Mitä pitäis tehdä kun tuntuu ettei tässä avoliitossa

[fff]

ole mitään järkeä.. tuntuu että on aivan turha että me ollaan tässä parisuhteessa.. jotenkin vaan en oo tyytyväinen enkä onnellinen...

 

[piupiu]

Tarkennatko mikä siinä tarkalleen tai eniten mättää? Onnettomassa suhteessa ei kannata olla, itsellä tipahti kivikuorma selästä kun pääsin irti ja omille jaloilleni. Yksin nyt mut ihan tyytyväinen

 

[Eedla]

Liitossa pitäisi aina muistaa se, että sen tarkoitus ei ole tehdä sinua onnelliseksi vaan sinun puolisosi onnelliseksi. KUn kumpikin toimii niin että pyrkii tekemään sen vastakkaisen osapuolen onnelliseksi niin liitto onnistuu.

 

[Criminal Mind]

Vois vaikka keskustella puolison kanssa ja hakea jotain apua pariterapiast.

 

["vieras"]

Noin minäkin ajattelin muutama kuukausi sitten, mutta onneksi olemme kesäloman aikana saaneet juteltua ja avattua solmuja, sekä olemme keskittyneet toisiimme, lapsiin ja yhteiseen hyvää oloon. Nyt voi parisuhde hyvin, ja arki tuntuu taas kivalle tuon oman miehen kanssa. Onneksi ei huonona hetkenä heitetty hanskoja tiskiin.
Parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä, ei se itsekseen hyvänä pysy!!!

 

[Joxu]

Kannattaa muistaa, että ei se parisuhde ole aina ruusuilla tanssimista. Keskustelkaa ja vielä keskustelkaa. Tehkää yhdessä ja erikseen asioita, mistä molemmat tykkäätte ja mikä rentouttaa. Tai sitten terapiaan yhdessä.

 

[ap.]

Tuntuu vaan että se mikä tekee mut onnelliseksi tekee mieheni onnettomaksi ja sama toistepäin..

Yhteistä aikaa ei ole oikein koskaan... Tai no minä oon yrittänyt että meillä olis aikaa yhdessä mutta miestä ei kiinnosta tai sillä on aina muka jotain muuta kiireellisempää...

Mies luulee että parisuhdetta voi pitää tauolla sen aikaa kun on paljon muuta kiireitä elämässä.. Mutta ei se vaan niin mene..

Mulla on alkanut tunteet hiipumaan ja en oikeastaan edes näe miksi me ollaan ylipäätänsä yhdessä.. Tavallaan mä olen tainnut jo luovuttaa... :/

 

[ap.]

Tuntuu vaan että se mikä tekee mut onnelliseksi tekee mieheni onnettomaksi ja sama toistepäin..

Yhteistä aikaa ei ole oikein koskaan... Tai no minä oon yrittänyt että meillä olis aikaa yhdessä mutta miestä ei kiinnosta tai sillä on aina muka jotain muuta kiireellisempää...

Mies luulee että parisuhdetta voi pitää tauolla sen aikaa kun on paljon muuta kiireitä elämässä.. Mutta ei se vaan niin mene..

Mulla on alkanut tunteet hiipumaan ja en oikeastaan edes näe miksi me ollaan ylipäätänsä yhdessä.. Tavallaan mä olen tainnut jo luovuttaa... :/

 

["Vieras"]

Minä olen jahkannut vuosikausia jatkanko avioliittoani vai en. Yhdessä ollaan oltu yli 18 vuotta ja meillä on yksi yhteinen murrosikäinen lapsi. Homma toimii aina kriisin (kun kapinoin kotitöistä yms. tärkeistä asioista) jälkeen muutaman kuukauden mutta sitten taas kaikki lopahtaa.

Huomenna menen katsomaan asuntoa, joka on ihan lapsemme koulun vieressä ja parin kilsan päästä omakotitaloamme. Olen päättänyt ottaa sen jos se vaan on edes kohtuullisessa kunnossa. En jaksa enää olla onnettomassa suhteessa vaikka välimme ovat hyvät. Enemmän olllaan kuin kämppiksiä sillä erolla että minä teen KAIKKI kotityöt! Ukko on patalaiska.

 

[:O]

JUURI olin tulossa kirjoittamaan samasta aiheesta tänne! Todellakin tiedän aloittajan ja muiden samassa tilanteessa olevien tunteen. Itse nyt yli 2 vuotta jahkaillut ja pohtinut ja en tiedä jaksanko enää pohtia vai pitäisikö kokeilla jo päästää irti. Rakastan miestäni ystävänä ja hän on todella hyvä isä lapsilleen! Mutta vaikka kuinka ollaan yritetty puhua ja avata solmuja niin aina tilanne on viikon-kaks hyvä, sitten kaikki on entisellään. Minusta tuntuu ettei minulla ole muuta elämää kuin lapset ja miehen elämä. Itselleni ei koskaan jää aikaa. Minusta tuntuu että kadotan pian itseni.

 

[Sama vieras]

Ajattelin, että lapsen täytyy saada käydä rauhassa alakoulu tutussa koulussa ja siksi olen hammasta purren kestänyt kaiken paskan. Tänään poika lähti yläkouluun ja tämä mamma nostaa kytkintä.