Kun tuttava tuntuu loukkaantuvan lähes kaikesta...mitä tehdä?

["haikala"]

Ehkä vika on minussa, koska en todellakaan ymmärrä tuttavaa. Ennen hän oli ystäväni, mutta viimeisen vuoden aikana olen ottanut tietoisesti etäisyyttä koska tuntui että hän vaan "lypsi" minusta kaiken eikä antanut mitään tilalle. Hän ylistää aina lapsiaan (tietenkin ihana asia, mutta kun se menee liiallisuuksiin, niin se kyllästyttää), miestään jne.

Mutta hän on myös tosi herkkä loukkaantumaan. Hän - käsittämätöntä kyllä - loukkaantui kun 6-vuotisneuvolassa lääkäri teki hänen lapsestaan lähetteen toimintaterapiaan kömpelyyden vuoksi. Viimeisimmäksi hän loukkaantui, kun oma lapseni ei pääse hänen lapsensa synttäreille. Lapseni on kaksi päivää ennen synttärijuhlia leikkauksessa, josta toipuminen kestää 1-2 viikkoa. Lapsi sai maanantaina kutsun synttäreille ja ilmoitin heti ettei lapseni valitettavasti pääse sen leikkauksen vuoksi. Ja nyt tuo tuttava ei taas edes tervehdi aamuisin päiväkodilla nähdessämme.

Tätä on ollut aiemminkin. Siis ei tartte olla kuin joku pikkujuttu...tuntuu että hän voi kommentoida minun ja muiden lapsia kömpelöiksi, pienikasvuisiksi tms, mutta auta armias jos erehtyy sanomaan jotain hänen lapsistaan. Tai hänestä. Hän ylistää itseään, kuinka hän on niin iso ja mahtava ja X-vartalotyyppinen ja kuinka hänellä on isot rinnat, ja kommentoi muina miehinä muita (ja minuakin) arvostellen ja naureskellen.

En oikein tiedä, miten välttää nuo loukkaantumiset... Jotenkin vaan normielämässä tulee noita, enkä voi sille mitään.

 

["vieras"]

Miksi olet ollenkaan tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa??

 

[Ken guru]

Uooooh mikä ihminen. En kestäisi tuollaista kaverina, joka loukkaantuisi mun valinnoista ja tekemisistä. Jokaisella on oikeus elää tavallaan, kunhan ei loukkaa ja satuta ketään, ja toimii lain puitteissa tietenkin.

 

[W.S]

Tuli mieleen narsisti, mutta yleensä ne ensin ujuttavat itsensä vaikutuspiiriin ja helvetti alkaa vasta sitten. Eikä tuo tuttusi koeta manipuloidakaan, vaan on kerta kaikkiaan tyhmä, yksinkertainen ihminen. En osaa olla mitään mieltä, koska itse kiertäisin hänen kaukaa. Siis niin rasittavan ja energiaa imevän oloinen, että pelasta itsesi ja mieluummin anna suuttua kuin koetat pärjätä hänen kanssaan. Et tule ikinä miellyttämään häntä tarpeeksi.

Jos nyt ihan välttämättä koet tarvetta ryhtyä kouluttamaan häntä voit joskus nätisti kysyä, miksi hän suuttui? Ja jos ei osaa selittää kerrot hänelle niin kuin lapselle, että silloin kun joku joutuu leikkaukseeen siitä seuraa sitä ja tätä ja lääkäri ei varmaankaan kirjoita terveen papereita synttäreitä varten. Ja sanot, miten sulle tulee paha mieli hänen suuttumisistaan. Kyse kun on niin yksinkertaisen oloisesta ihmistyypistä, ettei kannata kohdella kuin vertaistaan. En sano ilkeydellä, vaan maailmassa nyt vaan on välillä reppanoita ja niille ei kannata energiaansa liikaa tuhlata.

