Kun yli 2-vuotiaskaan ei vielä nuku hyvin.

[unikekonen]

ei kouluja -nimimerkille - on aikuisia ja lapsia, jotka nauttivat enemmän pikkulapsivuosista kun ovat levänneitä. Itse tarvitsen vähintään 8 tuntia katkeamatonta yöunta normaalioloissa. Ilmeisesti lapsemmekin tarvitsee 12 h yöunensa, kun kerran sen verran mielellään nukkuu. Toki myönnän, että nautin myös kahdenkeskeisestä ajasta mieheni kanssa iltaisin, viimeistään kun toista lasta yrittää niin se on erittäin tarpeen .

 

[ap.]

Hienoja kirjoituksia täällä! Kiitos.

En muistaakseni missään vaiheessa pyytänyt vinkkejä niiltä joilla on aina nukuttu hyvin, sillä he eivät mielestäni voi tietää miltä minusta tuntuu - siinä mielessä vertaistuki on auttavampaa. Mutta jos löytyy joku joka on saanut aikaisemmin huonosti nukkuvan lapsen nukkumaan hyvin, niin vinkkejä vaan.

Myönnän siis että en ole käynyt koskaan järjestelmällisesti mitään unikoulua läpi. Meidän lapsemme nimittäin alkaa herkästi huutamaan hysteerisesti, ja unioppaissahan sanotaan että siinä vaiheessa syliin saa ottaa. Joskus 8kk iässä kyllä pidin päiväkirjaa lapsen iltarutiineista, ja siitä miten yö on sujunut, kuten jossain kehotettiin. Olen jatkuvasti yrittänyt uskoa siihen ihmeeseen että joku päivä se vaan alkaa nukkumaan. Ja onhan se pikku hiljaa vähän paremmin alkanutkin nukkumaan. ja tosiaan kyllähän meillä viimeisen puolen vuoden aikana on aika monta sellaista yötä että lapsi on nukkunut aamuun asti. Kysymys kuuluukin miten ihmessä se siihen välillä on pystynyt, ja sitten taas jo seuraavana yönä heräillyt? Nyt eniten on huolestuttanut ne yölliset kiukkukohtaukset, mistä en ollut koskaan aiemmin kuullut. Varmaan siis ilman uhmaikää nukkuisikin nyt paremmin.

Kyllähän meillä lapsi useinkin nukkuu välissämme klo06 eteenpäin. Mutta olen pitänyt sitä linjaa että ennen aamuyötä en lasta väliin ota, sillä itse en sitten osaa nukkua, kun lapsi kuitenkin pyörii ja potkii - ja heräilee se siinä välissäkin. Myös jos lapsi on kipeä, on hän usein nukkunut vieressäni ja mies muualla. Aikoinaan siis kyllä aina imetin sängyssä, mutta siirsin nukkuvan lapsen takaisin omaan sänkyynsä.

Korostan että lapsemme on kuitenkin päivisin rauhallinen, hyväntuulinen lapsi, (tai oli varsinkin ennen uhmaa. Ei hän mielestäni ole koskaan väsynyt, tai ainakaan siksi kiukuttele, vaikka yö olisikin mennyt heräillen. Olen miettinyt sitäkin että miten lapsen päiväkotiin laittaminen vaikuttaa uniin. Nukkuvatko kenties paremmin kun on tosi aktiivinen päiväohjelma?

Nyt siis odottelen tuota 3v-rajapyykkiä, jospa ihme tapahtuisi sitten. Ai niin, mutta jossain vaiheessa otetaan yövaippa pois, ja sitten taas yksi syy yöllä heräillä.

Olen itse ollut aina huono nukkumaan.

 

[meillä näin]

ei kouluja -nimimerkille - on aikuisia ja lapsia, jotka nauttivat enemmän pikkulapsivuosista kun ovat levänneitä. Itse tarvitsen vähintään 8 tuntia katkeamatonta yöunta normaalioloissa. Ilmeisesti lapsemmekin tarvitsee 12 h yöunensa, kun kerran sen verran mielellään nukkuu. Toki myönnän, että nautin myös kahdenkeskeisestä ajasta mieheni kanssa iltaisin, viimeistään kun toista lasta yrittää niin se on erittäin tarpeen .

