V
vieraas
Vieras
Kyseessä yksi vuotias ja vain äiti kelpaa, koko ajan pitää olla kosketus eäisyydellä äitistä muuten tulee itku. Silloinkin kun leikkii niin äiti ei saa lähteä näkyvistä. Mikä avuksi?
V
vieraas
Vieras
Tätä on kestäny koko 1 vuotta jo, ikävä aina huudattaa lasta. Ruuanlaitot yms. kodin siistimiset ja pyykkihuolto tarkottaa sitä että lapsi huutaa. Suihkussa ei voi käydä ilman huutoa. Kauanhan tämmönen kestää? Kuukausi sitten kelpasi isikin leikittäjäksi, mutta nyt on taas äitin tyttö ja lisäksi hirveän mustasukkainen äidistä.
Äiti on tärkeä. :heart: Mut joo, tiedän että tuntuu ikävältä kun ei vessaankaan pääse, kun toinen huutaa. Ja alkaa pohtia, onko sillä lapsella oikeasti niin huono olla sen toisen vanhemman kanssa, kun huutaa perään. Mut ohimenevää on. Jossain vaiheessa ei äiti enää kelpaa mihinkään. Pitää vaan käydä siellä suihkussa yms. ja koittaa parhaansa mukaan olla välittämättä huudosta. Kyllä se ohi menee.
H
Huuh
Vieras
E
Et vain tiedä
Vieras
Ei muuten mene noin. Meillä on puolitetu KAIKKI "lapsivapaat", vuorotellaan hoitovapaalla jne. SILTI lapsi 1,5v on äidin perään AINA kun äiti on paikala.
V
vieraas
Vieras
Ihan on ollut koko perheellä vapaus vauvaa hoitaa
Mutta toki on tullut enempi hoidettua kun isä on töissä.
V
vieraas
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Et vain tiedä;29528371:
Meilläkin menee hyvin jos äiti on poissa mutta jos on samassa rakennuksessa niin ei tuu mitään. Vauvan mielestä päivät voisi vierähtää sohvalla äitin sylissä istuen. Ja ihanaahan se on kun toinen niin rakastaa mutta kun olisi ihana tehdä jotain ilman sitä huutoa kun on metrin päässä ja kurjaa on myös kun isä yrittää mutta vauva ei huoli.
Jos nyt unohdettaisiin se äidin syyllistäminen. Kyseessä on normaali kehityspsykologinen vaihe, joka menee aikanaan ohi. Joillakin se on voimakkaampaa ja/tai kestää pidempään kuin toisilla. Lapsi luo voimakkaan siteen siihen ihmiseen, joka häntä eniten hoitaa, käytännössä siis usein äitiin. Olisi pikemminkin huolestuttavaa jollei lapselle ollenkaan tuollaista vaihetta tulisi, silloin voisi miettiä onko lapsi pystynyt ollenkaan luomaan syvällistä kiintymyssuhdetta hoitajaansa.
Meillä 3,5 v on jo suurelta osin päässyt tuosta äiti-riippuvuudesta. Toki jos olen paikalla, niin nukuttamaan 95% halutaan äiti, mutta olen onnellinen jo tuosta 5% vapaudesta iltaisin. Mutta niinkuin joku jo aiemmin mainitsi, saattaa huutaa vähemmän äitiä, kun äiti EI ole kotona. Onhan se ollut raskasta, mutta ei ole enää 
N
njoo
Vieras
en sit tiiä pojista mut toi meiän tyttö 1v5kk on kyl kans yks sellanen mamman tyttö meillä onneks isäkin keplaa leikittäjäks ja nukuttajaks, mutta kyllä kun olen kotona on kokoajan mun perään. nyt on alkanut "kantelemaan" mulle kun isi tekee "pahasti". esimerkkinä, mies komensi tyttöä keittiössä kun alkoi siirtelemään ruokapöydän penkkejä, olin tällöin itse päiväunilla,havahduin siihen kun kuuluu hirvee juoksu ja samalla " ÄITTEEEE ÄITTIII ÄIIITÄÄ" ja tyttö tulee mun luo tekoitkuisena kun iskä nyt oli niin kamala kyllä se sit varmaa joskus helpottaa mutta kai tohon osas jo varautuakkin äidit on lapsille ensisijaisen tärkeitä
meillä onneks isäkin keplaa leikittäjäks ja nukuttajaks, mutta kyllä kun olen kotona on kokoajan mun perään. nyt on alkanut "kantelemaan" mulle kun isi tekee "pahasti". esimerkkinä, mies komensi tyttöä keittiössä kun alkoi siirtelemään ruokapöydän penkkejä, olin tällöin itse päiväunilla,havahduin siihen kun kuuluu hirvee juoksu ja samalla " ÄITTEEEE ÄITTIII ÄIIITÄÄ" ja tyttö tulee mun luo tekoitkuisena kun iskä nyt oli niin kamala kyllä se sit varmaa joskus helpottaa mutta kai tohon osas jo varautuakkin äidit on lapsille ensisijaisen tärkeitä
N
njoo
Vieras
lisään tähän viellä että jos käyn vaikka kaupassa ja isi jää tytön kanssa alkaa tyttö kirkumaan ja itkemään mun perään mutta kuulema tätä kohtausta kestää noin 2 min kunnes tyttö rauhottuu ja menee isin kanssa leikkimään, eli tälläistä pientä manupulointia 