 

["aapee"]

Tuli mieleen narsisti, mutta yleensä ne ensin ujuttavat itsensä vaikutuspiiriin ja helvetti alkaa vasta sitten. Eikä tuo tuttusi koeta manipuloidakaan, vaan on kerta kaikkiaan tyhmä, yksinkertainen ihminen. En osaa olla mitään mieltä, koska itse kiertäisin hänen kaukaa. Siis niin rasittavan ja energiaa imevän oloinen, että pelasta itsesi ja mieluummin anna suuttua kuin koetat pärjätä hänen kanssaan. Et tule ikinä miellyttämään häntä tarpeeksi.

Jos nyt ihan välttämättä koet tarvetta ryhtyä kouluttamaan häntä voit joskus nätisti kysyä, miksi hän suuttui? Ja jos ei osaa selittää kerrot hänelle niin kuin lapselle, että silloin kun joku joutuu leikkaukseeen siitä seuraa sitä ja tätä ja lääkäri ei varmaankaan kirjoita terveen papereita synttäreitä varten. Ja sanot, miten sulle tulee paha mieli hänen suuttumisistaan. Kyse kun on niin yksinkertaisen oloisesta ihmistyypistä, ettei kannata kohdella kuin vertaistaan. En sano ilkeydellä, vaan maailmassa nyt vaan on välillä reppanoita ja niille ei kannata energiaansa liikaa tuhlata.

No, ehkä minulla ei kuitenkaan ole mitään välttämätöntä tarvetta "kouluttaa" tätä tuttavaa Yritän vain pärjätä ja tulla toimeen kohteliaasti. Tuttava vaan aika usein kokee tarvetta yhteisille lenkeille ja yhdessäololle. Hän on sentyyppinen, että tulee seuraan melko avoimesti, niin alussa tutustuttiinkin. Ja sen jälkeen ovikello soikin jatkuvasti rasittavuuteen saakka... Oli sitä, että "ei kai haittaa/häiritse, jos tullaan teidän pihalle leikkimään?" "ei kai haittaa, jos Petteri 2v jää näiden 7v seuraan leikkimään tuohon pihallenne ja tulen hakemaan sitten parin tunnin päästä?" Jne. Tuttava on aika vaativa, esilletunkeva ihminen, joka tuo lapsiaan kanssa yli kaiken esille.

Taidan edelleen sitten pitää tämän viileänkohteliaan linjan, jossa pidän etäisyyttä yllä. Tuntuu vaan joskus kurjalta, kun kokee loukaantumisen, mutta se on oma ongelmani ja miellyttämisen, "kilttiyden" kompleksini, joka saa sitten joskus säälistä ottamaan yhteyttä tuttavaan.

 

[keppana]

Kuulostaa...hmm...aika mielenkiintoiselta persoonallisuudelta.

 

["vieras"]

mulla on yksi samantyyppinen "ystävä"..hän on nyt löytänyt 6vuoden sisällä kolmannen elämänsä miehen ja jälleenkerran "unohtanut" mm. Minut täysin,tuntuu että kelpaan vain kriisitilanteissa ja silloin kun hänellä ei ole ketään.
En saa tuolta ystävyydeltä mitään kun olen aina se joka antaa.
Tehnyt näille kahdelle aijemmalle miehelle lapsen ja nyt kai tulossa kolmas..olen kerran sanonut ihan ystävänä että nyt taitaa meennä liian kovaa,sain haukut niskaani ja vuoden mykkäkoulun.tämä sama on myöskin puhunut kahdelle ystävälleen TODELLA arkaluonteisesta asiaxta koskien minua ja vieläpä kertoi sen minulle "joo mä juttelin maijan kanssa se neuvoi tekemään näin ja näin kun on itsekin ollut samassa tilanteessa".en kyennyt edes räjähtämään aiheesta
Ihmettelee kun en pidä yhteyttä..en vain enää jaksa tätä tyhjäpäätä