kun tuntuu ettei oo missään mitään tarkoitusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joki

Vieras
ja kaikki on turhaa ja tuntuu tyhjältä/paskalta... mitä sillon pitää tehdä? Tätä tunnetta ollut jo kauan.. lapset 8v & 4v tuntuu että nekään ei enää tarvitse mua niin kuin ennen. tuntuu että mieskin pitää mua itsestään selvyytenä, ihan kun se olis ihan 100 varma ettei oo mitään sellaista mahdollisuutta että se vois mua mitenkään menettää, tuntuu myös ettei mulla oo mitään virkaa tässä koko suhteessa. töissä oon 3päivää viikossa.. parempaa töitä ei oo tarjolla, se on tää työ tai työttömyys.. eikä oo varaa opiskellakaan.. eipä niistä opinnoista varmaan mitään tuliskaan jos ei oo tarpeeks motivaatiota.. ja siihen mihin olis motivaatiota sinne en päässy opiskelemaan.. kun oon vissiin vääränlainen ihminen hoitoalalle.. :/
 
Elämänmuutos, se se on varmaan. Lapset ei enää tarvii niinkuin ennen, mieskin pitää itsestäänselvänä...

No, ensinnäkin, miehen kanssa puhuminen varmaan ensin, voisitte jollain lailla tehdä yhdessä jotain uutta, ja ylläpitää suhdetta uusin tavoin.

Sulle, ehdottaisin että nyt ensin et syyttele ittees ja lakkaat murehtimasta kun kukaan ei tarvitse niin paljoa. Helpommin sanottu ku tehty, mut onnistunee sillä, et yrität keksiä itselles jotain uutta. Aloita jokin harrastus, rupea tekemään jotain mikä vähääkään kiinnostaa. Jos tuo sun olo on oikeasti tosi paha, niin suosittelisin käymään jossain juttelemassa, voihan sitä ihminen masentuakin.

Otat päivän kerrallaan, yrität miettiä mitä jokaisessa päivässä on sellaista, mistä nautit. Toi olo ei kestä ikuisuutta, ajallaan se helpottaa mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan, ja odottaa ihmeparantumista.

Syöthän kunnolla, liikutko, nukutko tarpeeksi? Onko sulla asioita elämässä joista tosissaan voit sanoa nauttivasi?
 
No, ekana suosittelisin et koitat löytää jotain mielekästä elämääsi. Jos olet joskus nauttinut käsitöistä tai muusta, yritä löytää niistä joku mielekäs juttu tai sitten kokeile uusia asioita.

Voin olla väärässäkin, kun sanon että tähän mennessä elämässäsi on ollut hektisempi vaihe (pienet lapset) ja nyt kun rauhoittuu meno, sulla onkin käsissäs enemmän aikaa ja kun et tee niin paljoa kuin ennen tulee olo et pitäis tehä ja syyllisyys jos tekee jotain itselle mieluista.

Millä tolalla tarkalleen teidän parisuhde on? Oletko puhunut miehesi kanssa?
 
[QUOTE="Jooa";27101451]No, ekana suosittelisin et koitat löytää jotain mielekästä elämääsi. Jos olet joskus nauttinut käsitöistä tai muusta, yritä löytää niistä joku mielekäs juttu tai sitten kokeile uusia asioita.

Voin olla väärässäkin, kun sanon että tähän mennessä elämässäsi on ollut hektisempi vaihe (pienet lapset) ja nyt kun rauhoittuu meno, sulla onkin käsissäs enemmän aikaa ja kun et tee niin paljoa kuin ennen tulee olo et pitäis tehä ja syyllisyys jos tekee jotain itselle mieluista.

Millä tolalla tarkalleen teidän parisuhde on? Oletko puhunut miehesi kanssa?[/QUOTE]

Onhan se elämä ollut "aika kädet täynnä" hommia... mies on tehnyt reissu töitä ja ollut kotona oikeastaan vain pe-su. Nyt ei enää tee reissuhommia vaan on "normaali" töissä ja tietysti joka päivä kotona töiden jälkeen.

Parisuhde on aikalailla sillä mallilla että on kuollutta, ollaan erimieltä kaikesta. Ainoa mikä on vielä suht ok on seksi. Paitsi että viimeisen 6kk aikana mua ei ole enää paljoa huvittanut vaikka mä en koskaan ennen oo ollu haluton..

Koen että puhuminen ei johda mihinkään. Turhaudun ja tekis mieli sanoa oikein pahasti miehelle.
 
No joo... Siihen elämän hektisyyden vähenemiseen ja tohon parisuhdetilanteeseen katsoen vois sanoo et en ihmettele sun olotilaa.

Parisuhteessa on nyt menossa kausi, jolloin pitäis oikeesti keksiä jotain piristävää suhteeseen.
Tollasissa tilanteissa liiankin helposti erotaan nykypäivänä. Kuitenki voishan se ohikin mennä, mutta vinkkejä prisuhteen parantamiseen on vaikee antaa.

Mieti itse, mitä haluaisit teidän suhteelta, mitä haluaisit tulevalta parisuhteelta. Ehdota jotain kivaa miehellesi.

