Kun tuntuu että kaikki on tässä ?!?!

[Hännän Heilutus]

Miten ihmeessä siitä pääsee yli...?
Kaikensa antaneena kakkaraa tulee niskaan..
ainoa jolta saa huomiota ja hellyyttä on koirat

Tuntuu että elämä on ohi että tämä oli tässä...
Elämässä ei sinäänsä ole mitään vikaa, mut parisuhteessa..
ongelmia ei ole mutta olo on sitä luokkaa että pääsis helpommalla kun vaan lähtis ja aloittas alusta, että jossain muualla on se elämäni rakkaus

 

[Hännän Heilutus]

onko tämä joku ennen aikainen 30kriisi vai kenties parisuhteen kriisi...11vuotta on yhdessä oltu ja 2vuotta on nyt ollu sitä jahkaamista ja nahistelua
mikään ei oo hyvin ja kaikki mättää

kummallakin on omat intressit, harrastukset ja työt...
omat kiiret ja näin..
yhteistä on vain nimi ovessa, lapset ja sänky ja siihenkin mennään eri aikaan

 

[Sama]

Todella iso halaus!! Tiedän just miltä susta tuntuu. Itsellä sama tilanne ollut kans jo pidempään. Ratkaisua asioihin ei löydy, I

 

[Sama]

Sorry, kone takkuaa...

 

[Lillu]

Tuollaista on yhtälailla lyhyemmissäkin suhteissa. Kai se on jonkinlainen tasainen, tympee kausi välillä, ja sitten taas lähtee asiat rullaan uudella tapaa.

 

[Tiuku]

Enpä voi mitään muuta todeta kuin, että taidat olla liian nuorena mennyt sitoutumaan. Nyt sitten alkaa kiinnostaan alitajunnaisesti se kaikki muu, mikä jäi ehkä tekemättä silloin kakskymppisenä. Näitä tapauksia on pilvin pimein tuttavapiirissä, että noin 18-vuotiaana yhteen menneet alkavat haikailla jotain muuta siinä 30v tienoilla.

Mutta eipä monella ole ollut ruoho vihreämpää siellä aidan toisellakaan puolella, joten koita nyt vaan panostaa parisuhteeseen. Lähdette nyt joka kuukausi ainakin yhdeksi illaksi kahdestaan "treffeille" ja kenties jonnekin vkonlopuksi. Kyllä se oma rakas sieltä pölyn alta vielä löytyy, se könsikäs, johon rakastuit silloin 11 vuotta sitten.

 

[Hännän Heilutus]

Tuollaista on yhtälailla lyhyemmissäkin suhteissa. Kai se on jonkinlainen tasainen, tympee kausi välillä, ja sitten taas lähtee asiat rullaan uudella tapaa.

niin varmasti...
ahistaa tää vaan..
tuntuu että hypin kohta seinille tai räjähdän..

 

[OT]

Ot mutta oletko entinen Mellu?

 

[Hännän Heilutus]

Enpä voi mitään muuta todeta kuin, että taidat olla liian nuorena mennyt sitoutumaan. Nyt sitten alkaa kiinnostaan alitajunnaisesti se kaikki muu, mikä jäi ehkä tekemättä silloin kakskymppisenä. Näitä tapauksia on pilvin pimein tuttavapiirissä, että noin 18-vuotiaana yhteen menneet alkavat haikailla jotain muuta siinä 30v tienoilla.

Mutta eipä monella ole ollut ruoho vihreämpää siellä aidan toisellakaan puolella, joten koita nyt vaan panostaa parisuhteeseen. Lähdette nyt joka kuukausi ainakin yhdeksi illaksi kahdestaan "treffeille" ja kenties jonnekin vkonlopuksi. Kyllä se oma rakas sieltä pölyn alta vielä löytyy, se könsikäs, johon rakastuit silloin 11 vuotta sitten.

minä olin 16 vuotias ja mies vähän vanhempi kun tavattiin

 

[Hännän Heilutus]

Ot mutta oletko entinen Mellu?

