Kun vika on naisessa...

Siis kun monasti ongelmana on juoppo mies tai muuta ei niin mukavaa, mutta meillä minä oon se ikävä, joka tahtoo olla vapaa ja villi. Ja olla ihan muualla kuin perheen kanssa. Siis lapset ovat maailman tärkein asia, ja silti mietin mitä kaikkea kivaa tekisi mieli tehdä muualla. Tekisi mieli juhlia vaan ja tehdä omia juttuja. Ja aina pitää ryypätä kun on mahdollisuus (kun lapset on muualla). Ja ihmettelen, miksen osaa asettua aloilleni koskaan. Ja tahtoisin olla kenen kanssa vaan ja olla vaan vapaa. En kestä itseäni ja samaan aikaan yritän olla täydellinen vaimo ja äiti. Joku ennen aikainen kolmenkympin kriisi???tuntuu niin pahalta, kun ajatukset ovat niin kevytkenkäisiä ja kokoajan pitäisi olla menossa johonkin ja irroitella...En sitä kirjaimellisesti tee, mutta mieli tekee...

 

Hommaa itsellesi harrastus, joka on tarpeeksi menevän sorttista!

 

kirjoituksesi oli aivan kuin mun elämästä!
Mulla on just samanlaisia ajatuksia...ja itse asiassa olen kyllä niitä toteuttanutkin...
Mulla on jo pari kuukautta ollu hirveet menohalut, ja oon kyllä mennykin melkein joka viikonloppu jossain. Viikot menee arjen pyörittämisessä mut heti ku perjantai koittaa ni alkaa soittokierros kavereille...

Mulla on maailman ihanin mies, jonka kans ollaan oltu pian 8 vuotta yhdessä. Hän ei juo kuin tosi harvoin, ajattelee aina mun tarpeita ennen omiaan, on kova tekemään töitä, viihtyy kotona lasten kans, tekee kotitöitä...eli siis melkeinpä täydellinen.

Mutta jossain pitää silti mättää, kun oon rakastunut toiseen mieheen. Tapasin hänet kolmisen viikkoa sitten, jonka jälkeen ollaan oltu tiiviisti yhteyksissä ja kaksi kertaa harrastettu seksiäkin.
Tää mies ei todellakaan oo mikään puhdas pulmunen, menneisyydestä löytyy kainkenlaista...ja tällä hetkellä hän on vieläpä ilman työtä ja asuntoa. Mutta sydämeltään hän on täyttä kultaa, olis valmis tekemään mun puolesta mitä vaan ja ottamaan mun lapsetkin " omikseen "...

Joo tiedän että jos näitä miehiä aletaan vertailemaan, niin kumpaan suuntaan vaakakuppi kääntyy, mutta olen jo pitkän aikaa miettinyt, että rakastanko oikeasti omaa miestäni, vai onko hän mulle enemmän kuin veli...seksielämää ei ole aikoihin kunnolla ollut.

En tahtoisi koskaan miestäni loukata, mutta en voi kauaa tässäkään tilanteessa elää.

Minäkin tahtoisin vaan niin kovasti olla vapaa kaikista velvollisuuksista ja elää täysillä. Mutta eihän se enää koskaan tule onnistumaan. Mutta kun mullaki on vaan tää yksi elämä niin haluunko tosiaan viettää sen näin vai oisko vielä mahdollista muuttaa suuntaa.....

Tulipas pitkä sepustus..mutta on ihanaa tietää etten ole ainut jolla tällaisia tuntemuksia.

