Olen 20-vuotias ja odotan tällä hetkellä esikoistani viikolla 18+4.
Olen aina ollut lapsirakas ja ystävät ovat sen tienneet ja raskauteni ei tullut heille tavallaan yllätyksenä, olin puhunut vauvasta ja äitiydestä paljon ja sitten se vain tapahtui. (emme siis yrittäneet tosissaan lasta vaan olimme sillä mielin että ''tulee jos on tullakseen'')
Raskaustestin tehtyäni kerroin ensimmäisenä parhaalle, minua 2 vuotta vanhemmalle ystävälleni (jonka kanssa eri kaveripiirit kuin muiden)ja jonka kanssa on aina ollut puhetta tulevaisuuden suunnitelmista jne. Hän oli tottakai innoissaan ja onnellinen puolestani. Toistaiseksi vain hän ja mies tiesivät asiasta.
Tuli kuitenkin välissä uusivuosi ja muuta ''juhlimisen arvoista'', jolloin muut ystävät rupesivat ihmettelemään sitä etten juonut. Ja tästä suututtiin minulle!
Kun sitten tämä kaveripiiri kokonaisuudessaan sai kuulla raskaudestani, olivat hekin innostuneita ja aikoivat olla tukena yms..nyt kuitenkin olen saanut huomata, että eipä näin ollutkaan. Kukaan heistä ei ota oma-aloitteisesti enää yhteyttä ja jos itse kysyn seuraksi tai vastaavaa, niin aina tuntuu olevan hirveät tekosyyt keksittynä näkemisen välttämiseksi..
Ymmärrän tietysti sen että kaverini käyvät töissä ja vieläpä vuorotöissä, mutta monesti heillä on viikonloput vapaina, mutta silti kukaan ei koskaan ehdi näkemään mua..heidän viikonlopun suunnitelmat on joka ikinen viikonloppu samat; känni päälle ja baariin!
Ärsyttää niin paljon! Kaikkea luvataan mutta mitään ei silti pidetä, tuntuu niin yksinäiseltä ja kaikesta ulkopuolelle jätetyltä..tuntuu etten enää edes tunne ystäviäni.
Onneksi minulla on sentään yksi paras ystäväni ja yksi todella hyvä ystävä, jotka ilmeisestikin ovat niitä aitoja ystäviä jotka huolehtivat ja joita kiinnostaa elämäni sekä raskauteni..
Joskus vain itken ja itken, koska tuntuu niin yksinäiseltä. Sitäpaitsi tämä kaveripiiri joka on minut jättänyt, olemme olleet ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti parhaimpia ystäviä! Miten näin monen vuoden ystävyys voi unohtua sen takia, että yksi tästä porukasta muuttuu?
Tulipa tarina, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea ja toivottavasti täältä löytyisi edes hieman ymmärtäväisempää porukkaa..
Kokemuksia?
Olen aina ollut lapsirakas ja ystävät ovat sen tienneet ja raskauteni ei tullut heille tavallaan yllätyksenä, olin puhunut vauvasta ja äitiydestä paljon ja sitten se vain tapahtui. (emme siis yrittäneet tosissaan lasta vaan olimme sillä mielin että ''tulee jos on tullakseen'')
Raskaustestin tehtyäni kerroin ensimmäisenä parhaalle, minua 2 vuotta vanhemmalle ystävälleni (jonka kanssa eri kaveripiirit kuin muiden)ja jonka kanssa on aina ollut puhetta tulevaisuuden suunnitelmista jne. Hän oli tottakai innoissaan ja onnellinen puolestani. Toistaiseksi vain hän ja mies tiesivät asiasta.
Tuli kuitenkin välissä uusivuosi ja muuta ''juhlimisen arvoista'', jolloin muut ystävät rupesivat ihmettelemään sitä etten juonut. Ja tästä suututtiin minulle!
Kun sitten tämä kaveripiiri kokonaisuudessaan sai kuulla raskaudestani, olivat hekin innostuneita ja aikoivat olla tukena yms..nyt kuitenkin olen saanut huomata, että eipä näin ollutkaan. Kukaan heistä ei ota oma-aloitteisesti enää yhteyttä ja jos itse kysyn seuraksi tai vastaavaa, niin aina tuntuu olevan hirveät tekosyyt keksittynä näkemisen välttämiseksi..
Ymmärrän tietysti sen että kaverini käyvät töissä ja vieläpä vuorotöissä, mutta monesti heillä on viikonloput vapaina, mutta silti kukaan ei koskaan ehdi näkemään mua..heidän viikonlopun suunnitelmat on joka ikinen viikonloppu samat; känni päälle ja baariin!
Ärsyttää niin paljon! Kaikkea luvataan mutta mitään ei silti pidetä, tuntuu niin yksinäiseltä ja kaikesta ulkopuolelle jätetyltä..tuntuu etten enää edes tunne ystäviäni.
Onneksi minulla on sentään yksi paras ystäväni ja yksi todella hyvä ystävä, jotka ilmeisestikin ovat niitä aitoja ystäviä jotka huolehtivat ja joita kiinnostaa elämäni sekä raskauteni..
Joskus vain itken ja itken, koska tuntuu niin yksinäiseltä. Sitäpaitsi tämä kaveripiiri joka on minut jättänyt, olemme olleet ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti parhaimpia ystäviä! Miten näin monen vuoden ystävyys voi unohtua sen takia, että yksi tästä porukasta muuttuu?
Tulipa tarina, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea ja toivottavasti täältä löytyisi edes hieman ymmärtäväisempää porukkaa..
Kokemuksia?