Kun tuntee olevansa umpikujassa

["jippii"]

Ihan oikeasti on sellainen tunne kun olisin jotenkin sidottuna/vangittuna. Kykenemätön tekemään mitään. Sillä tein mä niin tai näin lopputulos on huono ja olisin joka tapauksessa onneton. Tässäkö tämä mun elämä nyt sitten oli. Kohta 30v, kaksi lasta, paska avoliitto ja tympeä työpaikka.

 

["vieras."]

Tiedän tunteen.

 

["Kriisi"]

Sille on nimikin: kolmenkympinkriisi!

 

[Mia U]

Se on vain osa sitä juttua jota sanotaan elämäksi

 

["Uupunut"]

[QUOTE="jippii";29390371]Ihan oikeasti on sellainen tunne kun olisin jotenkin sidottuna/vangittuna. Kykenemätön tekemään mitään. Sillä tein mä niin tai näin lopputulos on huono ja olisin joka tapauksessa onneton. Tässäkö tämä mun elämä nyt sitten oli. Kohta 30v, kaksi lasta, paska avoliitto ja tympeä työpaikka.[/QUOTE]

Täällä kohtalotoveri, paitsi minä olen jo 40v ja vain yksi lapsi (olisin halunnut ainakin kaksi). Epäonnistun elämässäni kaikessa mihin ryhdyn, joten olen luovuttanut; en jaksa enää yrittää, en unelmoida mistään (realistisesta) enkä toivoa mitään.

Harmaasta päivästä toiseen, siinä minun elämäni.

 

[viieras]

Niin se kolmenkympin kriisi iskee. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko alat tykätä omasta itse valitsemastasi elämästä, tai alat muokata siitä askel askeleelta kivempaa - sellaista kuin olet aina halunnut!

 

["aapee"]

Niin se kolmenkympin kriisi iskee. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko alat tykätä omasta itse valitsemastasi elämästä, tai alat muokata siitä askel askeleelta kivempaa - sellaista kuin olet aina halunnut!

No ei kaikki ole muokattavissa mieluisaksi.
En voi pakottaa miestä naimisiin tai hankkimaan lisää lapsia.
En voi vaihtaa työpaikkaa kun ei muuta ole tarjolla. En voi muuttaa pois kun ei mies ja lapset halua muuttaa.

Ku ei asiat ole niin yksinkertaisia.