 

Ap, mulla on kanssa ollut ihan samansuuntaisia ajatuksia monestikin kuin sulla ja olen tosiaan mennytkin todella paljon baareihin jne. Jätin mieheni, joskaan ei ollut täydellinen, petti jne. Mutta mutta, nyt on tullut käytyä läpi sen jälkeen 3 vakavaa suhdetta plus tämä nykyinen(jonka kanssa aion loppuelämäni viettää) ja voin sanoa ettei se minun elämäni siittä menemisestä ja miesten vaihtamisesta ainakaan parantunut, päinvastoin, oli väkivaltainen mies, toinen käytti huumeita, 1 ns.normaali mies jätti 4 kuukauden jälkeen koska ei mukamas ollut valmis sitoutumaan yms. Eli kaiken tämän joutuivat myös lapseni kokemaan ja eipä se ole heihin kovin hyvin vaikuttanut. Nyt olen löytänyt onneksi miehen jota en vaihtaisi mihinkään; ei juo, polta, käytä huumeita, käy töissä joka päivä, kasvattaa lapsiani yhdessä kanssani. Mutta tämä kaikki piti tapahtua niin monen harha-askeleen kautta etten ole elämästäni kovin ylpeä. Eli mieti, mieti tarkkaan.. Ja samaa voisin sanoa mimmillekin; älä mene tekemään mahdollisesti elämäsi virhettä ihan suinpäin vaan mieti asia kunnolla. Olethan tuntenut tämän uuden miehen vasta niin vähän aikaa ettet voi häntä tuntea kunnolla ja miehillä todellakin on taipumusta alkuun(miksei tietty naisillakin) vähän esittää muunlaista kuin mitä todellisuudessa on ja se arki on aina arki.

 

Joo-o, täytyypä minunkin ilmoittautua tuohon "menojalkaa vipattaa ja ARMOTTOMASTI" -kerhoon!!!
Vihdoin imetys ohi, lapset voi jättää isille hoitoon, tuntuu että maailma olis avoinna edessä! Menin nuorena mieheni kanssa naimisiin ja nyt tuntuu, että olisi sittenkin kiva olla muidenkin kanssa, tutustua muihin ihmisiin. Tosi tuskaista välillä yrittää repeytyä kahdeksi: tunnolliseksi äidiksi ja "bilehileeksi" !
On meillä nykyäideillä ongelmat, sanoisi joku...

 

Ihan luonnollista tuo on että välillä tekee mieli tuulettua ja varsinkin, kun on lapsia tehnyt ja on oma aika jäänyt vähiin, niin sitä kaipaa sellaista vapautta elämäänsä. Silloin on hieno juttu, että puoliso sitä aikaa antaa ja tuon mahdollistaa. Se mikä tuossa on outoa, niin miksi ihmeessä sitä pitää päästä sitä puolisoa pettämään ja #&%£$!* (koskee ihan samalla tavalla miehiä kuin naisiakin) kaikenmaailman ihmisten kanssa??! Ei pitäisi olla niin hankalaa pysyä toiselle uskollisena, kun on kerran yhteinen elämä sovittu. Siltikin voi ryypätä, juhlia käydä baareissa ja vaikka mitä... Miksi hitossa kuitenkin niin monen pitää vielä tehdä tuo asia joka todella monen puolisolle on varmastikin tosi ikävä ja kipeä asia. Ei siinä kyse ole enää omasta vapauden kaipuusta vaan siitä että haluaa vaan yksin kertaisesti satuttaa toista. Eikä välttämättä tietoisesti vaan mahdollisesti myös sitä itse tajuamattakin.

 

Juu jonkinmoinen kriisi vissiin menossa.. Itsellänikin oli jossain vaiheessa samanlainen kausi, jolloin menohalut olivat valtavat ja olimme jo eroamassakin. Kohtalo puuttui peliin ja saimme "iltatähden". Eli nyt taas yhdessä tyytyväisinä - vähän kyllä mietityttää, mitä tuleman pitää. Yritän kyllä pitää parisuhteen kunnossa ihan lastenkin takia.. Ei se vaihtamalla parane; ensihetken huuman jälkeen arki koittaa ja uuden miehen kanssa varmasti vaikeampanakin kuin ennen, kun lapsia kuvioissa.

