Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Onpa tosi ystävällistä rajoittaa toisen elämää tuollai haudan takaa. Niin kulta tiedäthän sitten että jos mä delaan päivä meidän häistä, sä olet 22v ja haluat mahdollisesti jopa elää sen jälkeen, niin tässä on nämä reunaehdot. Ah, true love..
Ollaan menossa naimisiin ja tahtoisin papin pitävän "puheen" muokata niin ettei siinä tulisi kohtaa "kunnes kuolema meidät erottaa".. Itse koen, että pariskuntana muutamme sitten taivaaseen vaikka kuolema meidät hetkeksi erottaakin (tuskin yhtäaikaa poisnukutaan sentään).. Onko hölmöä muokata sitä noin?
"kunnes erimielisyydet meidät erottaa"
Erimielisyydet kuuluvat minun mielestäni elämään ja parisuhteeseen ja ollaan tässä jo 10 vuotta yhdessä samaa polkua kuljettu joten ollaan tietoisia myös noista erimielisyyksistä, mutta ne eivät meitä erota. <3
Aivan naurettavaa touhua tämä..oikeasti, miettikää nyt pikkuisen: Kuolema on kaikilla vastassa ja elämä loppuu siihen, ei tarvitse mennä mihinkään taivaaseen leikkimään pikku pariskuntaa vaan tajuta elämän raadollisuus että viikatemiehen käytyä kylässä kaikki on THE END 4EVER <3
Piti tuossa telkkaria vähän katsoa ja jäi tämä vastaaminen.. mutta siis itsellä ikää kohta 26v ja mies 28v. Molemmat olemme samaa mieltä siitä, ettei voisi rakastaa ketään toista vaikka toinen meistä menisi taivaaseen paljon ennen toisen sinne menoa. Itse pelkään kuolemaa aivan mielettömästi ja osiksi myös sen takia en haluaisi, että kuolema mainitaan häissäni jossa lupaamme rakastaa toisia.. Olipa kiva kuulla, ettei kaikilla muillakaan sitä kohta ole häissä ollut ja, että on olemassa vaihtoehtoja senkin suhteen. Kiitos![]()
Minusta myös se on rakkautta, että sallisi toiselle uuden onnen, jos itse kuolisi. Ettei toisen tarvitsisi jäädä yksin. Jos nyt sairastuisin parantumattomasti ja tietäisin ennalta kuolevani pian- haluaisin puolisoni tietävän, että toivoisinkin hänen vielä löytävän jonkun rinnalleen.
Minä taas toivoisin puolisoni olevan onnellinen, se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita uuden puolison löytämistä. Oma puolisoni kuoli 3 vuotta sitten ja vielä ainakaan en ole vakavassa suhteessa ollut, silti olen onnellinen.
Asiaa sivuten tunnnetasolla on paljon helpompaa hyväksyä se, että puolisoni mahdollisesti tapaisi jonkun uuden ihmisen kuolemani jälkeen, kuin hyväksyä se, että lapseni saisivat kenties uuden äitipuolen.
Vaikka järjellä ajateltuna sehän saattaisi olla ihan ihanteellistakin, siis jos he pitäisivät toisistaan. Ja tunnetasollakin sitä toisaalta pitäisi hyvänä, mutta silti osa tunteista sanoo, että äitinä sitä jotenkin haluaisi olla korvaamaton. Tai vaikkei kukaan kuoltuani paikkaa äitinä sellaisenaan ottaisikaan, ajatus siitä, että joku silti tavallaan sillä paikalla seisosi on hankala.
Meillä on molemmilla vain sellainen ajatus asiasta, ettei uusia kumppaneita haluta vaikka tosiaan toinen nukkuisi pois hyvinkin nuorena. Meillä rakkaus on sitä, että rakastetaan täällä maanpäällä niin kauan kuin meille on aikaa annettu ja rakkautemme kestää kuoleman.
Tuo on myös hyvin totta, että ainakin itse tahdon olla korvaamaton vaikka tosiaan voisi hyvä äitipuoli lapsille löytyäkkin, mutta silti se on kamala ajatus :`(
Uskomattoman naivia tekstiä..No, siperia opettaa.
Uskomattoman naivia tekstiä..No, siperia opettaa.
Noh.. mä olisin voinut kirjoittaa saman tekstin, mutta me ei ollakaan niin kuin monet muut parit jotka vaan olla möllöttää yhdessä tottumuksesta tai koska toinen on niin kiva.Uskon että yksi syy suuriin erotilastoihin on se, että joillakuilla ei sitä rakkautta ole ollut tarpeeksi alun alkaenkaan.
Noh.. mä olisin voinut kirjoittaa saman tekstin, mutta me ei ollakaan niin kuin monet muut parit jotka vaan olla möllöttää yhdessä tottumuksesta tai koska toinen on niin kiva.Uskon että yksi syy suuriin erotilastoihin on se, että joillakuilla ei sitä rakkautta ole ollut tarpeeksi alun alkaenkaan.