? Ja odotat että mies ottaa asian puheeksi.

 
hän haluaakin lapsia ja silti olla uraputkessa... vaatii sinua valitsemaan urasi tai hänen ja lasten(tulevien) välillä.... Useimmat miehet(kin) haluavat lapsia ainakin jossain elämänsä vaiheessa...
 
Minä kosin, kun hän oli jo muuttanut kamansa luokseni. Hän halusi muuttaa yhteen ja otti sen ensi puheeksi. Hän ehdotti myös yhteisen asunnon ostoa. Molemmat haluavat salaa naimisiin ja karata häämatkalle. Minä ehdotin sitä ensin samalla, kun naimisiinmenosta puhuttiin.

En ole vaatinut mitään, en edes naimisiinmenoa, mutta tiedän jo tähän ikään mennessä (34), että jos jotakin haluaa, suunsa pitää osata avata. Sitä olen tietysti toivonut myös häneltä ja nythän sain sitten vastauksen, ettei hän näytä haluavankaan.

Meillä on molemmilla useampi suhde, ja pitkät suhteet takana ja itsekseenkin ehdittiin olla ennen kuin mentiin yhteen. Todettiin, että mitä hidastelemaan kun kumpikin tietää, mitä haluaa. En ole hoputtanut yhtään enempää kuin hänkään. Minäkin teen paljon töitä, enkä tosiaankaan ehti puhaltaa niskaan kotona. Harrastuksia ja kavereita on riittämiin, haluan myös omaa aikaa ja sitäkin saan, kun mies on välillä myöhään töissä. Hän itse haluaa useammin läheisyyttä kuin minä, joka viihdyn paremmin yksin.

Hiljenen nyt häistä ja muustakin. Saa hän sanoa, jos on jotakin sanottavaa. :) Kiitos teille!
 
Kyllä sun ukkosi taitaa olla lähdössä ihan johonkin toiseen suuntaan kuin naimisiin kanssasi. Teidän kannattaa keskustella asiasta nyt kunnolla ja suunnitella yhteistä elämää muutenkin eteenpäin. Ja jos suunnitelmia ei ole, niin jätä mies. Hän ehkä odottaa sitä sinulta, eikä vain itse saa sitä sanottua kun arki pelaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Todella epätietoinen:
Eilen otin härkää sarvista ja kysyin, että mistä moinen, onko hänen edes tarkoitus koskaan mennä kanssani naimisiin, kun asia tuntuu vain jäävän ja jäävän. Hänen vastauksensa: "Et näytä onnelliselta kanssani. Et ylipäätään näytä onnelliselta elämässäsi. Näyttää siltä, että et ole löytänyt itseäsi. Menen kanssasi naimisiin, jos löydät itsesi." Mitä tuo tarkoittaa??!! Yritin kysyä, mutten saanut järjellistä vastausta, vaan epämääräistä mutinaa.
Click to expand...

Sinä kuulostat varsin järkevältä. On tainnut mies hukata itse itsensä!
 
"Et näytä onnelliselta kanssani. Et ylipäätään näytä onnelliselta elämässäsi. Näyttää siltä, että et ole löytänyt itseäsi. "

susta on tullut läheisriippuvainen,roikut miehessä liikaa,sulla ei ole omaa elämää,haluat olla koko aika sen miehen kanssa,luulet että 'joku mies 'tekee sut onnelliseksi.et osaa itse tehdä sitä,noin sä luulet.
siis joo mene ja etsi itseäsi,elämä on paljon kivempaa kun ei tarvitse koko aika miettiä sitä sun miestä ;oD
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
n47 sanoi aika tavalla samaten kuin minä ajattelen.

Jos mies sanoo noin, niin kai hän sitä myös tarkoittaa. Parisuhdekurssi voisi olla paikallaan.
Click to expand...

Suosittelen lukemaan maaliskuun Sara-lehdestä jutun eronneiden miesten vertaisryhmästä.
Siinä jutussa arvosteltiin Fischer-eroseminaaria. Olen aina ollut asiasta samaa mieltä.
Ei eron jälkeen voi summata selviytymisastettaan. Aika kuluu ja fiksummat opit astuvat esiin.

