Kun tulee raskaaksi raiskauksen seurauksena.

Tuohon vastaisin niin,että en tulisi raiskauksesta raskaaksi.Ilmottaisin tapahtuneesta heti poliisille ja menisin lääkäriin tutkimuksiin.Saisin "katumuspillerit" ja muunkin hoidon.Jotenka mielestäni aborttia ei tarvitse edes harkita vain muiden haavojen parantelua ja terapiaa tapahtuneeseen hirveyteen.

Etukäteis viisautta parhaimmillaan
Entäs sitten tosipaikan tullen kun kaikki ei olisikaan enää niin helppoa ja yksinkertaista. Ei tuollaisen tapahtuman jälkeen ajatukset juokse kirkkaasti. Eikä osaa toimia järkevästi.
Tai jos olisit vaikka ulkomailla? jossain missä ei pääsisi niin vain lääkäriin...

 

Niin.. mun mielestä tytsin pitäisi vaihtaa nimimerkki joksikin sellaiseksi, josta ei kävisi ilmi ikä, jotta voisi keskustella palstalla vapaasti, ilman että saisi ihmettelyjä osakseen. Jokainen valitsee tyylin taplata ja mikään ei ole ikuista.. Ei voi katsoa ikään ,että mitä tekee ja ajattelee. Mulla on ollut kausia, että oon himassa erakkona, liidän baareissa tai juttelen kavereitten kanssa yöt syvällisiä.. Oon aina ollut vähän erilainen, vaikka olen sosiaalinen, tarvitsen välillä aikaa olla yksin ajatusteni kanssa, joskus pitkiäkin aikoja.. Jos toinen ei tunne ikäistensä juttujen sopivan itselleen, voihan hän täälläkin keskustella ja saada erilaista näkökulmaa ajatuksiinsa. Kai?...

 

Tuohon vastaisin niin,että en tulisi raiskauksesta raskaaksi.Ilmottaisin tapahtuneesta heti poliisille ja menisin lääkäriin tutkimuksiin.Saisin "katumuspillerit" ja muunkin hoidon.Jotenka mielestäni aborttia ei tarvitse edes harkita vain muiden haavojen parantelua ja terapiaa tapahtuneeseen hirveyteen.

Etukäteis viisautta parhaimmillaan
Entäs sitten tosipaikan tullen kun kaikki ei olisikaan enää niin helppoa ja yksinkertaista. Ei tuollaisen tapahtuman jälkeen ajatukset juokse kirkkaasti. Eikä osaa toimia järkevästi.
Tai jos olisit vaikka ulkomailla? jossain missä ei pääsisi niin vain lääkäriin...

Siksi nuo tuollaiset toimintamallit pitäisikin painaa mielen sopukoihin niin vahvasti että siellä olisivat. Eli ei tarvitsisi tosipaikan tullen enää miettiä mitä tekee.

En tiedä itsekään miten onnistuisi, mutta yritän ajatella niin. Lisäksi ottaa asia sillä lailla omakseen että jos kaverille noin käy niin ensimmäisenä hoitaa asia tuota kautta eteenpäin. Vaikka sitten "väkisin" raahaten. Varmasti kuitenkin helpompi noin saada heti hoidettua kun jäädä pelkäämään ja miettimään mahdollista raskautta ja mitä sitten tekisi jne. Ja jos ei mene heti poliisille niin jälkikäteen on vaikea enää asiaa eteenpäin viedä kun todisteet on pesty pois. :/

 

Ottaisin heti jälkiehkäisypillerit ja toivottavasti sikiö ei pääsisi edes hedelmöittymään, mutta jos raskaus etenisi päätyisin todennäköisesti aborttiin.

 

Tuossa tapauksessa tekisin abortin.

 

Minut raiskattiin kun olin 17-vuotias ja tulin raskaaksi.
Tein abortin enkä edes harkinnut pitäväni sitä lasta enkä ole asiaa katunut.

 

Siihen aikaan, kun mummoni raiskattiin, ei ollut abortin mahdollisuutta, mutta jos olisi ollut ja mummoni olisi ajatellut niinkuin te täällä, ei isääni tai minuakaan olisi.
Ymmärrän kyllä sen, että mummoni on joutunut kokemaan jotain ihan kamalaa ja varmasti hänen poikansa on muistuttanut olemassa olollaan jatkuvasti raiskauksesta. Olen myös kuitenkin sitä mieltä, että isäni on yhtä arvokas ja rakastettava kuin kaikki muutkin ihmiset, vaikka hän onkin saanut alkunsa hirveästä vääryydestä. Ei se ole isäni vika.