 

Tässä topiikissa näytetään puhuvan kahdesta eri asiasta, menohalut ja pettäminen ovat kaksi ihan eri juttua. Mimmin kirjoitus tuntuu uskomattoman epäkypsältä ja itsekkäältä aikuisen kirjoittamaksi. Jo sana parisuhde kertoo miten asian tulisi olla. Parisuhteessa "valitettavasti" joutuu tekemaan kompromisseja sekä suhteen tulisi perustua avoimmuuteen, luottamukseen ja yhteisiin pelisääntöihin. Jos tähän ei olla valmiita niin sitten mietitään yhdessä mitä tehdään.

Tosielämän suhteissa jokaisessa tulee kriisejä ja arki ei ole läheskään aina ruusuilla tanssimista. Tietysti oma aika ja tila kuuluvat olennaisesti parisuhteeseenkin ja niitä pitää olla. Itselläni tämä oma laatuaika vain lisää arvostusta ja rakkautta omaan perheeseeni. Kuten edellä jo kirjoitettiin miksi menohalut pitää viedä niin pitkälle, että pettää (sosiopsykologit osaisivat selitää tämän varmaan nykyihmisten kaikki heti mulle mentaliteetilla).

Epätyydyttävään parisuhteeseen en mitenkään kehoita tyytymään. Jos suhde ei ole hyvä sitten mietitään miten siitä saataisiin parempi ja jos se ei onnistu sitten erotaan... Se on helppoa ja yksinkertaista. Itse eniten ihmettelen mitä nämä seläntakana pettäjät miettivät pettäessään kumppaniaan (miestä tai naista). Eivätkö he osaa yhtään ajatella toisten tunteita? Miltä heistä itsestään tutuisi vastaavassa tilanteessa petettyinä?

PS. Mimmille onnea valitsemalleen (pettäjän)tielle.

 

\

Ihan luonnollista tuo on että välillä tekee mieli tuulettua ja varsinkin, kun on lapsia tehnyt ja on oma aika jäänyt vähiin, niin sitä kaipaa sellaista vapautta elämäänsä. Silloin on hieno juttu, että puoliso sitä aikaa antaa ja tuon mahdollistaa. Se mikä tuossa on outoa, niin miksi ihmeessä sitä pitää päästä sitä puolisoa pettämään ja #&%£$!* (koskee ihan samalla tavalla miehiä kuin naisiakin) kaikenmaailman ihmisten kanssa??! Ei pitäisi olla niin hankalaa pysyä toiselle uskollisena, kun on kerran yhteinen elämä sovittu. Siltikin voi ryypätä, juhlia käydä baareissa ja vaikka mitä... Miksi hitossa kuitenkin niin monen pitää vielä tehdä tuo asia joka todella monen puolisolle on varmastikin tosi ikävä ja kipeä asia. Ei siinä kyse ole enää omasta vapauden kaipuusta vaan siitä että haluaa vaan yksin kertaisesti satuttaa toista. Eikä välttämättä tietoisesti vaan mahdollisesti myös sitä itse tajuamattakin.

Tämä vika on, kun asioita selvitetään vain kirjoittamalla, ei puhuen. En tiedä tämän keskustelun aloittaneen tarkoitusta, mutta itse en tarkoittanut että lähtisin baariin pettämään miestäni!!!! Sanoin, että asia mietityttää välillä, että millaista olisi toisen kanssa, mutta en tarkoittanut, että lähtisin käytännössä sitä kokeilemaan!
Kait kaikki joskus miettivät ja ehkä joskus toiseen ihastuvatkin, että mitä se olisi. Ei se mielestäni ole pettämistä. Se on vain elämän tunteiden skaalaa- varsinainen suhde toiseen on ihan eri juttu. Ei tehdä kärpäsestä härkästä!

 

Ja edellisen "vieraan P.S. kommentti mimmille oli mielestäni aika asiaton. Minä ainakin sain ko.kirjoituksesta sen käsityksen, ettei hän ole miestään pettämässä. Joku taitaa vedellä ihan omia johtopäätöksiään...

 

Minä kyllä sain mimmin tekstistä käsityksen, että pitää yhteyttä toisen miehen kanssa ja on ollut pari kertaa sängyssäkin tämän kanssa. Eikös se ole juuri sitä pettämistä?

 

\

Ja edellisen "vieraan P.S. kommentti mimmille oli mielestäni aika asiaton. Minä ainakin sain ko.kirjoituksesta sen käsityksen, ettei hän ole miestään pettämässä. Joku taitaa vedellä ihan omia johtopäätöksiään...

Mimmi kirjotti näin:
Mutta jossain pitää silti mättää, kun oon rakastunut toiseen mieheen. Tapasin hänet kolmisen viikkoa sitten, jonka jälkeen ollaan oltu tiiviisti yhteyksissä ja kaksi kertaa harrastettu seksiäkin.

Kyl toi on mun mielestä pettämistä, eikä kukaan mitään omia johtopäätöksiä oo vetäny..

 

Magnolialla on lukihäiriö tai sitten ei ymmärrä lukemaansa. Mimmi on hu.tsu, jonka käytöstä on turha puolustella. Mimmi on ihminen joka siis ajattelee vain itseään ja omia tarpeitaan kun luontevassa pari-/perhesuhteessa pyritään siihen että muut perheenjäsenet tulevat aina omien halujen edelle.

 

Omalla kohdalla kyse on ollut tunteista, joita ei kestä. En ikinä haluaisi satuttaa kumppaniani, vaikka joskus humalassa olen sen kyllä tehnyt. Ja toivoisin voivani juhlia ja nauttia elämästä pettämättä, mutta silloin helposti käy huonosti, jos lähden rilluttelemaan, ja muutenkin on paha mieli suhteestaan. Joten en voi mennä juhlimaan enkä saa purettua niitä menemisen tarpeita, koska en halua satuttaa miestä. Ihastumisessa ei ole mitään pahaa kuitenkaan, mutta sitten se on vielä kauheampaa, kun lähtee johonkin, ja tuntuu ihastuvan kaikkiin maailman miehiin, joten sitten on vaan pahempi mieli. Minä en todellakaan tunne itseäni itsekkääksi, koska teen perheeni eteen paljon, ja ajattelen muita kokoajan. Mutta kun samaan aikaan haluan vaan olla ajattelematta muita, ja napata hyvännäköisen miehen mukaan ja painua Timbuktuun...

 

Kenessä vika ikinä onkaan, on aina oikein tuoda sitä asiaa esiin ja miettiä ja kyseenalaistaa. Mahtavaa että Mimmi avoimesti puhuu ja miettii! Ei tarvi heti alkaa moralisoida, toinen tietää jo että jokin on pielessä.

Nyt vaan keskustelua peliin ammattilaisen kanssa. Yksinkin voi varata ajan perheterapiaan - esim. kirkon ilmaiseen - juttelemaan. Ajatuksia ei kannata pitää sykerönä sisällään vaan puhua ihmisen kanssa joka ei tuomitse.

Toivoa on niinkauan kuin on kykyä tunnistaa virheensä ja korjata niitä :hug:

 

joo. Minun mies jonkinlainen alkoholisti ja seksiäkään ei ole kun kork kuukauden völein, siis jos suutun ja raivoan ja itken ja anelen.
Ja hetki sitten tapasin miehen joka on nuorempana ollut minuun ihastunut, on edelleen. Jotain kemiaa....vai vaan sitä että oman kanssa menee huonosti? Miksi pitää olla näin vaikeaa-miksi ei voi vaan olla asiat hyvin????

