E
Ei meinaa jassaa
Vieras
Meille syntyi kolmas lapsi muutama päivä sitten. Oli aluksi lastenteholla, nyt edelleen toipilaana lastenosastolla.
Itse toivun sektiosta. Kotona myös 2v ja 5v lapset.
Mies isyyslomalla eli apuna. Silti tuntuu että äitinä en riitä kaikkeen. Lapset olivat vauvan syntymän aikaan pari päivää mummilassa. Sitten päivän kotona isän kanssa. Sitten mies tuli hakemaan minut sairaalasta kotiin ja minun kanssa vauvaa hoitamaan osastolle päiväksi. Lapset olivat taas mummilassa.
Tänään olivat taas mummilassa kun olimme mieheni kanssa sairaalassa. Aikaa matkoineen sairaalareissuihin menee n. 7 tuntia.
Matkaan menee jo tunti suuntaansa.
Lapsista täällä kotona huomaa että tilanne stressaa, varsinkin tuota pari vuotiasta joka ei vielä ymmärrä asiaa vaikka selittäisi. On äkäinen, itkuinen...
Tietää että vauva on tullut, kerran hänet nähnyt. Äiti ja isi on päivät poissa, äiti ei voi nostaa syliin, sänkyyn, pöydän ääreen, autoon, käsien pesulle tms.
Nyt taas tuntuu etten riitä tähän. Vauvan kotiutumisesta ei ole vielä mitään tietoa eikä hoitajat veikkaa mitään.
Kyse on parista päivästä, ehkä viikosta, ei tietoa.
Vauva tarvitsee äitiä, läheisyyttä, syliä, rakkautta, tissittelyä. Tottakai.
Lapset tarvitsisivat äitiä. Tietysti.
Miten minusta riittää tähän kaikkeen? Muutenkin itkuherkkää ja ahdistaa tämä kun ei tiedä koska saisi vauvan kotiin :'(
Itse toivun sektiosta. Kotona myös 2v ja 5v lapset.
Mies isyyslomalla eli apuna. Silti tuntuu että äitinä en riitä kaikkeen. Lapset olivat vauvan syntymän aikaan pari päivää mummilassa. Sitten päivän kotona isän kanssa. Sitten mies tuli hakemaan minut sairaalasta kotiin ja minun kanssa vauvaa hoitamaan osastolle päiväksi. Lapset olivat taas mummilassa.
Tänään olivat taas mummilassa kun olimme mieheni kanssa sairaalassa. Aikaa matkoineen sairaalareissuihin menee n. 7 tuntia.
Matkaan menee jo tunti suuntaansa.
Lapsista täällä kotona huomaa että tilanne stressaa, varsinkin tuota pari vuotiasta joka ei vielä ymmärrä asiaa vaikka selittäisi. On äkäinen, itkuinen...
Tietää että vauva on tullut, kerran hänet nähnyt. Äiti ja isi on päivät poissa, äiti ei voi nostaa syliin, sänkyyn, pöydän ääreen, autoon, käsien pesulle tms.
Nyt taas tuntuu etten riitä tähän. Vauvan kotiutumisesta ei ole vielä mitään tietoa eikä hoitajat veikkaa mitään.
Kyse on parista päivästä, ehkä viikosta, ei tietoa.
Vauva tarvitsee äitiä, läheisyyttä, syliä, rakkautta, tissittelyä. Tottakai.
Lapset tarvitsisivat äitiä. Tietysti.
Miten minusta riittää tähän kaikkeen? Muutenkin itkuherkkää ja ahdistaa tämä kun ei tiedä koska saisi vauvan kotiin :'(