 

Siihen aikaan, kun mummoni raiskattiin, ei ollut abortin mahdollisuutta, mutta jos olisi ollut ja mummoni olisi ajatellut niinkuin te täällä, ei isääni tai minuakaan olisi.
Ymmärrän kyllä sen, että mummoni on joutunut kokemaan jotain ihan kamalaa ja varmasti hänen poikansa on muistuttanut olemassa olollaan jatkuvasti raiskauksesta. Olen myös kuitenkin sitä mieltä, että isäni on yhtä arvokas ja rakastettava kuin kaikki muutkin ihmiset, vaikka hän onkin saanut alkunsa hirveästä vääryydestä. Ei se ole isäni vika.

Jos sua tai isääs ei olis ette te sitä osais surra. Muuten asiaan puuttumatta..

 

Siihen aikaan, kun mummoni raiskattiin, ei ollut abortin mahdollisuutta, mutta jos olisi ollut ja mummoni olisi ajatellut niinkuin te täällä, ei isääni tai minuakaan olisi.
Ymmärrän kyllä sen, että mummoni on joutunut kokemaan jotain ihan kamalaa ja varmasti hänen poikansa on muistuttanut olemassa olollaan jatkuvasti raiskauksesta. Olen myös kuitenkin sitä mieltä, että isäni on yhtä arvokas ja rakastettava kuin kaikki muutkin ihmiset, vaikka hän onkin saanut alkunsa hirveästä vääryydestä. Ei se ole isäni vika.

No millä perusteella se raiskattu nainen olisi kaikkein vähäarvoisin, että hänen täytyisi kantaa ja synnyttää lapsi, jota ei ole itse halunnut, ja siten siirtää eteenpäin sellaisen ihmisen geenejä, joka on tehnyt hänelle pahaa?

Muistakaahan nyt, että raiskaus ei yleensä ole mikään "pikkupakolla tehty yhdyntä", vaan raakaa väkivaltaa. Tämä ketju oli jotenkin ihan hullu. Puhutaan kaikkien muiden paitsi raiskatun naisen oikeuksista ja tunteista - jopa joidenkin hypoteettisten tulevien sukupolvien olemassaolosta!

 

Tällä hetkellä ajattelen, etten missään tapauksessa ikinä pystyisi tekemään aborttia. Mutta en kyllä osaa kuvitellakaan mitä tuossa tilanteessa ajattelisin. Toivottavasti ymmärtäisin mennä heti lääkäriin.

Ja mitä tulee tuohon miehen raiskaamiseen.. Miten miehen raiskaaminen on jotenkin vähemmän vakava asia kuin naisen raiskaaminen? Ihan uskomatonta, että täällä joku nauroi asialle. Miehen todellakin VOI raiskata siinä missä naisenkin. Nämä ihmettelijät ei oo vissiin ikinä kuullut esimerkiksi viagrasta. Luulenpa myös, että miehillä on hieman korkeampi kynnys kertoa raiskatuksi tulemisesta. Ei ole varmasti helppoa kertoa joutuneensa naisen alistamaksi kykenemättä puolustamaan itseään.

Järki käteen mammat!

 

Onpas karu aihe nostettu ikivanhoista keskusteluista. Jos itse joutuisin raiskatuksi, kiittäisin onneani että syön pillereitä, pelkäisin ihan hitosti tauteja ja hakisin toivottavasti silti jälkiehkäisyn ja tekisin aivan varmasti abortin jos raskaus jostain kumman syystä alkaisi.

En muutenkaan halua enää lisää lapsia, en missään nimessä satavarmasti ainakaan sadistisen raiskaajan jälkeläistä. Syytön lapsi siihen olisi, mutta siitä ei koskaan silti tarvitsisi lasta edes tulla. Tsorry vain.

 

Aivan varmasti abortti (jos jälkiehkäisystä huolimatta tulisin raskaaksi). Vaikka rakastaisin lasta, niin mitä minä vastaisin, kun lapsi kysyy kuka hänen isänsä on? Lisäksi raskaus varmaan vaikeuttaisi alussa henkistä toipumista.