Jäi Inhimillinen tekijä tv-ohjelma katsomatta. Näköjään Julkut palstan mukaan siinä on käsitelty etävanhemmuutta.

Kannattaa olla kaukaa viisas. Eron syyt voivat olla jo suhteen alkumetreillä.
Jutussa puhuttiin korttien katselusta. Olen joskus osallistunut tuollaiseen juttuun työpaikallani. Toivottavasti pärjään loppuelämän ilman parisuhdekursseja ym. terapioita.
Olen läpeeni kyllästynyt ihmissuhdemössöön. Nyt minulla on kiire töihin.
 
Voisikohan olla niin, että miehesi ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä? Näyttäisi siltä, että teillä on parisuhteessanne ensimmäinen isompi kriisi menossa ja nyt koetellaan teidän kummankin parisuhdetaitoja, että selviydyttekö tästä. En ainakaan itse näe muuta keinoa kuin sen, että puhutte asiasta. Jos mies esittää tuollaisia kysymyksiä, niin voithan sanoa, että se ei pidä paikaansa, joten johtuuko se kommentti siitä, että hän itse ei tiedä, miten pitää edetä vai eikö hän osaa lukea ja katsoa toisen tunteita.

Edelleenkin hyvä keino on siinä, että jos keskusteluyhteys ahdistaa, niin kommunikointia voi harrastaa kirjoittamallakin (kirje, tekstari, sähköposti, nettikeskustelun näyttäminen).

Joskushan kumppanin ylityöt tarkoittavat sitä, että töissä tehdään normaali työpäivä ja sen jälkeen vietetään aikaa uutta kumppania etsimässä ja kun se löytyy, vietetään hänen kanssa aikaa. Poikien saunailta tai firman edustustilaisuus voikin olla sitä, että vietetään aikaa uuden kumppanin kanssa viikonloppunakin. Tai miehellä voi olla todellakin työstä niin iso taakka, että hän ei jaksaisi enää sitä, että parisuhdekin tuntuu velvollisuudelta. Jos miehestä tuntuu, ettei hän jaksa antaa enempää kumppanilleen, niin hän saattaa ajatella, että naiselle on parempi olla ilman häntä.
 
Läheisriippuvaiseksi en lähtisi itseäni nimittämään. Arki-iltaisin en vain kovin myöhään jaksa kukkua, kun töiden ja liikunnan tai kavereiden tapaamisen jälkeen alkaa jo väsyttää. Olisi kiva välillä ehtiä jutella tai nähdä hänetkin kunnolla ennen nukahtamista, varsinkaan kun meillä ei ole edes lapsia.

Jos annan esimerkiksi tämän menneen viikon, niin maanantaina töiden jälkeen olin eräässä iltatilaisuudessa joka päättyi klo 21, olin kotona vasta vähän ennen kymmentä. Tiistai-iltana olin töiden jälkeen hierojalla ja tulin sitten kotiin lepäämään ja nukkumaan aikaisin. Keskiviikkona kävin jumpassa. Eilen tapasin suoraan töiden jälkeen ystäväni ja kotiuduin 21:30. Tänä iltana olen menossa juhlimaan työkavereitteni kanssa ja menen sinne suoraan töistä. Huomenna tapaan kaksi kaveriani päivällä, menemme ostoksille ja syömään ja sunnuntaina käyn jumpassa ja kummityttöni luona. Kuulostaako siltä, että roikun miehessäni ja minulla ei ole omaa elämää? Etten vain olisi liiankin itsenäinen?

Hän näytti jotenkin hätääntyneeltä, kun pakkasin kamojani tänään aamulla kotona ja kerroin meneväni iltajuhlaan suoraan töistä. "Mekö nähdään vasta sitten yöllä." Niin, niin nähdään vasta sitten yöllä. Mies taisi pistää minutkin ajattelemaan, onko järkeä jatkaa suhdetta, jos se ei tule johtamaan siihen, mihin se piti johtaa. ;)