 

Minä oon rakastunut nyt yhteen leffatähteen. Rupean sitä varmaan pakkomielteisesti pommittamaan kirjeillä, kun tämä tosielämä ei enää ollenkaan maistu. En kestä enää yhtään. Itketti hirveästi, kun näin Kuutamolla. Siinä on juuri ne kaikki tunteet; kun nainen jättää perheensä ja on täydellistä miestä, joka ei olekaan täydellinen.
Itse yritän harjoittaa mielikuvaelämää. Siis mietin olevani jonkun toisen kanssa. Mitä sitten? Tulisinko kenenkään muunkaan kanssa onnelliseksi? Menisikö elämä siihen että itkisin yksinäisyyttä, kun ei kukaan mies olisi sopiva? Mutta en ole nykyisen kanssa onnellinen, voi kunpa oppisi rakastamaan sitä, joka rakastaa mua.
Helwetin vaikeaa...elämä on...

 

\

Minä oon rakastunut nyt yhteen leffatähteen. Rupean sitä varmaan pakkomielteisesti pommittamaan kirjeillä, kun tämä tosielämä ei enää ollenkaan maistu. En kestä enää yhtään. Itketti hirveästi, kun näin Kuutamolla. Siinä on juuri ne kaikki tunteet; kun nainen jättää perheensä ja on täydellistä miestä, joka ei olekaan täydellinen.
Itse yritän harjoittaa mielikuvaelämää. Siis mietin olevani jonkun toisen kanssa. Mitä sitten? Tulisinko kenenkään muunkaan kanssa onnelliseksi? Menisikö elämä siihen että itkisin yksinäisyyttä, kun ei kukaan mies olisi sopiva? Mutta en ole nykyisen kanssa onnellinen, voi kunpa oppisi rakastamaan sitä, joka rakastaa mua.
Helwetin vaikeaa...elämä on...

Anna miehes mennä, se ansaitsee jonkun paremman kuin tollasen epäkypsän tytön joka ei arkea kestä ja haikailee muiden perään. Et ole hänen arvoinen.

Ehkä joskus kun heiman vielä kasvat niin voit olla itsekin valmis parisuhteeseen. Kyllä se siitä.

 

ehditkö elämään ja kokemaan ja "kuluttamaan" sitä meno jalkaa ennen kuin sitouduit mieheesi ja teit lapsia? joskus kuulee vaan juttuja et ovat sitoutuneet niin nuorena ja saaneet lapsia etteivä t ehtineet elää sitä hurjaa nuoruutta ja sit tulee hurja meno halu. tiedä sitten joillekin se tulee vaikka ois elänytkin vauhdikasta nuoruutta.
itse halusin elää ja kokea ennen kuin sitouduin. kokeilla minkälaisia miehiä maa päällään kantaa, matkustelin ja rilluttelin viinan kanssa. ja nyt ei enää menojalka vipata ja ei harmita et voi kun saisi olla jossain muualla missä on "elämää". olin 25v kun tuli sellanen pysähdysvaihde. haluaa muutakin kuin yhden yön ja parin viikon hoitoja. toki hauskaa sekin oli...

 

\

\

Ja edellisen "vieraan P.S. kommentti mimmille oli mielestäni aika asiaton. Minä ainakin sain ko.kirjoituksesta sen käsityksen, ettei hän ole miestään pettämässä. Joku taitaa vedellä ihan omia johtopäätöksiään...

Mimmi kirjotti näin:
Mutta jossain pitää silti mättää, kun oon rakastunut toiseen mieheen. Tapasin hänet kolmisen viikkoa sitten, jonka jälkeen ollaan oltu tiiviisti yhteyksissä ja kaksi kertaa harrastettu seksiäkin.

Kyl toi on mun mielestä pettämistä, eikä kukaan mitään omia johtopäätöksiä oo vetäny..

Sori, mä sekoitin nimimerkit. Toki mimmi petti miestään. Minä tarkoitin kommentillani Ekaa kirjoittajaa, writer. Sori sekaannus...

 

Aika surkeeta jos pilataan avio/avopuolison ja lapsien elämä pelkästään sillä et pääsee bilettään ja maistaan vierasta m.naa.

:attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn:
:attn: burn in hell, bitch!! :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: