A
ahdistunut
Vieras
Tää kuulostaa varmaan lapselliselta..
Mutta tilanne on se että noin puolivuotta sitten muutin miehen luo asumaan toiselle paikkakunnalle maaseudulle.. Tosin hyvinkin vasten tahtoani.. Olin raskaana ja hormonien hyrrätessä pelkäsin että mies ottaa ja jättää mut jos en muuta ja miehellä kun oli näitä niin montaa "hyvää syytä" miksi hän ei voisi muuttaa pois.
-työpaikka
-harrastukset
-kaverit
Sillon en sen kummemmin ajatellut tuota asiaa mutta hitto vie.. Miksi sen työpaikka, harrastukset ja kaverit on arvokkaampia kuin mun? Mä nyt sitten jätin taakseni omat kaverit, harrastukseni ja opiskelut jäi kesken. Minä kun olen muutenkin arka ja ujo ihminen niin mun on hirveän vaikea esim löytää uusia ystäviä.
En voi jatkaa opiskelujani täällä koska kyseistä oppilaitosta ei ole täällä. Kauemmaksi en voi lähteä koska mulla ei ole autoa, kortti löytyy mutta ajanut en ole 9-vuoteen. Asuin ennen ison kaupungin keskustassa enkä tarvinnut autoa mihinkään. Työpaikkoja ei ole.. Täysin kuollutta seutua. Rumaa on ihan kun olis tullut jonnekkin venäjälle..
Mieskin käyttäytyy sikamaisesti minua kohtaan. Me ei sovitakaan yhteen, arki ei suju ja lapsetkin kärsii kun meillä ei mikään suju. Kaikki pitäis mennä just niin kun mies haluaa muuten se on huonolla tuulella ja huutaa kaikesta.
Kokoajan mä vaan ajattelen että mä haluan pois, mä haluan pois.. No ehkä kesällä mä oikeasti lähdenkin pois.
Kamalaa kun nyt se aikoo pistää pihan uusiksi ja vaatii tietty että mä suunnittelen kaiken ja olen mukana. Mä vaan en halua, mua ei kiinnosta mikään pihan teko, mua ei kiinnosta koko tämä talo, mä vaan haluan pois...
Mutta tilanne on se että noin puolivuotta sitten muutin miehen luo asumaan toiselle paikkakunnalle maaseudulle.. Tosin hyvinkin vasten tahtoani.. Olin raskaana ja hormonien hyrrätessä pelkäsin että mies ottaa ja jättää mut jos en muuta ja miehellä kun oli näitä niin montaa "hyvää syytä" miksi hän ei voisi muuttaa pois.
-työpaikka
-harrastukset
-kaverit
Sillon en sen kummemmin ajatellut tuota asiaa mutta hitto vie.. Miksi sen työpaikka, harrastukset ja kaverit on arvokkaampia kuin mun? Mä nyt sitten jätin taakseni omat kaverit, harrastukseni ja opiskelut jäi kesken. Minä kun olen muutenkin arka ja ujo ihminen niin mun on hirveän vaikea esim löytää uusia ystäviä.
En voi jatkaa opiskelujani täällä koska kyseistä oppilaitosta ei ole täällä. Kauemmaksi en voi lähteä koska mulla ei ole autoa, kortti löytyy mutta ajanut en ole 9-vuoteen. Asuin ennen ison kaupungin keskustassa enkä tarvinnut autoa mihinkään. Työpaikkoja ei ole.. Täysin kuollutta seutua. Rumaa on ihan kun olis tullut jonnekkin venäjälle..
Mieskin käyttäytyy sikamaisesti minua kohtaan. Me ei sovitakaan yhteen, arki ei suju ja lapsetkin kärsii kun meillä ei mikään suju. Kaikki pitäis mennä just niin kun mies haluaa muuten se on huonolla tuulella ja huutaa kaikesta.
Kokoajan mä vaan ajattelen että mä haluan pois, mä haluan pois.. No ehkä kesällä mä oikeasti lähdenkin pois.
Kamalaa kun nyt se aikoo pistää pihan uusiksi ja vaatii tietty että mä suunnittelen kaiken ja olen mukana. Mä vaan en halua, mua ei kiinnosta mikään pihan teko, mua ei kiinnosta koko tämä talo, mä vaan haluan pois...