Pakko vastata sulle. Tässä viittaat selkeästi siihen, että kun vain pitää jämäkän unikoulun, lapsen heräilyt loppuvat siihen. Piste. Mutta se ei aina ole niin yksinkertaista. Unikoulut voivat tuoda joillekkin vain tilapäisen avun ja heräily jatkuu sen jälkeen kuten ennenkin. Unikoulu ei aina auta. Joillakin tempperamenttisilla lapsilla unikoulu (varsinkin huudatus) voi vian pahentaa tilanteen. Lisäksi heräily ei lopu, mikäli taustalla on jotain muuta (esim. allergiaa, refluksia jne.). Pitää myös muistaa se tosiasia, että pienen vauvan ja vielä taaperonkin uni eroaa huomattavasti aikuisen unesta. Heräilyt tavallaan kuuluvat asiaan, unisykleihin. Ero tuleekin siitä, osaako lapsi herättyään tyynnyttää itsensä uudelleen uneen vai ei. Ja onko herääminen täydellinen vai ei. Ns. hyvinkin nukkuvat lapset itseasiassa heräilevät öisin, mutta eivät tarvitse vanhempiaan avuksi. Heillä herääminen unisyklin vaihtuessa ei aina edes ole täydellinen. Lapsen synnynnäinen tempperamentti vaikuttaa, johon vanhemmat eivät oikeastaan voi vaikuttaa. Ainut asia, mikä todellakin on vanhempien puolella on aika. Kannattaa myös mennä lääkäriin sulkemaan muut mahdolliset syyt, jotka voivat lisätä heräilytaipumusta.

Minäkin arvostan unia, kukapa ei. Mutta saimme täydet unemme ilman unikouluja. Me emme pitäneet siis mitään unikoulua, vaan hyväksyttiin alle 1 vuotiaan heräily ikään kuuluvana kehitysvaiheena, joka tulee ja menee ja vauvaa ei missään nimessä saa huudattaa. Ja niin vain kävi, että 1 vuotissynttäreiden tienoolla vauva alkoi nukkua yöt läpensä. Ilman unikouluja!! Tätä ennen heräili 1-3 tunnin välein. Itse saan tarvittaessa siis 11-12 tuntia katkeamatonta unta, jos vain maltan mennä samaan aikaan taaperon (nyt yli 2 vuotias) kanssa nukkumaan. Mutta siinä jää kivasti aikaa miehen kanssa illlalla toisillemme. Taapero nukkuu parivuoteessamme. Me vietämme aikamme olohuoneessa, jossa on telkkarikin. Makuuhuoneessa ei ole muuta kuin sänky.

AP:lle, oletko käynyt jollain hyvällä lääkärillä, joka tutkisi ihan vakavissaan lapsesi?? Jos mitään ei löydy, niin periaatteessa hyvä juttu, mutta toisaalta ei ole mitään mitä "korjata". Uskoisin kyllä, että ilman huudattamisia lapsesi alkaa nukkua pidempiä pätkiä. Onhan nytkin suunta ihan hyvä. Olen myös lukenut, että 3 vuotta on joillakin se maaginen ikä, jolloin yöunet alkaa sujumaan hyvin. Voimia!

 

[sliippis]

Kerroit, että sinä itse nukut huonosti. Uskoisin, että jos on huonouniset vanhemmat, niin lapsikin on sellainen. Meillä taas oli se tilanne, että sekä minä että mieheni nukumme tosi hyvin eikä ole mitään uniongelmia, joten olin 99 % varma, ettei omilla lapsillanikaan ole sellaisia, vaan olen vain opettanut lapset taitamattomuuttani vääränlaiseen nukkumiseen. Meillä unikoulu on toiminut hyvin, vaikka molemmat lapset ovat olleet niin energisiä, etteivät yölläkään malta rauhoittua (mm. konttausta unissaan pinnasängyssä), joka on ihan normaalia käytöstä "Duracell-pupuilta".

Tuon ikäisillä lapsilla (2-v) voi yksi syy aamuyön heräämiseen olla siinä, että hänellä on pissahätä. Saattaa olla, että hän havahtuu siihen, että pissa tulee vaippaan, vaikkei hän edes tajua, että mikä hänet herättää. Potattaminen tai pissattaminen voi auttaa asiaan (nostaa unisen lapsen potalle).

Minä olen unikouluissa lähtenyt siitä, että lapsi nukkuu omassa huoneessaan, enkä ota häntä pois sieltä. Monihan on sitä mieltä, että lapsen paras paikka on vanhempien sänky. Itse taas olen yhtä vahvasti sitä mieltä, että vanhemmillakin on oikeus omaan sänkyyn (nukkua vierekkäin, halailla, suukotella, rakastella). Niinpä olen mieluummin vaikka itse nukkunut vauvan pinnasängyn vieressä lattialla kuin ottanut vauvaa vierelleni omaan sänkyyni. Noudattipa mitä tahansa unikoulua, niin oleellista on systemaattisuus: teetpä mitä hyvänsä, pidä siitä kiinni, jotta vauva oppii uuden asian 2-3 yössä. Jos seilaat koko ajan eri unimetodien välillä, lapsi ei opi mitään niistä.

Jos mietit aikuisten nukahtamiskeinoja, niin ne perustuvat juuri johdonmukaisuuteen ja tylsyyteen asti menevään rutiinien noudattamiseen (esim. iltapala, hammaspesu, kirjan lukeminen, valojen sammuttaminen, tutun uniasennon ottaminen). Ihan vastaavalla tavalla niitä pitäisi noudattaa lapsellakin. Samoin jos lapsi herää yöllä, tyynnytä hänet aina samalla tavalla, jotta hän tajuaa käytöksestäsi, että nyt nukutaan. Minä en ole itse "palkinnut" lasta heräämisestä sillä tavoin, että kun herää yöllä, niin otan hänet viereeni, vaan olen tyynnyttänyt hänet omaan sänkyynsä.

Perusedellytys nukkumiselle on tietysti siinä, että lapsi syö riittävästi ja liikkuu kunnolla päivällä, jolloin uni on syvempää, kun ei ole nälkä ja on päivän touhuista väsynyt. Toinen asia on sitten se, että joutuu seuraamaan päiväunien pituutta, sillä tiedän lapsia, jotka nukkuisivat vaikka kuinka monta tuntia päiväunia, mutta yöunet ovat aina vaikeat. Joskus joutuu jopa herättelemään päiväunilta, jotta unta riittää yöksi asti. Eräs hyvä ystäväni, jolla on uniongelmainen poika, joutui jopa 2,5 vuotiaana kieltämään päiväkodissa päiväunet lapselta, jotta pojan sai klo 21 nukkumaan.

 

[ap.]

Suurin ihmetykseni on ollut että miten heräilyjen laatu voi yli 2-vuotiaalla jopa pahentua - se on yllättänyt. Kun aikasemmin lapsen sai useastikin rauhoitettua sillä, että laittoi vaan tutin takaisin suuhun. Niin nyt herätessä lapsi onkin kiukkuinen, haluaa usein pois sängystä - syliin, huutaa hysteerisesti. Olen myös välillä epäillyt sitä pissan vaippaan tulemista yhtenä syynä heräilyyn (ja siihenhän ei unikoulut auta). Samoin lapsella voi tosiaan olla kylmä tai kuuma, tai vaikka nälkä jos huonosti syönnyt. Ihan samoja syitä kuin aikuisilla.

Eli siis alunperin lähdin juuuri siksi kirjoittamaan, että ne sanonnat: kyllä se sitten myöhemmmin alkaa nukkumaan, ei välttämättä pidä paikkaansa. Se että lapsi nukkuukin omassa huoneessa, tutti otettu pois, voikin vain vaikeuttaa tilannetta. Yhteenlauseeseen kiteytettynä meidän ongelma: Vaikka siis useammin nyt nukkuu aamuun asti kuin vauvana, niin heräilyjen laatu pahentunut.

Lääkäreiden ja neuvolan kommentti ollut - äiti ei saisi liian herkästi pompata lapsen luo.

 

[ModestyB]

Ihmettelen, minkä vuoksi lapselle ei voisi antaa varmuutta siitä, että häntä ei hylätä valvomalla etäältä, eli toisin sanoen huoneen ulkopuolelta? Onko välttämätöntä liimata itsensä fyysisesti lapseen yölliseen aikaan?

Oma tulkintani on, että kiintymyssuhdevanhemmuuden lähtökohta on, että perhe kokonaisuudessaan on mahdollisimman tyytyväinen, kokee saavansa vaikuttaa elämäänsä (vaikuttaa, ei määrätä) ja pystyy kehittämään itseään ihmisenä ja perheenä.

Toki voi valvoa etäältä, JOS lapsi siihen tyytyy eli kaikki ovat tyytyväisiä. Kaikki lapset eivät vaan tyydy. Valtaosa on varmaan tuota kertomaasi tyyliä kokeillut, minäkin. Kuten sanoin, yrityskin lähteä "hyvän yön" jälkeen pois voi aiheuttaa pienessä kauhua. Millä sen varmuuden sinne päähän kaadat? Kaikenalaista voi kokeilla (myös samaa tylsyyttä illasta toiseen), mutta silti: Aikuisen halu ja pyrkimys luoda varmuutta ja luottamusta aikuisen toivomin keinoin ei vain aina saa sitä lapsessa aikaan. Toiset lapset tarvitsevat enemmän tai Erilaista ohjausta, enemmän hyviä kokemuksia, tukea jne. kuin toiset. Pätee moneen muuhunkin kasvuaiheeseen kuin uneen.

Tilanne on ihan erilainen jo 2-3-vuotiaalla kuin alle 2-vuotiaalla, jonka oma ymmärrys ja puhetaidot ovat kovin kehittymättömät. Vauvalla tilanne on todellakin aivan kirjaimellisesti poissa silmistä, poissa elämästä. Vauva ei osaa kokea varmuutta äidin/isän olemassaolosta, jos tämä ei ole fyysisesti läsnä. Siksi kukkuu-leikki on niin kivaa jossain vaiheessa, kun opetellaan sitä, että kyllä, siellä huivin takana onkin se vanhempi tallella, vaikka häntä ei hetkeen näy.

Minulle on vierasta ajatella, että päivällä lasta kohdellaan ihmisenä ja yksilönä ja tuetaan kiintymyssuhdetta, mutta yöllä hänen pitää käyttäytyä niin kuin aikuiselle on kätevintä. Ihmisoikeudet puolet vuorokaudesta? Sehän on hyvä, jos lapsi pehmein keinoin saadaan nukkumaan aikuisen kannalta kätevästi, mutta aina (aika usein) niin ei tapahdu.

Ajattelen, että tarpeisiin ja mielihaluihin suhtaudutaan samalla periaatteella niin päivin kuin öin, tarpeet koitetaan täyttää, mielihaluista neuvotellaan ja käytetään aikuisen harkintaa. Turva on perustarve, sen täyttäminen vanhemman velvollisuus ja lapsi osoittaa, mitä hän yksilönä tässä suhteessa tarvitsee.

Olisi tosiaan hienoa tietää, miksi lapsi välillä nukkuu ja välillä heräilee enemmän. Kyse ei siinä mielessä ole taidosta, että isot asia elämässä, uudet elämäntilanteet vaikuttavat kaikenikäisten uniin. Päivän fyysinen aktiivisuus ja ruokailut vaikuttavat vain rajallisesti, ainakin omasta kokemuksesta. Meillä monta kertaa lapsi on nukahtanut jostain syystä aikaisin, ennen iltapalaa ja nukkunut hyvin aamuun, kun taas välillä herää koko ajan hyvän ruokarytmin jälkeenkin. Liian täysi vatsa, etenkin huonosti sulava ruokasessio myöhään illalla häiritsee aikuisenkin unta. Päiväkotipäivän suuri virike- ja hälinämäärä meillä vain lisäsi heräilijän heräilyjä, kaikki se uusi tuli uniin hyvin pitkän aikaa. Kun lapsi on siihen tottunut, se ei enää niin vaikuta.

 

[3v heräilijän äippä edelleen]

"ei kouluja" kirjoitti, että heidät on palkittu hyvin nukkuvalla taaperolla oikeanlaisesta toiminnasta vauva-aikana.

Taidan olla maailman surkein, huonoin, osaamattomin äiti. Sehän on jo moneen kertaan todistettu. Lapsellani on kunnon temperamentti, intensiivisyys näkyy kovaäänisenä itkuna harmitilanteissa, öisin heräillään edelleen. Olen siis TÄYSIN EPÄONNISTUNUT äitiydessä.

Vai olisiko niin, että lapsetkin ovat erilaisia? Nooo, ehkä siinä on osa totuutta, mutta täytyyhän äitissäkin jo olla jotain vikaa. Etenkin, kun kuopuskin on jo yli vuoden ja heräilee joka yö.

Eipä silti, kyllä usein tunnekin syyllisyyttä ja epätoivoa tässä muutenkin epätoivoisessa tilanteessa, mutta se ei ollenkaan helpota asiaa. Päinvastoin.

Sori, on huono päivä. Meillä on taas heräilty, väsyttää. Ja ärsyttää äitiyden sädekehän kiillottajat. Missähän minä olisin hyvä äiti? Nukkumispuuhat eivät suju, uhmaikäiseen menee hermot ja syöminenkin isommalla takkuaa. HUOKAUS.

 

[ja vielä]

unikekoselle, joka tarvii 8h katkeamatonta unta.
En ole nukkunut tuollaista unimäärää 3,5 vuoteen ainakaan! Kerran nukuin 7h putkeen, kuvitelkaa!!! Luksusta. Nykyisin yli 3h on luksusta.

Aargh, taidan hävitä takavasemmalle. Ottaa pannuun. Eihän se multa ole pois, että jotkut saavat nukkua, mutta minulle "riittää" 3h putki per yö, tai ei ainakaan tiheämpää heräilyä monta yötä putkeen, niin sitten pysyy edes jotenkuten järjissään...

Halusin lapsia, halusin pienen ikäeron. Halusin kolme lasta. Taitaa jäädä kahteen, kun ei pää ja kroppa kestä tätä heräilyä.

 

[ei kouluja]

En ole kirjoittanut, että oikea toiminta vauva-aikana antaa minulle nyt kunnon unet, kyseessä oli vissiin nimimerkki "näin meillä". Vauvantahtisesti toki mekin mentiin ja nyt nukutaan hyvin ehkä siksi, että lapsi saa nukkua vieressä. Hän joskus herää yöllö vain tarkistaakseen että olen vieressä, aivan kuten joku muukin kirjoitti. Ja nämä kiukkuheräämiset meilläkin alkoivat vasta 2-vuotiaana, mutta kiukku laantuu kun silittämään pääsee heti eikä tarvitse toisesta huoneesta laukata (tai kuten joku tekisi: ei reagoisi ollenkaan).

Ja siihen, että neuvolassa hoetaan vaikka mitä sontaa (esim. "yli 6kk ei tarvitse yösyöttöjä", "huudattamalla parhaiten oppii") ap voi suhtautua levollisesti. Neuvolan tädit eivät useinkaan näytä seuraavan aikaansa ja uusia tutkimuksia yms. Hokevat vanhoja virsiään, "ovat vain töissä".

Ap, voitko siirtää lapsen sängyn omanne viereen? Olisi lähellä, mutta saisit silti omaa tilaa. Kyllä hän joskus oppii nukkumaan, anna aikaa (ja läheisyyttä). Monilla kuulemma päiväkoti auttaa asiaan kun on iltaisin niin puhki... Itse hoidan kotona, joten en tiedä miten meillä vaikuttaisi.

ModestyB kirjoitti taas kerran asiaa, kiitos siitä.

Joku kirjoitti, että pitää saada tuo 8h unta... joo-o, niin minäkin nukuin ennen 9h putkeen, mutta nyt se on harvinaista ja hengissä ollaan. Pikkulapsivuodet ovat rankkoja, mutta niistä selviää. On toki tärkeää, että äiti ei ole liian väsynyt, mutta olen kyllä lapsen vuoksi valmis tinkimään omista unistani jonkin verran. Kun vauva-aikana heräsi 1-2h välein, niin silloin vaikka 5h putkeen tuntuu jo hyvältä. Nyt kun saa nukkua yöt putkeen, niin silti joskus tulee vain herättyä ihailemaan tuhisevaa lasta

 

[3v heräilijän äippä]

joo, anteeksi "ei kouluja", tarkoitin, että "meilläkin näin" kirjoitti tuosta vauvan opettamisesta oikeille tavoille.

Minä olen muuten nyt yleensä ajattelematta, että esikoinen joskus oppisi nukkumaan yöt putkeen. Toisinaan nukkuukin yön tai parikin, sekin on jo hyvä! Mutta jotenkin olen luopunut toivosta, ja melko vakuuttunut, että meillä heräillään vielä 5v:nakin lähes joka yö...

Ja tuosta vaippaan pissaamisesta. Meillä selvästi esikoinen joskus herää siihen, oli jopa yksi vaihe, että sanoi haluavansa potalle herättyään. Mutta sitten kokeiltiinkin olla ilman vaippaa, ja sänky kastui. Palattiin vaippaan, kun jopa kahdet lakanat/ yö oli jo liian väsyttävää...

 

[meillä näin]

En tarkoittanut kirjoituksellani sitä, että kunhan muutkin näin toimisivat niin simbsalabim olisi ongelmat ratkaistu enkä tosiaan tarkoittanut, että joku muu olisi nyt ihan epäonnistunut äiti.

Halusin lähinnä puolustaa sitä näkökulmaa, jossa jo alle 1 vuotiasta pitäisi kouluttaa jättämällä yksin ja unikouluttamalla, koska jos näin ei tee ja pomppii lapsen pillin mukaan, saa sitä sitten pomppia vuodesta toiseen ja muuten lapsi ei koskaan opi nukkumaan. Halusin vain korostaa sitä, että VAIKKA menin vauvantahdissa enkä unikouluttanut, vaan vauva nukkui ja nukkuu vieressä, niin tästä huolimatta tai juuri sen takia meillä yöunet alkoi sujumaan hyvin heti 1 v jälkeen. Kuten tiedämme, tämäkään ei kaikille auta, mutta ei auta se huudatusunikoulukaan. Meillä nyt sattui toimimaan tämä toiminta.

 

[niin tai näin, aina väärin päin]

Eiköhän se ole niin, että jokainen vauva ja lapsi on omanlaisensa nukkuja jo ihan alusta asti. Jos tapauksella X toimii se, että vauvan/lapsen kanssa nukutaan perhepedissä ja vauva/lapsi nukkuu kuin enkeli, niin tapauksella Y se tuskin olisi toiminut vaikka kuinka perhepetiltäisiin, jos kyseinen lapsi vain on huono nukkuja. Jos taas tapauksen Z lapsi nukkuu hyvin omassa huoneessaan pienestä pitäen, niin uskon, että sitä se tekisi myös siinä perhepedissä.

 

[3v heräilijän äippä]

hiphei, meidän 3v heräsi 3 kertaa viime yönä...
no, se ei siis sinänsä ole paljoa, mutta ikää on kolme vuotta eikä lapsi ole kipeä tms. onneksi 1v heräsi vain pari kertaa, nukkui hyvin.

Jotkut lapset eivät ole lahjakkaita nukkumisessa

 

[Kyllä se 10 vuoden kuluttua nukkuu]

Tämähän ei nyt auta pätkääkään, mutta keskustelu toi mieleeni taas oman esikoiseni joka nukkuin myös pätkittäin ja oli vähän väliä pystyssä yöllä sekä päivällä. Äiti parkani joka ei muutakaan apua osannut tilanteeseen neuvoa sanoi että kyllä sitä sitten aikanaan saat kouluun herätellä ja näin muuten kävi )).

Meillä tehtiin näin: 3-vuotiaalle ostettiin Lundian 90 cm leveä aikuisten sänky kaiteella. Kun mekkala yöllä alkoi menin lapsen huoneeseen ja viereen nukkumaan. Lapsen nukahdettua menin takaisin omaan sänkyyni tai imettämään nuorempaa. Yö heräilyt jäivät näin pikkuhiljaa pois, saattoihan siihen olla syynä myös lapsen kasvaminen. Ongelmaksi jäi enää klo 5 heräämiset ja satunnaiset yökukkumiset. Nämäkin loppuivat kun koulu alkoi. Nyt siellä Lundian pohjalla murisee 13-v murkku joka pitää melkein nostaa pystyyn että herää.

 

[3v heräilijän äippä]

Meillä 3v nukkunut jo 1,5v junnusängyssä, ja yöllä jos herää, käydään siellä huoneessa ja hänelle riittää, että menee viereisen olohuoneen sohvalle nukkumaan. Tällä hetkellä näin. Siinä 2-2,5v oli yöllä usein huutokohtauksia, jotka kestivätkin jonkin aikaa. Silloin halusi, että joku on hänen huoneessaan, kunnes nukahtaa. Tuolloin ei viitsitty nukuttaa meidän makkarissa, kun siellä nukkui vauva ja esikoinen heräsi tämänkin ääniin toisinaan jo omassa huoneessaan... välillä sitten isi sai valvoa enemmän esikoisen kanssa kuin äiti vauvan kanssa!

 

[unikekonen]

Minulle on vierasta ajatella, että päivällä lasta kohdellaan ihmisenä ja yksilönä ja tuetaan kiintymyssuhdetta, mutta yöllä hänen pitää käyttäytyä niin kuin aikuiselle on kätevintä. Ihmisoikeudet puolet vuorokaudesta? Sehän on hyvä, jos lapsi pehmein keinoin saadaan nukkumaan aikuisen kannalta kätevästi, mutta aina (aika usein) niin ei tapahdu.

Itse ajattelen, että lapseni on samasta puusta veistetty kuin itsekin. Miettimällä, miten itse suhtautuisi tiettyyn toimintaan, pääsee jo aika pitkälle. Alle 2-vuotias toki ymmärtää vähemmän kuin sitä vanhempi, mutta omalla kehonkielellään ja äänensävyllä voi vaikuttaa paljonkin siihen, miten lapsi eri asiat kokee. Lempeä unikoulu voi olla ihan hyvä tapa antaa lapselle varmuus siitä, että oma sänky on turvallinen paikka ja jos herää yöllä, voi rauhassa nukahtaa uudelleen, ilman kenenkään muun apua. Toki se on myös kätevintä aikuiselle joka saa nukkua yönsä häiriöttä, siis silloin kun unikoulu toimii ja on tehty 'tosissaan' eli johdonmukaisesti toimien. Usein huonosti nukkuvan lapsen vanhempi (ainakin lähipiirissäni) ei ole perehtynyt lempeään unikouluun vaan luulee, että kyse on huudattamisesta. Ikävä kyllä moni on liian väsynyt jaksaakseen perehtyä mihinkään muuhunkaan.

Ei ketään toki pakoteta unikouluttamaan, jokainen saa toimia niin kuin parhaaksi näkee. Jos kuitenkin on tyytymätön tilanteeseensa ja voi huonosti, voisi kokeilla jotakin muuta toimintatapaa. Lähinnä tähän tarkoitukseen käsittääkseni annamme täällä vinkkejä, emme esim. moittiaksemme ap:ta.

'niin tai näin, aina väärin päin' kirjoitti, että lapsi joka nukkuu hyvin omassa huoneessaan pienestä pitäen, nukkuisi yhtä hyvin myös perhepedissä. Meillä näin ei ainakaan ole ollut, vaan nimenomaan kun ollaan enemmän siirrytty vauvan kasvaessa kauemaksi vanhemmista, niin hän on nukkunut paremmin. Kun pakon sanelemana (lomamatkalla, jossa hotellihuoneeseen ei mahtunut matkasänkyä) 6kk iässä jouduimme ensimmäisen kerran nukkumaan eri huoneessa, nukkui tyttö ensimmäisen 12h yönsä putkeen. Mielestäni tämä oli aika selvä viesti lapselta, ja toki tyytyväisinä jatkoimme samaan tapaan kotona. Rauhallisemmat lapset varmasti voivatkin nukkua hyvin vanhempiensa kanssa perhepedissä, meidän lapsemme on todella energinen tapaus eikä todellakaan rauhoitu maaten ollessaan vieressämme. Oman sängynsä kuitenkin yhdistää nukkumiseen. Näin siis meillä, jollain muulla perhepeti toimii hienosti ja kaikki saavat nukkua riittävästi, joka on tietysti hyvä asia.