Oletteko saaneet viettää tarpeeksi aikaa myös ihan keskenään, että ei olis lapsia siinä jaloissa ja saisitte välillä rauhoittua ja keskittyä vain toisiinne.

Uudelleen ihastumisen tunteen löytäminen ei oo helppoa, mut i hope you do find it.
Juttele miehes kanssa, et mitä se haluais teidän suhteelta ja istutte alas ja keskustelette et mikä on huonosti ja mitä seuraavaksi. Se ei siitä itsestään lähde pois, ja muutenkin vie aikaa.

Hatunnosto, kun uskalsit tuntosi päästää ulos, oletko puhunut kenellekään muulle olostasi? Puhuminenkin helpottais omaa oloasi. Jos sulla on tällä hetkellä olo et mikään ei innosta, ei oo epänormaalia ettei sua kiinnostais parisuhteen eteen töiden teko, mut se vois helpottaa tilannetta yleisesti.

Onko sulla ystäviä, joiden kanssa voisit keksiä jotain kivaa?
 
Mä haluaisin että mies arvostaisi ja pitäisi minusta juuri sellaisena kuin olen. Nyt minusta tuntuu ettei se asia toteudu ollenkaan. Nytkin tuntuu siltä että mun pitäis hankkia itselleni joku "arvostettu" ammatti etten mä olis vaan sellaisessa "lorvimis" työssä kun nyt olen. Koti pitäis olla aina tiptop ja ruoka pitäis aina miellyttää miestä. Eilinen makarooni laatikko oli kuulemma pahaa ja meillä on sitä liian usein. Ikinä se ei voi sanoa mulle mitään suoraan vaan se käy valittamassa asiat jollekkin muulle joka sitten kertoo ne mulle. se saa tuntumaan silti että se puhuu paskaa musta selän takana.

ja me ollaan tosi huonoja puhumaan toistemme kanssa.. oikeastaan mä en enää kauheasti halua puhua sen kanssa.. koska sitten mun on paljastettava syvimmät tunteeni jne.. olen siis haavoittuvassa tilassa ja sillä on mahdollisuus satuttaa mua oikein kunnolla. Liian monesti mua on satutettu edellisissä suhteissa kun olen puhunut tunteistani ym.

Usein tuntuu ettei tätä voi enää korjata... toisaalta en tiedä miten mä voisin eroakaan ottaa puheeksi... koska sillon mä miehestäni olen naurettava enkä osaa yhtään ajatella eteenpäin...
 
Aika pattitilanne :(

Mutta siis, on aika inhottavaa mieheltäsi arvostella tuolla tavoin sinua. Onko hän ollut aina samanlainen, vaiko onko muuttunut jonkin aikaa sitten, vai vasta hiljattain? Miehet on kummallisella tavalla kovinkin yksinkertaisia, eikä hän välttämättä tajua satuttavasi sinua, vai uskoisitko että hän tekee moista ihan tahaltaan? Josko hän kaipaisi jotain reaktiota sinulta siihen? Vaikea sanoa kun en miestäsi tunne.. Enkä yhtään ihmettele, miks susta tuntuu siltä että puhuu schaissea selän takana :(

Mä ymmärrän ton, ettet uskalla/halua paljastaa sille kaikkia juttuja, just toi haavoittuvuus ja pelot jotka juontaa juurensa pitkältä menneisyydestä, on omiaan tekemään tuhoja sun omalle itsetunnolle, oman itsensä arvostamiselle... Oletteko kauankin olleet yhdessä? Ero on joissain tilanteissa vaan parempi, aikuisten kuin lastenkin kannalta, kun ei ole enää mitään tehtävissä.

Ikävä kuulla ettei oikeen ole ystäviä :( Itsellä ystävät asuu kaukana, muuttanut paikkakunnalle vasta jonkin aikaa sitten, eikä itsellä oikeen ole ketään vielä täällä. Ja voin siis sanoa, että toi sun tunne, ettei mikään ole kivaa, millään ei oo tarkotusta, mikään ei innosta, on tuttu. Liiankin.

Edellisessä suhteessani mies oli kovin kylmä, ja tunteeton loppua kohden, ja en saanut arvostusta itse ollenkaan, vaikka siivosinkin joskus hiki hatussa koko asunnon lattiasta kattoon, mies tulee kotiin ja sanoo "jaa vai oot siivonnu" ja sitten asettui pelaamaan tms. Itse niin nuori ja lapseton, päätin ottaa eron, koska kolmenkaan vuoden jälkeen, jolloin olin yrittänyt puhua, itkeä, tehdä kaikkeni että mies huomaisi kuinka paha olla on, mikään ei toiminut.

Kauanko suhteenne huono vaihe on kestänyt?

Mä voisin sähköpostitella vaikka sun kanssa, jos sua kiinnostaa, saisit purkaa olotilaas johonkin, anonyymisti ja ilman pelkoa a) moralisoinnista b) arvostelusta ja satuttamisesta. Tärkeintä olis, että sä saisit puhuttua, ja selvitettyä vähän omia ajatuksia ja sitten samalla, ´kun on joku joka yrittää ymmärtää, saisit vähän tukeakin samalla, josko sun olo yhtään helpottaisi. Voit laittaa meiliä mulle dark91 (a) luukku comiin. :)
 

Yhteistyössä