??

Kuka ??

 

[hiljalleen]

:hug: :hug: :hug: tiedän tunteen...mulle tulee vasta nyt reilun 20-vuoden jälkeen....

 

[ahma]

Miten ihmeessä siitä pääsee yli...?
Kaikensa antaneena kakkaraa tulee niskaan..
ainoa jolta saa huomiota ja hellyyttä on koirat

Tuntuu että elämä on ohi että tämä oli tässä...
Elämässä ei sinäänsä ole mitään vikaa, mut parisuhteessa..
ongelmia ei ole mutta olo on sitä luokkaa että pääsis helpommalla kun vaan lähtis ja aloittas alusta, että jossain muualla on se elämäni rakkaus

eiks tossa ole joku ristiriita? Puet sen yleishaaveellisuudeksi vaiks kaikki oikeesti hyvin, mutta silti jotain ikävää sataa koko ajan niskaan...

 

[OT]

Ot mutta oletko entinen Mellu?

??

Kuka ??

Oli joskus täällä palstalla mutta katosi sitten. Olikohan jonkun jupakan jälkeen tai jotain? En muista.
Hänellä muistaakseen oli 2 shetlanninlammaskoiraa ja olikohan 2 lasta. Siitä ajattelin

 

[Hännän Heilutus]

Miten ihmeessä siitä pääsee yli...?
Kaikensa antaneena kakkaraa tulee niskaan..
ainoa jolta saa huomiota ja hellyyttä on koirat

Tuntuu että elämä on ohi että tämä oli tässä...
Elämässä ei sinäänsä ole mitään vikaa, mut parisuhteessa..
ongelmia ei ole mutta olo on sitä luokkaa että pääsis helpommalla kun vaan lähtis ja aloittas alusta, että jossain muualla on se elämäni rakkaus

eiks tossa ole joku ristiriita? Puet sen yleishaaveellisuudeksi vaiks kaikki oikeesti hyvin, mutta silti jotain ikävää sataa koko ajan niskaan...

saattaa olla..eli oliskos mulla sittenkin kaikki hyvin että itsestä vain tuntuu että kaikki onkin päin mäntyä kun mitään ei tapahdu ??

 

[Tiuku]

Vissiin miehes on myös eka sänkykumppanisi. Se on myös saanut eroja vireille, kun on pakko ollut saada kokeilla myös jotain muuta...

Pahoja juttuja nämä missä liian nuorena menty yhteen. Itse aloitin seurustelun 17vuotiaana, mutta erosin sitten joskus 4 vuotta myöhemmin. Onneksi.... vaikka tiukkaa teki se ero. Eli villin sinkkukauden ja kun löysin nykyisen aviomieheni olin lopen kyllästynyt baareiluun ja sinkkuuteen. Oli hyvä rauhottua.

Mutta kyllä se siitä. Jos vain edelleen rakastat miestäsi, niin kyllä tuo ahitus ohi menee. Jos et rakasta,niin turhaan kidut.

 

[ahma]

Miten ihmeessä siitä pääsee yli...?
Kaikensa antaneena kakkaraa tulee niskaan..
ainoa jolta saa huomiota ja hellyyttä on koirat

Tuntuu että elämä on ohi että tämä oli tässä...
Elämässä ei sinäänsä ole mitään vikaa, mut parisuhteessa..
ongelmia ei ole mutta olo on sitä luokkaa että pääsis helpommalla kun vaan lähtis ja aloittas alusta, että jossain muualla on se elämäni rakkaus

eiks tossa ole joku ristiriita? Puet sen yleishaaveellisuudeksi vaiks kaikki oikeesti hyvin, mutta silti jotain ikävää sataa koko ajan niskaan...

saattaa olla..eli oliskos mulla sittenkin kaikki hyvin että itsestä vain tuntuu että kaikki onkin päin mäntyä kun mitään ei tapahdu ??

No tarkoitin kyllä päinvastaista. Jotain loukkaannusta ilmassa. Käsittelemättömänä ne tekee ton haaveilun...

 

[OT]

Et siis ole Mellu? Joskus aikanaan hänen kanssaan juteltiin enemmänkin. Harmi että katosi palstalta

 

[poikia3]

Mun mielestä elämään kuuluu tollaisia vaiheita, pysähdyskohtia, joissa ei oikein ole omaan elämäänsä tyytyväinen, vaikka periaatteessa kaikki voi olla vaikka ihan kunnossa.

Mun mielestä sen miehenkin kanssa kannattaisi keskustella ihan kunnolla, järjestää lapset hoitoon ja irroittaua arjesta, miettiä mitä elämältään haluaa. Ja missä menee pieleen.

Lasten kanssa arki voi olla kiireinen, toinen niin itsestään selvä, että kumppania ei huomioi, ja toisaalta taas myös purkaa häneen kaiken sen pahan olon, mitä ei mihinkään muualle pysty purkamaan.

Itsekseen voi myös miettiä mitä elämältään oikein haluaa. Kumppania vaihtamalla ei välttämättä mikään parane. Onnen ja tyytyväisyyden lähde on itsessä on oltava valmis myös olemaan ihan yksinkin. Eli ihan itse pitää tietää mitä haluaa, mikä tekee onnelliseksi ja tyytyväiseksi - ja sitten katsoa osuuko arvot ja asiat jota haluaa, kumppanin arvoihin ja tulevaisuuden haaveisiin.

Niin ja kehoitan myös miettimään niitä asioita, joihin kumppanissasi, joskus rakastuit, ovatko ne syyt edelleen olemassa?

 

[Hännän Heilutus]

Et siis ole Mellu? Joskus aikanaan hänen kanssaan juteltiin enemmänkin. Harmi että katosi palstalta

en hänen tilannettaan tunne ollenkaan, toivottavasti saat häneen yhteyden..

 

[Hännän Heilutus]

Mun mielestä elämään kuuluu tollaisia vaiheita, pysähdyskohtia, joissa ei oikein ole omaan elämäänsä tyytyväinen, vaikka periaatteessa kaikki voi olla vaikka ihan kunnossa.

Mun mielestä sen miehenkin kanssa kannattaisi keskustella ihan kunnolla, järjestää lapset hoitoon ja irroittaua arjesta, miettiä mitä elämältään haluaa. Ja missä menee pieleen.

Lasten kanssa arki voi olla kiireinen, toinen niin itsestään selvä, että kumppania ei huomioi, ja toisaalta taas myös purkaa häneen kaiken sen pahan olon, mitä ei mihinkään muualle pysty purkamaan.

Itsekseen voi myös miettiä mitä elämältään oikein haluaa. Kumppania vaihtamalla ei välttämättä mikään parane. Onnen ja tyytyväisyyden lähde on itsessä on oltava valmis myös olemaan ihan yksinkin. Eli ihan itse pitää tietää mitä haluaa, mikä tekee onnelliseksi ja tyytyväiseksi - ja sitten katsoa osuuko arvot ja asiat jota haluaa, kumppanin arvoihin ja tulevaisuuden haaveisiin.

Niin ja kehoitan myös miettimään niitä asioita, joihin kumppanissasi, joskus rakastuit, ovatko ne syyt edelleen olemassa?

ei välttämättä parane...tulee mietittyä entä jos..
kohta puoli elämää yhden miehen kanssa..tuntuu pitkältä ajalta
omaa aikaa tai yhteistä on todella hankala saada..
sen vähänkin mitä saa niin lapsenvahti soittelee perään ja tenää milloin tullaan takaisin

 

[Hännän Heilutus]

Miten ihmeessä siitä pääsee yli...?
Kaikensa antaneena kakkaraa tulee niskaan..
ainoa jolta saa huomiota ja hellyyttä on koirat

Tuntuu että elämä on ohi että tämä oli tässä...
Elämässä ei sinäänsä ole mitään vikaa, mut parisuhteessa..
ongelmia ei ole mutta olo on sitä luokkaa että pääsis helpommalla kun vaan lähtis ja aloittas alusta, että jossain muualla on se elämäni rakkaus

eiks tossa ole joku ristiriita? Puet sen yleishaaveellisuudeksi vaiks kaikki oikeesti hyvin, mutta silti jotain ikävää sataa koko ajan niskaan...

saattaa olla..eli oliskos mulla sittenkin kaikki hyvin että itsestä vain tuntuu että kaikki onkin päin mäntyä kun mitään ei tapahdu ??

No tarkoitin kyllä päinvastaista. Jotain loukkaannusta ilmassa. Käsittelemättömänä ne tekee ton haaveilun...

saattaa olla sekin, tosin mulla on seuraa ollut paljon enemmän kuin miehellä
hänelle olen ensimmäinen seurustelu suhteen tulos..itselläni viihdyttäjiä oli enemmänkin

 

[nostalgiaa]

"Illalla, sytytämme valot, ja kaikki on hetken tässä."

 

[Hännän Heilutus]

"Illalla, sytytämme valot, ja kaikki on hetken tässä."

niimpä niin, mutta kuten sanottu miehellä on eri intressit ku mulla...

 

[poikia3]

ei välttämättä parane...tulee mietittyä entä jos..
kohta puoli elämää yhden miehen kanssa..tuntuu pitkältä ajalta
omaa aikaa tai yhteistä on todella hankala saada..
sen vähänkin mitä saa niin lapsenvahti soittelee perään ja tenää milloin tullaan takaisin

Tiedän, varsin tuttua. Meillä ei myöskään ole kuin rahalla saatavia lastenhoitajia, viimeksi ollaan oltu noin vuosi sitten yhdessä pari tuntia yksissä juhlissa, lapsilla oli periaatteessa yöhoitopaikka, mutta eivät olleet vielä valmiita jäämään yöksi. Joten ajettiin hakemaan sitten pojat illalla kotiin.

Mutta yhden avioeron kokeneena sanon kyllä, että se oli mun elämäni pahin epäonnistuminen. Minä kun uskon, että työtä tekemällä liitto voi pelastua.

Silti, nyt kun lapsia on kolme uudessa suhteessa ei helppoa ole. Yhteistä aikaa on vasta kun lapset nukkuu. Omaa aikaa yhtenä iltana viikossa.

Mutta lapset on ihania, ja se rakkauskin kuitenkin mieheen aina jostain löytyy.

Elämä on raskasta juuri nyt, mutta yritämme tehdä siitä kuitenkin parasta mahdollista.

Ja itse ymmärrän sen, että itse teen itseni onnelliseksi, mun pitää saada tehdä asioita, joista nautin. Mulla pitää olla omaakin aikaa. Ja jos siitä luovun, esim. lasten vuoksi, pitää myös ymmärtää se. Tämä aika on nyt tässä, tietenkään ei saa elää koskaan sitten kun elämää, vaan elää sellaista elämää, josta nauttii, mutta huomioida myös muut.

 

[jan]

Tuo on aivan normaali 30v. kriisi naisilla. Alkaa ajatella, etteikö elämässä ole muuta kuin perhe. Jotkut sitten etsivät sisältöä vääristä paikoista, eli ulkopuolisesta miehestä. Jotkut aloittavat uuden työn, harrastuksen tai tekevät muita muutoksia elämäänsä. Jos mies ei pysty hyväksymään naisen muuttumista, tulee ero. Jotkut parit osaavat kasvaa yhdessä ja hyväksyä toisen muutokset.