Kun tuntuu ettei riitä...

[Ei meinaa jassaa]

Meille syntyi kolmas lapsi muutama päivä sitten. Oli aluksi lastenteholla, nyt edelleen toipilaana lastenosastolla.
Itse toivun sektiosta. Kotona myös 2v ja 5v lapset.
Mies isyyslomalla eli apuna. Silti tuntuu että äitinä en riitä kaikkeen. Lapset olivat vauvan syntymän aikaan pari päivää mummilassa. Sitten päivän kotona isän kanssa. Sitten mies tuli hakemaan minut sairaalasta kotiin ja minun kanssa vauvaa hoitamaan osastolle päiväksi. Lapset olivat taas mummilassa.
Tänään olivat taas mummilassa kun olimme mieheni kanssa sairaalassa. Aikaa matkoineen sairaalareissuihin menee n. 7 tuntia.
Matkaan menee jo tunti suuntaansa.

Lapsista täällä kotona huomaa että tilanne stressaa, varsinkin tuota pari vuotiasta joka ei vielä ymmärrä asiaa vaikka selittäisi. On äkäinen, itkuinen...
Tietää että vauva on tullut, kerran hänet nähnyt. Äiti ja isi on päivät poissa, äiti ei voi nostaa syliin, sänkyyn, pöydän ääreen, autoon, käsien pesulle tms.

Nyt taas tuntuu etten riitä tähän. Vauvan kotiutumisesta ei ole vielä mitään tietoa eikä hoitajat veikkaa mitään.
Kyse on parista päivästä, ehkä viikosta, ei tietoa.

Vauva tarvitsee äitiä, läheisyyttä, syliä, rakkautta, tissittelyä. Tottakai.
Lapset tarvitsisivat äitiä. Tietysti.

Miten minusta riittää tähän kaikkeen? Muutenkin itkuherkkää ja ahdistaa tämä kun ei tiedä koska saisi vauvan kotiin :'(

 

[vieras]

Meillä oli lyhyt matka sairaalaan, mutta tein sen valinnan et olin vauvan kanssa sairaalassa aina kun voin eli kaikki paitsi yöt(meillä ei ollut tietoa kuinka kauan joutuu olee, onneks ei menny kun alle 2vkoa et pääsi kotiin) ja mies hoisi lapset. Ajatus meillä oli et vauva tarvii just nimenomaan äitiä, isommat lapset pärjää isänkin kanssa.
Oli rankkaa ja tunsin aika samoja tunteita kuin sinäkin, tsemiä!

 

[Lara--]

:hug:

 

[vieras]

Kaikki lapset tarvitsevat äitiä mutta onneksi niillä on isäkin. Luultavasti tarvitsisit itse ainakin yhden lepopäivän, vauva kyllä pärjää sairaalassa. Isä voi hoitaa kotona vanhempia lapsia.

Samoin voit itse mennä sairaalaan ilman miestäsi hoitamaan vauvaa, yövy siellä paikkakunnalla, kyllä isä pärjää lasten kanssa ja sinä vauvan kanssa ja jää moni stressaava asia pois.

Tiedän kuulostaa julmalta mutta se vain on niin, että pakko valita, emme elä ihanteellisessa maailmassa.

 

[sama]

Kaikki lapset tarvitsevat äitiä mutta onneksi niillä on isäkin. Luultavasti tarvitsisit itse ainakin yhden lepopäivän, vauva kyllä pärjää sairaalassa. Isä voi hoitaa kotona vanhempia lapsia.

Samoin voit itse mennä sairaalaan ilman miestäsi hoitamaan vauvaa, yövy siellä paikkakunnalla, kyllä isä pärjää lasten kanssa ja sinä vauvan kanssa ja jää moni stressaava asia pois.

Tiedän kuulostaa julmalta mutta se vain on niin, että pakko valita, emme elä ihanteellisessa maailmassa.

Niin ja paljon jaksamista teidän perheellenne, kaikki hoituu varmasti parhainpäin, loppujenlopuksi!

 

[Ap]

Mies on sitä mieltä ( ja ehkä itsekin kyllä vielä kun tikit paikallaan ) etten voi yksin ajaa sairaalalle. Siksi mies on ollut mukana sairaalakäynneillä. Eilen tosin vasta kotiuduin eli tänään ekaa kertaa kävin sairaalassa kotoa käsin.
Huomenna saan kyydin tuttavalta sinne ja veljeltäni sitten kotiin joten huomenna lasten ei tarvitse lähteä mihinkään vaan saavat olla isänsä kanssa kotona.
Mutta sitten on taas loppuviikkoa johon ei olla tehty suunnitelmia.

Ja ensi viikko stressaa jo valmiiksi vaikka ehkä vauva silloin jo onkin kotona. Stressaaja luonne kun olen. Silloin isovanhemmat ovat kaikki töissä joten lapsille ei edes ole hoitajaa. Voi itku sentään.

Ehkä tämä valittaminen vähän helpottaa oloa hetkellisesti.