Kunnes kuolema meidät erottaa... tai sitten ei?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja <3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Piti tuossa telkkaria vähän katsoa ja jäi tämä vastaaminen.. mutta siis itsellä ikää kohta 26v ja mies 28v. Molemmat olemme samaa mieltä siitä, ettei voisi rakastaa ketään toista vaikka toinen meistä menisi taivaaseen paljon ennen toisen sinne menoa. Itse pelkään kuolemaa aivan mielettömästi ja osiksi myös sen takia en haluaisi, että kuolema mainitaan häissäni jossa lupaamme rakastaa toisia.. Olipa kiva kuulla, ettei kaikilla muillakaan sitä kohta ole häissä ollut ja, että on olemassa vaihtoehtoja senkin suhteen. Kiitos :)
 
Ollaan menossa naimisiin ja tahtoisin papin pitävän "puheen" muokata niin ettei siinä tulisi kohtaa "kunnes kuolema meidät erottaa".. Itse koen, että pariskuntana muutamme sitten taivaaseen vaikka kuolema meidät hetkeksi erottaakin (tuskin yhtäaikaa poisnukutaan sentään).. Onko hölmöä muokata sitä noin?

"kunnes erimielisyydet meidät erottaa"
 
Aivan naurettavaa touhua tämä..oikeasti, miettikää nyt pikkuisen: Kuolema on kaikilla vastassa ja elämä loppuu siihen, ei tarvitse mennä mihinkään taivaaseen leikkimään pikku pariskuntaa vaan tajuta elämän raadollisuus että viikatemiehen käytyä kylässä kaikki on THE END 4EVER <3
 
Heitän tähän kysymyksen:

Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, mutta olis kiva jos vihkijä sanois jotain vastaavaa kuin kirkkohäissä, kuitenkin ilman uskonnollisia viittauksia. Onko valittavana vihkikaavaa jossa ei puhuta Jumalasta/uskonnosta?
 
Piti tuossa telkkaria vähän katsoa ja jäi tämä vastaaminen.. mutta siis itsellä ikää kohta 26v ja mies 28v. Molemmat olemme samaa mieltä siitä, ettei voisi rakastaa ketään toista vaikka toinen meistä menisi taivaaseen paljon ennen toisen sinne menoa. Itse pelkään kuolemaa aivan mielettömästi ja osiksi myös sen takia en haluaisi, että kuolema mainitaan häissäni jossa lupaamme rakastaa toisia.. Olipa kiva kuulla, ettei kaikilla muillakaan sitä kohta ole häissä ollut ja, että on olemassa vaihtoehtoja senkin suhteen. Kiitos :)

Minusta myös se on rakkautta, että sallisi toiselle uuden onnen, jos itse kuolisi. Ettei toisen tarvitsisi jäädä yksin. Jos nyt sairastuisin parantumattomasti ja tietäisin ennalta kuolevani pian- haluaisin puolisoni tietävän, että toivoisinkin hänen vielä löytävän jonkun rinnalleen.
 
Minusta myös se on rakkautta, että sallisi toiselle uuden onnen, jos itse kuolisi. Ettei toisen tarvitsisi jäädä yksin. Jos nyt sairastuisin parantumattomasti ja tietäisin ennalta kuolevani pian- haluaisin puolisoni tietävän, että toivoisinkin hänen vielä löytävän jonkun rinnalleen.

Minä taas toivoisin puolisoni olevan onnellinen, se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita uuden puolison löytämistä. Oma puolisoni kuoli 3 vuotta sitten ja vielä ainakaan en ole vakavassa suhteessa ollut, silti olen onnellinen.
 
Meillä on molemmilla vain sellainen ajatus asiasta, ettei uusia kumppaneita haluta vaikka tosiaan toinen nukkuisi pois hyvinkin nuorena. Meillä rakkaus on sitä, että rakastetaan täällä maanpäällä niin kauan kuin meille on aikaa annettu ja rakkautemme kestää kuoleman.
 
Minä taas toivoisin puolisoni olevan onnellinen, se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita uuden puolison löytämistä. Oma puolisoni kuoli 3 vuotta sitten ja vielä ainakaan en ole vakavassa suhteessa ollut, silti olen onnellinen.

toki voi olla onnellinen, ilman uutta suhdettakin. En tarkoittanutkaan sitä, että se olisi se ainoa onnelliseksi tekevä tekijä. Mutta en haluaisi haudan takaa asettua onnen esteeksi, jos puolisoni jonkun ihmisen kohtaisi.
 
Ja niin meillä tosiaan rakkaus käsittää myös sen, että tosiaan rakastaa toista vaikka toinen olisi poisnukkunut, mutta osaa silti olla onnellinen meidän yhteisestä ajasta ja vaalii sitä muistoa rakkaudella <3
 
Asiaa sivuten tunnnetasolla on paljon helpompaa hyväksyä se, että puolisoni mahdollisesti tapaisi jonkun uuden ihmisen kuolemani jälkeen, kuin hyväksyä se, että lapseni saisivat kenties uuden äitipuolen.
Vaikka järjellä ajateltuna sehän saattaisi olla ihan ihanteellistakin, siis jos he pitäisivät toisistaan. Ja tunnetasollakin sitä toisaalta pitäisi hyvänä, mutta silti osa tunteista sanoo, että äitinä sitä jotenkin haluaisi olla korvaamaton. Tai vaikkei kukaan kuoltuani paikkaa äitinä sellaisenaan ottaisikaan, ajatus siitä, että joku silti tavallaan sillä paikalla seisosi on hankala.
 
Asiaa sivuten tunnnetasolla on paljon helpompaa hyväksyä se, että puolisoni mahdollisesti tapaisi jonkun uuden ihmisen kuolemani jälkeen, kuin hyväksyä se, että lapseni saisivat kenties uuden äitipuolen.
Vaikka järjellä ajateltuna sehän saattaisi olla ihan ihanteellistakin, siis jos he pitäisivät toisistaan. Ja tunnetasollakin sitä toisaalta pitäisi hyvänä, mutta silti osa tunteista sanoo, että äitinä sitä jotenkin haluaisi olla korvaamaton. Tai vaikkei kukaan kuoltuani paikkaa äitinä sellaisenaan ottaisikaan, ajatus siitä, että joku silti tavallaan sillä paikalla seisosi on hankala.

Tuo on myös hyvin totta, että ainakin itse tahdon olla korvaamaton vaikka tosiaan voisi hyvä äitipuoli lapsille löytyäkkin, mutta silti se on kamala ajatus :`(
 
Tuo on myös hyvin totta, että ainakin itse tahdon olla korvaamaton vaikka tosiaan voisi hyvä äitipuoli lapsille löytyäkkin, mutta silti se on kamala ajatus :`(

Kyllähän tuon ymmärtää ja totta kai äiti on aina korvaamaton, mutta luultavasti äitipuolesta ei olisi lapsille kuin hyötyä. Tavallaan tuo on todella itsekäs ajatus vaikka eihän sitä ihminen mitän ajatuksilleen voi.
 
Uskomattoman naivia tekstiä..No, siperia opettaa.

Noh.. mä olisin voinut kirjoittaa saman tekstin, mutta me ei ollakaan niin kuin monet muut parit jotka vaan olla möllöttää yhdessä tottumuksesta tai koska toinen on niin kiva. :) Uskon että yksi syy suuriin erotilastoihin on se, että joillakuilla ei sitä rakkautta ole ollut tarpeeksi alun alkaenkaan.
 
Noh.. mä olisin voinut kirjoittaa saman tekstin, mutta me ei ollakaan niin kuin monet muut parit jotka vaan olla möllöttää yhdessä tottumuksesta tai koska toinen on niin kiva. :) Uskon että yksi syy suuriin erotilastoihin on se, että joillakuilla ei sitä rakkautta ole ollut tarpeeksi alun alkaenkaan.

Mun pointti tähän asiaan on se, että en voisi koskaan asettaa kumppanilleni niin raskasta taakkaa, että kieltäisin häntä menemästä uusiin naimisiin kuoltuani. Kun/jos hän niin tekisi, hän joutuisi elämään syyllisyyden kanssa lopun ikäänsä. Sekö on aitoa rakkautta?
 
Noh.. mä olisin voinut kirjoittaa saman tekstin, mutta me ei ollakaan niin kuin monet muut parit jotka vaan olla möllöttää yhdessä tottumuksesta tai koska toinen on niin kiva. :) Uskon että yksi syy suuriin erotilastoihin on se, että joillakuilla ei sitä rakkautta ole ollut tarpeeksi alun alkaenkaan.

voi toki olla, että naimisiin mennään liian heppoisin perustein. Mutta minusta ei sitä, että on toisen kanssa siksi, että tämä on kiva ole mitään pahaa. Riippuen toki mitä sanallla kiva tarkoitetaan. Onko se vain sellainen melko mitäänsanomaton määre, vai voiko sillä olla positiivisempikin merkitys.
Kaikki liitot eivät ole ehkä suurien tunteiden varaan rakennettuja, niitä voivat pitää koossa osin järki, osin tottumus, tuttuus ja turvallisuus ja ne voivat kyllä kestää nekin.
 

Yhteistyössä