Kun ystävä/kaveri pettää luottamuksen, annatko anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

chef

Aktiivinen jäsen
16.02.2005
47 399
16
38
Itse olen tässä ehdottoman tiukka eikä anteeksiantoa tipu.

Teon vakavuudesta riippuen en välttämättä ole kauaa vihainen, mutta pettymys ei katoa mihinkään joten se on sitten sen ystävyys/kaveruussuhteen loppu.

Tänään minulle selvisi että kaverini on puhunut eteenpäin asiasta josta olen hälle puhunut ja josta ei eteenpäin pitänyt puhua. En kertakaikkiaan voi sietää ihmistä joka levittää kuulemiaan asioita eteenpäin jos toisin on nimenomaan sovittu.

Itse henkilökohtaisesti en näe mitään syytä enää tällaista kaveruussuhdetta jatkaa koska en näe mitään syytä olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa johon ei voi luottaa.

Toisaalta tilanne on mielestäni naurettava sillä viimeksi kun olin vastaavanlaisessa tilanteessa, olin vielä alta 20v. Jotenkin on kovin koomista että aikuisetkin ihmiset harrastavat sitä tarinoiden eteenpäinlevittelyä. Luulisi että kun ikää on päälle 20, lähempänä jo 30, niin osaa pitää suunsa kiinni jos niin lupaa tehdä.

 
  • Tykkää
Reactions: __Maarit__ ja Owl
Niin... Munkin hyvä ystävä puhui eteenpäin (omalle siskolleen) vaikka olin sanonut että ei puhu. Edelleen ystäviä, vaikka ei se kivalta tuntunu kaverin siskolta kuulla että sekin tietää..... Olipa vielä erittäin henk.koht. asia. :/
 
Mun paras kaveri kävi aikoinaan makaamassa erään miehen kanssa,vaikka tiesi tasan tarkkaan et oli kyseisestä miehestä kiinnostunut ja meillä oli jotain pientä juttuakin. Noh, säästyimpä siltä mieheltä sitten kun näin millanen sika oli. Ystäväni vielä kertoi itse maanneensa tämän kanssa eikä nähnyt asiassa edes mitään kummallista. Joo,oltiin kun paita ja peppu ja kaikki jaettiin,mut ei sentään miehiä.
Ollaan me taas väleissä,mut en ole unohtanut ja luottamus hävisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On meinaan vaan pakko laittaa perheside ja ystävyys poikki mikä on tosi harmi

Mulla oli kyseessä tuossa ekassa tapauksessa lapsen kummi.

En laittanut välejä poikki mutta ennen hän oli ystäväni ja lapseni kummi, tapahtuman jälkeen hän oli enää vain lapsen kummi. Nyttemmin ei käytännössä sitäkään, sillä hiljalleen välimme haalenivat ja kun muutimme kumpainenkin toisiin kaupunkeihin jäi yhtyedenpito lopulta kokonaan.
 
En antaisi anteeksi vaikka hän kuin pyytäisi. Hän on mielummin naapurin kanssa kun minun vaikka hän näkee Robinia enemmän...Miten voisi saada hänet tajuamaan että ystävää ei jätetä? ja mitä voisin itse tehdä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun paras kaveri kävi aikoinaan makaamassa erään miehen kanssa,vaikka tiesi tasan tarkkaan et oli kyseisestä miehestä kiinnostunut ja meillä oli jotain pientä juttuakin. Noh, säästyimpä siltä mieheltä sitten kun näin millanen sika oli. Ystäväni vielä kertoi itse maanneensa tämän kanssa eikä nähnyt asiassa edes mitään kummallista. Joo,oltiin kun paita ja peppu ja kaikki jaettiin,mut ei sentään miehiä.
Ollaan me taas väleissä,mut en ole unohtanut ja luottamus hävisi.

Tää on ihme ilmiö. Olis kiva kuulla mitä tuon kaverin päässä on liikkunut. Minun kaverini yritti iskeä tulevaa miestäni. Itse en voisi edes kuvitella tuollaista.
 
En antaisi anteeksi. En ymmärrä tarvetta kertoa eteenpäin asia, joka on jaettu luottamuksella ja vielä erikseen sovittu että juttu ei leviä.
Itse en juoruaisi eteenpäin asiaa, joka on kerrottu minulle luottamuksella, oli kyse sitten kuinka "mehukkaasta" jutusta tahansa.
Odotan samaa myös ystäviltäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Itse olen tässä ehdottoman tiukka eikä anteeksiantoa tipu.

Teon vakavuudesta riippuen en välttämättä ole kauaa vihainen, mutta pettymys ei katoa mihinkään joten se on sitten sen ystävyys/kaveruussuhteen loppu.

Tänään minulle selvisi että kaverini on puhunut eteenpäin asiasta josta olen hälle puhunut ja josta ei eteenpäin pitänyt puhua. En kertakaikkiaan voi sietää ihmistä joka levittää kuulemiaan asioita eteenpäin jos toisin on nimenomaan sovittu.

Itse henkilökohtaisesti en näe mitään syytä enää tällaista kaveruussuhdetta jatkaa koska en näe mitään syytä olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa johon ei voi luottaa.

Toisaalta tilanne on mielestäni naurettava sillä viimeksi kun olin vastaavanlaisessa tilanteessa, olin vielä alta 20v. Jotenkin on kovin koomista että aikuisetkin ihmiset harrastavat sitä tarinoiden eteenpäinlevittelyä. Luulisi että kun ikää on päälle 20, lähempänä jo 30, niin osaa pitää suunsa kiinni jos niin lupaa tehdä.

No, mulla kävi noin ja mä ihan istuin ystävän kanssa kasvotusten puhumaan asiasta perusteellisesti, ilman vittuilua ja kiukkua. Kerroin miltä musta tuntuu ja miten epäreilulta tuollainen kohtelu tuntui. Ystävä ymmärsi, oli hyvin pahoillaan ja pyysi useasti anteeksi. Toimi ajattelemattomasti eikä ollut ymmärtänyt kuinka pahasti loukkaakaan.

Kuusi vuotta myöhemmin olemme yhä hyviä ystäviä. Koskaan hän ei enää luottamustani ole pettänyt. Päinvastoin olemme parempia ystäviä kuin ennen. Asiasta ei koskaan enää puhuta, se on menneen talven lumia, mutta tiedän, että ystävääni kyllä silloinen käytöksensä hävettää.
 
Uskoa hyvää, tulla petetyksi,
luottaa ihmiseen, tulla hylätyksi,
väärinkäytetyksi,
huijatuksi.

Mistä rakentaa ystävyyttä uutta,
turvallista tulevaisuutta.

Mistä luottamus ihmisiin,
mielessä välkkyy muistot huijauksiin.
...
Miksi toinen huijaa toista,
miksi käyttää toista väärin,

siinä kysymyksiä herkän mielen,
ajatuksissani häärin.

Mikä kasvattaa ihmistä luottamukseen,
mikä lisää rakkautta?

Luottamus, turvallisuus,
sanainsa pitäminen, oikeudenmukaisuus.

Mikä vähentää luottamusta,
mikä uskoa ihmisen hyvyyteen?

Vääryys, valehtelu, ystävyyden halpana pito,
siinä on herkän luottamus syöty,
tuli tilalle varuillaan olo
 
En enään!

Mulle on pari ihmistä joita olen ystävinäni pitänyt tehnyt niin kurjia temppuja kerta tisensa jälkeen..Aina olen antanut anteeksi,mutta ei enään.

Mielummin yksi hyvä ystävä,kuin 100 "kaveria"..
Katson kyllä hyvin tarkkaan kenelle asioitani puhun jne..
 
En anna, enkä oo antanu...

Viitisen vuotta sitten erosin silloisesta miehestäni. Hyvä ystäväni, tai nii ainakin luulin, oli jo monta bvuotta puhunut eron puolesta. Piti miestäni k-päänä, niinkuin itsekin. Siitä huolimatta meidän eron jälkeen rupesivat hengailemaan ja siitähän sitten syntyi mukula niille. Koskaan "ystäväni" ei kertonut että ovat olleet jonkimoisissa yhteyksissä meidän eron jälkeen. Raskaus selvisi muuta kautta. Mitään selitysta ei tullut. Eron aikaan oli mun "tukena", mutta laitoin välit poikki. En arvosta sellaista ihmistä lainkaan. Joskus viestiä laittaa, että voisiko mun poikani mennä sinne velipuolen kanssa leikkimään (ei tosin nyt hetkeen, koska mulla on uus numero), viesteihin vastaan asiallisesti, mutta itse en sille viestiä laita. En rankaise poikaani meidän väleistä, koska velipuoli on hirmu tärkeä... Siellä päässä on ero tullut myös, ilmeisestikkään ei saanut miehestä koulutettua mieleistään :)
 
Antaisin luultavasti anteeksi. Riippuu toki jutun laadusta ja siitä kenelle asia on kerrottu eteenpäin. Joistain ystävistä tiedän jo etukäteen, että luultavasti vuotaa mun luottamukselliset asiat ainakin puolisoilleen. Tosin mä oon itse tosi avoin, että mulla on harvoin sellasia juttuja että ne olis äärimmäisen salaisia. Keksin kyllä kuvitteellisia tilanteita, jolloin henk.koht. jutun kertominen eteenpäin voisi olla niin kamalaa, että pistäisin välit poikki.
 
Minun "kaverini", mieheni lähisukulainen yritti saada miestä jättämään minut kun meillä oli vaikeaa. Sotkipa asiaan vielä lapsemme. Kun parisuhdekriisi paisui ja oli pahimmillaan hän kertoi kaikille kriisistämme, valehteli meille kummallekin jatkuvasti ja valehteli ja mustamaalasi minua koko suvulle ja yhteisille kavereille ja tuttaville. Monet ovat onneksi ymmärtäneet miten sairas valehtelija hän on, mutta on niitäkin jotka edelleen uskovat minusta hyvin pahoja asioita.
Ja ei, en anna anteeksi. Tämä henkilö ei tule olemaan osana perheemme elämää. Mies on pitkin hampain yhteydessä jos on pakko, mutta muuten heidän välinsä ovat todella viilenneet. Lapseni ei tätä valehtelevaa sukulaista tule koskaan tuntemaankaan, niin törkeällä tavalla yritti puuttua pienen lapsen elämään ja perheeseen.
 
Mä en itse osaa olla nuin ehdoton kuin ap. Koska uskon siihen että kaikkea ei tehdä tahallaan. JOs jatkuvasti tekee pahasti mua kohtaan ja on luvannut olla tekemättä, niin silloin ei enää luottamusta tipu! Mutta jos ystävä oppii virheistään, niin en voi olla antamatta anteeksi. Ei sekään tietenkään tapahdu hetkessä...
 

Similar threads

Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä