Kun yhteishuoltajuudessa toinen ei pystykään pitämään lapsia....

[vierailijaaa]

eli mitä sitten? Exällä on taas tiedossa iso leikkaus, jonka jälkeen hän ei pysty ottamaan lapsia luokseen 2-3 kuukauteen. Lapset ovat 9- ja 11-vuotiaat, joista nuorempi on vaativampi lapsi eikä pysty vielä pitkiä aikoja olemaan yksin kotona.

Tämä tarkoittaa, taas kerran, minun osaltani sitä, että vastaan lapsista viikkotolkulla yksin ja voin sanoa siksi aikaa hyvästit kaikille omille menoilleni. Just olin alkanut tutustua kivaan mieheenkin, nyt en pitkään aikaan pääse treffeillekään. Tällä alueella ei minulla ole sukulaisiakaan, jotka voisivat auttaa lastenhoidossa.

Oikeastaan ärsyttää se, että avioliitonkin aikana kaikki tekemiseni rajoitti exän sairastaminen. Ja näköjään tekee niin edelleen eron jälkeenkin, vaikka yhteishuoltajuus, viikko ja viikko, pitäisi olla. Exän oli niin helppo avioliiton aikana tutustua nyksäänsä, kun minä olin pitämässä kotia pystyssä ja hoitamassa lapsia. Minulle se on edelleen mahdotonta, koska asiat sanelee edelleen exä sairauksiensa kanssa.

Lapseni ovat minulle todella rakkaita, ennen kuin joku nyt alkaa heti siitä urputtamaan. Mutta heille omistettujen vuosien jälkeen, tarvitsen myös omaa tilaa omille jutuille.

Ei se sinun eksä tahallaan sairastele. Lopeta tuo valittaminen. Saisit näyttää vähän myötätuntoa.

 

[Isä899]

Kai säkin muita ihmisiä tunnet kun vaan miehesi. Pyydä apua niiltä. Lapsille paras paikka on aina äidin luona ja omahan on ongelmasi kun olet suostunut tohon.

Onko äiti muka jotenkin parempi vanhempi kuin isä? Lapsille parasta on juuri tämä vuoroviikkosysteemi.

 

[vierailija nainen]

Siis eikö sun exä meinaa nähdä lapsiaan 3 kuukauteen? Joku tässä nyt haiskahtaa.

 

[vierailijazz]

Arvasin, että tämä aloitukseni menisi tällaiseksi. Juu, olen huono äiti enkä halua lapsiani ja blaablaa.
1. Kun exän kanssa teimme lapset, hän ei ollut vielä silloin sairas. Tämä siis siihen kun joku syytti että mitäs tein lapset sairaan miehen kanssa.
2. Exä pettämällä ja erossa mitätöi koko 16 vuoden liittomme puheillaan ja teoillaan ihan konkreettisesti. En ole tuntenut häntä lainkaan. Miksi siis tuntisin myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan?
3. Exällä aina hän on ollut se tärkein, koko liittommekin ajan. Näin olen elänyt, paitsi nyt kun elmääni olisi tulossa ihana uusi mies. Nytkin exä hakee minulta sääliä ja myötätuntoa laittamalla viestiä, kuinka leikkaus pelottaa jne. Ihan sama, ei kiinnosta. Purkakoot uudelle puppelilleen ne tunteet.
4. Lasten tärkeyteen en edes viitsi kommentoida...

 

[vierailuja]

Ap on nyt ymmärtänyt eron ja huoltajuuden ja tapaamiset ihan päälaelleen.

Kun erosit, niin olet ilmeisesti ymmärtänyt asian niin, että erosit lapsista? Siis ideahan kai ei ollut erolla hankkiutua osa-aikaisesti eroon lapsista vaan erota miehestä? Mutta sä siis haluatkin eroon lapsista.

Tapaamisoikeus puolestaan on lasten oikeus tavata isäänsä. Nyt kun isä on sairaana, niin se on sun velvollisuus käydä viemässä lapsia tapaamassa isäänsä. Tietenkin sun pitää varmistaa, että lasten oikeus tavata isäänsä toteutuu. Isänsä ei voi nyt hakea ja viedä, niin sun kuuluu huolejåhtia lasten oikeudesta.

En tajua miten jotkut vaan ajattelee että haluaa päästä n...imaan uusia miehiä ja olla omalla ajalla, kun lasten isä on sairaana ja lapset tarvitsevat vanhempiaan. Äidin pitää hoitaa nyt ja varmistaa, että lapset saavat tavata isäänsä, heillä on siihen oikeus.

 

[vierailijax]

Nooh, no kun ne lapset on tiellä kun ei pääse nusaseen uusia miehiä aina kun haluaisi.
Ihan garzeeta. Exähän tässäkin tarinassa on hirviö kun on ihan vasiten hankkinut itselleen sairauden jonka vuoksi joutuu leikkaukseen. Ihan vaan kiusatakseen toista.

Nainenhan ei ole ikinä väärässä.

 

[Jotuska]

Ap, oletko kuinka kauan tuntenu jo sen tapaamasi miehen? Aattelin vaan, että jos olette hieman pitempään jo tuntenu niin voisithan esitellä miehen lapsillesi. Ja illathan teillä vois siinä tapauksessa olla ns. tutustelua ja yhteistä aikaa. Pitääkö tämä tapaamasi mies lapsista?

Äitinä en sua lähe arvostelemaan, kun en tunne sua ja sen vaan sanon, että eiköhän jokainen vanhempi parhaansa tee lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin eteen.

 

[vierailijaaaa]

Onneksi oma exä ei ole tuollainen kuin ap. Olen itse lähivanhempi ja tässä joku vuosi sitten jouduin isoon leikkaukseen jonka jälkeen liikkuminen oli hidasta ja kivuliasta sekä käytin keppejä. Lapsi oli tuolloin 5-vuotias. Kun olin leikkauksen jälkeen päässyt kotiin niin lapsi oli alkuun mun luona vain päiväseltään koska olin vielä melko kipeä ja liikkuminen vaikeaa. Mä kuitenkin liikuin joka päivä ja se varmasti edesauttoi toipumista ja aika pian pystyin ottamaan lapsen taas yöksi luokseni. Onneksi exä oli ymmärtäväinen. Hän oli muuten se jätetty osapuoli. Kuviossa ei ollut toki mitään pettämistä, mutta eipä se ap:kaan tapauksessa selitä sitä miksi ap ei ajattele lastensa parasta vaikka onkin exälleen katkera.

Olen myös sairastanut syövän ja kamala ajatella jos syöpä uusiutuisi ja mulla olisi ap:n kaltainen exä. Syöpää sairastaessa menee enemmän kuin 2-3 kuukautta kun on huonossa kunnossa... Kokemusta on...

 

[hjnc]

On tää kummallista. Missä ap on sanonut, että haluaa lapsista kokonaan eroon. Ja miksi tosiaan täytyy olla myötätuntoinen ja avulias exää kohtaan, jos toinen on törkeä sinua kohtaan
on varmaan ihan eri asia jos molemminpuolinen kunnioitus säilyy. Toisekseen, jos haluaa joskus omaakin aikaa, se ei tarkoita etteikö haluisi olla lasten kanssa. Kyllähän exänkin pitäisi tulla vastaan ja ehkä vaikka yrittää ottaa lapsia hetkeksi aina välillä vaikka ei koko viikkoa pystyisi. Mä en tajua miten te mammat saatte väännettyä asiat aina näin kummalliseksi. Aple tsemppiä! Toivottavasti saat asiat järjestymään vaikka oletkin niin hurja että haluat joskus omaa aikaa

 

[viieeras]

En haluaisi nyt lähteä "huono äiti"-linjalle, mutta kyllä kuulostaa oudolta tuo ongelma. Itsekin olen eronnut, eikä minullakaan tässä mitään omaa aikaa ole eikä tulisi mieleenkään valittaa siitä, etten pääse jotain miehiä tapaamaan. Entä jos ex kuolisi, loppuisiko elämäsi siihen? Tässä on nyt kuitenkin kyse sairaudesta ja noin isoista lapsista. Ymmärtäisin, jos olisi kyse jostain kiusanteosta tai pienistä lapsista, joiden kanssa arki on rankkaa, mutta tuossa sinun tilanteessasi ainoa ongelma on se, ettet pääse liehumaan uuden miehen kanssa.

 

[Outoo]

Ap, ei täällä kai kukaan varsinaisesti ole kykyjäsi äitinä ja mitään paremmuutta köhinyt mutta oikeasti eihän nyt exän aiemmat pettämiset ja uuden puppelin löytämiset pitäisi vaikuttaa kuinka kohtelet omia lapsiasi? Nainen aina lopulta päättää tuleeko niitä lapsia vai ei, jotenkin siinä tulee se vastuu tavalla tai toisella vahvemmaksi mitä niillä siittäjillä

Ethän sinä heistä eronnut vai? Toki usein sitä ei tule miettineeksi niiden lasten jäävän kokonaan omalle kontolle mutta siihen pitäisi varautua. Se exä voi vaikka delata siinä seuraavassa leikkauksessa ja mitäs sitten? Toiv.sillä on edes hyvä henkivakuutus lasten eduksi, se KELAn lasten eläke ei kovin suuri ole.. heh eheh.
Sinun kannattanee pohtia tuota mahdollista kuolemaa muutenkin kun niitä sairauksia tuntuu riittävän exällä. Elämä heittelee ja piankos enää ei olekaan kyse mistään 2-3kk vaan loppuiästä..

Osaahan nuo totaali yh-äiditkin elämänsä järjestää pienempienkin lasten kanssa.
Uusi miehesi voi nyt näyttää mikä on todellisuudessa. Vai aiotko vakavasti miettiä suhdetta miehen kanssa, joka ei kestä lastesi olevan ensin ja hän saa ne "jämäajat" vielä joitain vuosia?
Eipä sitä ydinperheissäkään pahemmin aina kun mieli tekis rietastella puolison kanssa eikä tuosta vaan treffailla. Lapset vie aikansa ja sitä omaa aikaa joutuu järkkäilemään välillä kovastikin.

Joku ehdotti kesäleirejä? Seurakunnillakin on paljon kesätoimitaa lapsille/nuorille. Pitää vain etsiä paikkoja, mihin lykätä ne lapset sitten..