 
mitään tiedä, mutta tuli vain mieleeni, että miehesi voi todella tarkoittaa hyvinkin tarkkaan mitä sanoi. Eli hän tulkitsee sinun itsenäisen elämäsi siten, ettet tiedä mitä tehdä elämälläsi. Saattaa olla, että hän haluasisi sinun olevan odottamassa häntä kotona työpäivän jälkeen, istuvan illalla sohvan nurkassa kainalossa jne. Nyt menet omien menojen mukaan, vaikka uskon kyllä, että huomioit miehesikin, mutta et hänen mielestään tarpeeksi. Hän ei näe syytä naimisiin menolle, kun sinä et tarvitse häntä "kaikessa". Sinun kuuluisi olla onnellinen _hänen_ kanssaan, vierellä (siis ihan konkreettisesti).

Mutta arvailuahan tuo vaan on, todellisuutta en tiedä.
 
Jos annan esimerkiksi tämän menneen viikon, niin maanantaina töiden jälkeen olin eräässä iltatilaisuudessa joka päättyi klo 21, olin kotona vasta vähän ennen kymmentä. Tiistai-iltana olin töiden jälkeen hierojalla ja tulin sitten kotiin lepäämään ja nukkumaan aikaisin. Keskiviikkona kävin jumpassa. Eilen tapasin suoraan töiden jälkeen ystäväni ja kotiuduin 21:30. Tänä iltana olen menossa juhlimaan työkavereitteni kanssa ja menen sinne suoraan töistä. Huomenna tapaan kaksi kaveriani päivällä, menemme ostoksille ja syömään ja sunnuntaina käyn jumpassa ja kummityttöni luona. Kuulostaako siltä, että roikun miehessäni ja minulla ei ole omaa elämää? "

Vähän kummastuttaa nuo sun menot ja harrastukset siis,ihmiselle joka on esim.8-17 töissä....
Sinulla on paljon tekemistä/harrastuksia/menoja.siis työpäivän jälkeen olet heti taas menossa elikkä vaikuttaa siltä,että paet kotoa pois jos et voi olla sen miehen kanssa? pitää olla koko aika koko päivä menossa kunhan vain olet toisten ihmisten seurassa.Oleskelotko ikinä kämpässäsi yksin?
Olen huomannut että ihmiset joilla on 'muka" noin paljon tekemistä/menoja ja puuhaa joka päivään,ne ei osaa olla yksin ollenkaan.
Kotona kaatuu seinät niskaan,pitää aina mennä ovesta ulos jottei tarvitse olla yksin kun EI OSAA olla yksin.kotona ahdistaa. siis keksivät mahdollisemman paljon menojaja tekemistä talon ulkopuolella kunhan ei tarvitse olla yksin.

Sori but i dont bye it. koska ei kukaan jaksa rankan työpäivän jälkeen ihan joka päivä mennä minnekään ja on iloinen jos saa mennä kotia .

Etkö ikinä rauoitu yksin ja nauti yksinolosta? tuollainen meno päällä..aina toisia läsnä aina toisten kanssa,ei ihme että sun mies sanoo 'etsi itsesi' koska mieskin ehkä tietää ettet ikinâ ota /tee aikaa itsellesi elikkä, siis olla yksin vain ja tutustu itseesi,ilman että AINA on joku tai toisia ihmisiä sinun läsnä.




 
Minä mistään, tuossa voi olla pointtinsa. Tuntuu enemmän totuudelta, että itsenäisyyteni häiritsee häntä kuin se, että olisin liian riippuvainen hänestä, kun sitä en ole. Täytyy jutella toiveista lisää. Olen aina ajatellut, että itsenäisyys on hyvä piirre, mutta voihan se pelottaakin miestä.
 
Sori but i dont bye it. koska ei kukaan jaksa rankan työpäivän jälkeen ihan joka päivä mennä minnekään ja on iloinen jos saa mennä kotia . *

Joo tuo on kyllä totta.itse en jaksa kuin vain joskus mennä työpäivän jälkeen jonnekin kylään tai sopia jonkun kanssa mennä esimerkiksi salille/bailaamaan/filmin/juhliin tai muuta vastaavaa .
Ei sitä aina jaksa jos tekee töitä koko päivän 8-17 olen iloinen kun tulen töistä kotia saada touhua omia juttuja.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa