Kun toisen ihmisen todellisuus on suppeampi ja mittapuut erilaiset kuin itsellä

Tarkennan vielä: en tarkoita pelkkiä kahvitaukoja vaan sitä että työntekijä ei pyri tutustumaan muihin työntekijöihin, ajattelee siis vain että työpanos riittää. Jossain tehtaassa voi olla ok mutta sosiaalialoilla ei.

Jossain tehtaassa luultavasti olisi joku kaltaisesi, joka alkaisi kiusata kahvilta ja tupakalta pois jättäytyvää. Eli siellä kahvittelu olisi tärkeää, päinvastoin kuin väität.

Sosiaalialasta en tiedä. Taitaa olla välimaastossa.
Korkeakoulutettujen työpaikalla juoruilu olisi poikkeus, mutta todennäköisesti juoruilija suvaittaisiin, kunhan hoitaisi työnsä.

 

Mistä johtuu, että jos joku toimii hiukan eri tavalla, esim ei pidä kahvitaukoja tai halua levitellä yksityisasioitaan työyhteisölle, pitää heti alkaa miettiä diagnoosia? Eikö voi hyväksyä sitä että ihmiset vaan on erilaisia?

Ei näköjään. Ehkä pitäisi vastamiettiä diagnoosia ihmettelijällekin. Eiköhän sellainen löytyisi jokaiselle, jos tarpeeksi raaputetaan.

 

Pointti on:millaisena joku näkee sosiaaliset tilanteet? Ja onko hän KOSKAAN elämässään samalla taajuudella kuin muut?
- ahdistavaa lässytystä, ihmiset vaan juoruilee ja puhuu ilkeitä
Tai
-outoa ja turhaa höpötystä, en tiedä mille ne nauravat
Tai
-mukava, ihmisiä lähentävä hetki, rentoutumista

Voiko nuo ajatukset kieliä eri tavoista nähdä muutakin sosiaalista elämää?

Ja en arvota ihmisten ajattelutapoja muuta kuin sen perusteella, onko se ajattelu tervettä vai ei. Helpottuisiko ihmisen elämä jos alkaisi tykkäämään sosiaalisista tilanteista, sukeltamaan muiden maailmaan?

 

Jos minulta kysytään, sinun todellisuus on kieroutunut. Ei avara tai laaja tai sivistynyt.
Minun mielestä ihminen on tavis, jos hän menee töihin tekemään työt.
Sinun todellisuudessa ihmisten pitää mennä sinne myös sekä osallistumaan p:n jauhamiseen, sen lisäksi myös pitää huolehtia muiden osallistumisesta, jos huomaa, että kaikki eivät osallistu, pitää sen jälkeen alkaa miettiä diagnoosia yhdessä toisten osallistuvien kanssa.
Mielestäni sinun todellisuus on kieroutunut. Olet ehkä kiusattu tai kasvanut puutteellisissa olosuhteissa.

 

Pointti on:millaisena joku näkee sosiaaliset tilanteet? Ja onko hän KOSKAAN elämässään samalla taajuudella kuin muut?
- ahdistavaa lässytystä, ihmiset vaan juoruilee ja puhuu ilkeitä
Tai
-outoa ja turhaa höpötystä, en tiedä mille ne nauravat
Tai
-mukava, ihmisiä lähentävä hetki, rentoutumista

Voiko nuo ajatukset kieliä eri tavoista nähdä muutakin sosiaalista elämää?

Ja en arvota ihmisten ajattelutapoja muuta kuin sen perusteella, onko se ajattelu tervettä vai ei. Helpottuisiko ihmisen elämä jos alkaisi tykkäämään sosiaalisista tilanteista, sukeltamaan muiden maailmaan?

Paras voisi olla keskitie. Sellainen joka näkee tuon toissijaisena mutta kykenee osallistumaan ja ehkö jopa ohjaamaan keskusteluja hyödyllisempään suuntaan. Taikka vain kuuntelemaan ja painaen mieleen jos tulevaisuudessa olisi tiedonjyvistä hyötyä.

 

Pointti on:millaisena joku näkee sosiaaliset tilanteet? Ja onko hän KOSKAAN elämässään samalla taajuudella kuin muut?
- ahdistavaa lässytystä, ihmiset vaan juoruilee ja puhuu ilkeitä
Tai
-outoa ja turhaa höpötystä, en tiedä mille ne nauravat
Tai
-mukava, ihmisiä lähentävä hetki, rentoutumista

Voiko nuo ajatukset kieliä eri tavoista nähdä muutakin sosiaalista elämää?

Ja en arvota ihmisten ajattelutapoja muuta kuin sen perusteella, onko se ajattelu tervettä vai ei. Helpottuisiko ihmisen elämä jos alkaisi tykkäämään sosiaalisista tilanteista, sukeltamaan muiden maailmaan?

Ketä ovat ne muut?
Introvertit ovat yleissääntönä korkeasti koulutettuja ja tekevät työtä.
Ekstrovertit ovat yleistettynä vähemmän koulutettuja ja työn sijaan osallistuvat kaipaamiisi kahvihetkiin.
On paljon tavallisia ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia ja ovat terveitä ja hyväitsetuntoisia ja täysin normaaleja, ja he nauttivat joidenkin ihmisten seurasta (yleensä oma perhe), ja mukavassa työyhteisössä (kaikki nauravat lähinnä itselleen) myös toisten seurasta.

 

Pointti on:millaisena joku näkee sosiaaliset tilanteet? Ja onko hän KOSKAAN elämässään samalla taajuudella kuin muut?
- ahdistavaa lässytystä, ihmiset vaan juoruilee ja puhuu ilkeitä
Tai
-outoa ja turhaa höpötystä, en tiedä mille ne nauravat
Tai
-mukava, ihmisiä lähentävä hetki, rentoutumista

Voiko nuo ajatukset kieliä eri tavoista nähdä muutakin sosiaalista elämää?

Ja en arvota ihmisten ajattelutapoja muuta kuin sen perusteella, onko se ajattelu tervettä vai ei. Helpottuisiko ihmisen elämä jos alkaisi tykkäämään sosiaalisista tilanteista, sukeltamaan muiden maailmaan?

Mun työpaikallani ollaan jatkuvasti tekemisissä kollegojen kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa enkä koe näitä tilanteita millään tavalla ahdistaviksi. En vaan koe tarpeelliseksi kokoontua kahvihuoneeseen juoruamaan, en halua kertoa yksityiselämästäni eikä mua juurikaan kiinnosta kollegojen menkat, lapset eikä koirat. Saatan olla asperger, autistinen tai vaikka jälkeenjäänyt mutta näin olen toiminut koko pian 20-vuotisen työurani ajan ja näin aion toimia jatkossakin. Joka päivä kuitenkin vaihdan ainakin muutaman sanan jokaisen työkaverin kanssa, saatanpa hississä rupatella säästä kenen tahansa kanssa siivoojasta toimitusjohtajaan. Heitän läppää jopa homon työkaverin kanssa ja tarvittaessa tapaan asiakkaita kasvotusten.

 

Ihmisen täytyy olla melko älykäs, jos kykenee sekä tekemään työn kunnolla, että osallistumaan kaikkiin juoruhetkiin, että pitämään huolta, ja muistamaan, ovatko kaikki muutkin osallistuneet ja lisäksi alkaa pyörittää rinkiä jonkun pään menoksi ja diagnoosin hankkimiseksi, joka ei omasta mielestä täytä sosiaalista normia sosiaaliselle ihmiselle.
Mutta faktahan on, että yleensä tällaiset ihmiset ovat matalan suorittavan työn tekijöitä.
Kun sanoit ap, että lähes kaikki työt oppii helposti eikä niihin saa kaikkea energiaa käytettyä, monellako alalla olet toiminut?

 

Ihmisen täytyy olla melko älykäs, jos kykenee sekä tekemään työn kunnolla, että osallistumaan kaikkiin juoruhetkiin, että pitämään huolta, ja muistamaan, ovatko kaikki muutkin osallistuneet ja lisäksi alkaa pyörittää rinkiä jonkun pään menoksi ja diagnoosin hankkimiseksi, joka ei omasta mielestä täytä sosiaalista normia sosiaaliselle ihmiselle.
Mutta faktahan on, että yleensä tällaiset ihmiset ovat matalan suorittavan työn tekijöitä.
Kun sanoit ap, että lähes kaikki työt oppii helposti eikä niihin saa kaikkea energiaa käytettyä, monellako alalla olet toiminut?

Toisaalta ihminen, joka on noin suvaitsematon ja yksisilmäinen kuten ap, ei vaikuta älykkäältä ihan ensi vaikutelmalta. Eikä toiselta.

Vaihtoehdoksi jää, että aloittajalla on vain erinomainen muisti ja kiero mieli ja hän kykenee siten muistamaan ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet ja kiusaamaan niiden avulla. Ja syy, miksi hänellä on niin hyvä muisti, on, että kuten hän on toitottanut, as-henkilöillä, on hyvä muisti, ja hänet on ehkä itsensä diagnosoitu tästä lapsena, ja hän häpeää tätä. Peittääkseen omaa häpeää, hän kiusaa ja etsii henkilöä, jota painaa alas, ja jota syyttää näistä ominaisuuksista, koska hänellä on ikuinen pelko omasta huonommuudesta.

 

Terve ihminen ei koe millään lailla oikeaksi tarkkailla työkaverien kahvilakäyttäytymistä.
Joten ap, oletko sinä as? Ja syöt lääkkeitä tähän?

 

Pointti on:millaisena joku näkee sosiaaliset tilanteet? Ja onko hän KOSKAAN elämässään samalla taajuudella kuin muut?
- ahdistavaa lässytystä, ihmiset vaan juoruilee ja puhuu ilkeitä
Tai
-outoa ja turhaa höpötystä, en tiedä mille ne nauravat
Tai
-mukava, ihmisiä lähentävä hetki, rentoutumista

Voiko nuo ajatukset kieliä eri tavoista nähdä muutakin sosiaalista elämää?

Ja en arvota ihmisten ajattelutapoja muuta kuin sen perusteella, onko se ajattelu tervettä vai ei. Helpottuisiko ihmisen elämä jos alkaisi tykkäämään sosiaalisista tilanteista, sukeltamaan muiden maailmaan?

Ensinnäkin, ihmiset toimivat myös eri tilanteissa. Se, joka työpaikalla on hiljainen siellä kahvipöydässä, voi olla vapaa-ajallaan ihan reipas ja sosiaalinen, kun ympäristö ja ihmiset ovat erilaisia. Tämänkin vuoksi tämä vertaus on tosi huono.

Ja toiseksi, terveellinen ajattelu on vähän hankala määritellä. Siihen vaikuttavat erilaisten häiriöiden lisäksi myös niin paljon esimerkiksi kasvatus, elinympäristö, vakaumukset jne. Jo pelkästään suomessa ollaan eri mieltä esimerkiksi ruumiillisesta kurittamisesta ja vaikkapa siitä homoudesta. Ja toisaalta jos ajatellaan, niin onhan toisesta näkökulmasta katsottuna se esimerkkisi aspergerin kokemusmaailma hyisestä vedestä tavallaan rikkaampi, kuin se taviksen kokemus. Ketä kiinnostaa jonkun keinotekoisen Ullan ja Sepon toilailut, kun luonnossa on jotain niinkin kiehtovaa, kuin hyinen virta.

 

Pointti on:millaisena joku näkee sosiaaliset tilanteet? Ja onko hän KOSKAAN elämässään samalla taajuudella kuin muut?
- ahdistavaa lässytystä, ihmiset vaan juoruilee ja puhuu ilkeitä
Tai
-outoa ja turhaa höpötystä, en tiedä mille ne nauravat
Tai
-mukava, ihmisiä lähentävä hetki, rentoutumista

Voiko nuo ajatukset kieliä eri tavoista nähdä muutakin sosiaalista elämää?

Ja en arvota ihmisten ajattelutapoja muuta kuin sen perusteella, onko se ajattelu tervettä vai ei. Helpottuisiko ihmisen elämä jos alkaisi tykkäämään sosiaalisista tilanteista, sukeltamaan muiden maailmaan?

Mä en vieläkään saa ajatuksestasi kiinni.

Mä voin ymmärtää että jos jossain tehdastyössä missä jokainen hoitaa sitä omaa työpistettään yksin on työkaveri joka hädintuskin tervehtii pukuhuoneella ja haluaa kaikki tauot istua yksin niin siitä voi vielä tulla mieleen että onko toi jotenkin erakkoluonne. Ja erakkoluonnekin saa olla, jos hän on hoitanut työnsä hyvin, hän on hyvä työntekijä.

Mut jos sä nyt puhut sosiaalisesta alasta millaiseksi miellän oman työni missä siis keskustelu, toisen puhumaan saaminen ja kuunteleminen ja tämän auttaminen ja tukeminen näin keinoin on se idea. Tämän asiakkaan asioita käydään läpi eri kokoonpanoin, usein asiakas on itse mukana ja välillä jouduin itse puhelimitse tai palavereissa eri tahojen kanssa selvittämään asioitaan. Joudun myös kirjoittamaan paljon raportteja kuulemistani asioista jne.

Jos mä työssäni sitten haluan mielelläni kahvituntisin rauhoittua ihan itsekseni sen sijaan että harrastan small talkia työkavereiden kanssa, avaudun heille omista asioistani ja teeskentelen kiinnostunutta heidän asioistaan antaa kuvan että olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö erakko joka ei kykene kommunikoimaan muiden kanssa, jopa niin pitkälle että tarvitsisin jotain diagnoosia ja apua päästäkseni "omasta maailmastani" muiden yhteyteen? Oletuksena siis että hoidan työni hyvin ja olen siinä taitava.

Miten sun mielestä ihminen joka on sosiaalisesti todella rajoittunut eikä kykene keskustelemaan muiden kanssa edes pieniä hetkiä, pystyy hoitamaan tällaisen työn todella hyvin?

 

Esim. jo se, kuinka melkein kaikille ihmisille miehistä lukuihminen/filosofi ja remonttireiska/bodari ovat kaksi poissulkevaa maailmaa. Meitä "muotitetaan" ja aniharva lähtee muoteistaan liikkeelle oikein mitenkään.

Niin, tai miten joillekin ihmisille naisista puhuttaessa naisellinen/herkkä ja looginen/vahva ovat kaksi aivan tyystiin toisensa poissulkevaa maailmaa. Todellakin sellaisia "muotteja", joihin oikein väkisin yritetään tunkea jokainen nainen

 

Niin, tai miten joillekin ihmisille naisista puhuttaessa naisellinen/herkkä ja looginen/vahva ovat kaksi aivan tyystiin toisensa poissulkevaa maailmaa. Todellakin sellaisia "muotteja", joihin oikein väkisin yritetään tunkea jokainen nainen

Olkiukko.

 

No pitääks joku itseään hyvänä kaikessa jos handlaa joskus jotain? Ja jos pitää niin eiks se oo melko patologista?

 

Olkiukko.

 

Olkiukko.

Kaksinaismoralisti.

 

Helpottuisiko ihmisen elämä jos alkaisi tykkäämään sosiaalisista tilanteista, sukeltamaan muiden maailmaan?

Niin, tai helpottuisiko elämä jos vain antaisi ihmisten olla mitä on. Ei se ole oikein että ne "sosiaaliset" (juoruakat, kiusaajat) ovat ne jotka päättävät minkälaisia KAIKKIEN muiden on oltava.

Itse en harrasta kahvitaukoja, juon kahvin useimmiten koneella tai sitten luen lehden kun taukotila on tyhjä. Ja se EI TODELLAKAAN tässä työyhteisössä ole muita häirinnyt. En sitten tiedä onko syynä korkea koulutustaso vai miesvoittoinen ala, vai mikä lie. Mutta sen kyllä sanon että ihan hirveää olisi joutua tuollaiselle echon alalle, missä koetaan että kiusaaminen ja arvostelu on ihan OK, oikeastaan hyvä juttu. Kun eihän "epänormaaleja" ihmisiä voi hyväksyä sellaisena kuin he ovat.

 

Tiedostan olevani suppea näkemyksiltäni, enkä edes välitä siitä. Mulla ei ole hirveää tarvetta ymmärtää muita, enkä koe, että muiden tarvitsisi erityisesti ymmärtää minua. Töissä me voidaan pitää kahden tunnin kahvitauko esimiehen kanssa ja sitten me voidaan olla kolme viikkoa pitämättä yhtäkään kahvitaukoa ja puhumatta mitään muuta, kuin pakollisia työasioita.
Minusta on iän myötä tullut erakkomaisempi. Haluan olla rauhassa. Haluan olla töissäkin rauhassa. Siltikään harva luonnehtii minua epäsosiaaliseksi.

 

Idioottimaiseksi haukkuminen on eri asia kuin sanoa asiallisesti suoraan jollekin ihmiselle mikä hänen elämässä mättää...etkä sekään perustele haukkumistasi.

Se mitä sanoit aloitusviestissä kateuskortin vetämisestä esiin aina, kun pitäisi katsoa peiliin on mun mielestä yleistymään päin. Toinen samankaltainen on rasistikortti. Kateuskortti on kyllä 99%:sti ihan bullshittiä.

 

Onko hän parisuhdemaisteri ja missä koulussa moisen tutkinnon saa?

Kirkkohallitus ja vauvapalsta, yhteistyö, etkö ole kuullut?

 

Ei saa kommentoida kuin tietynlahkoiset ihmiset näihin aloituksiin, mut ilman uskonsisaria ei onnistuisi mikään muukaan. Reisjärvi on mainittu moneen kertaan. Eikös se ollut alunperin orpojen lasten koti? Milloin se muuttui heidän työleiristä koulutusleirikeskukseksi? Onhan siinä iso ero: teettää hommat sellaisilla, joilla ei ole varaa valita yhtään mitään!

 

Siis onko suppeampi sama kuin erilainen?

 

Siis onko suppeampi sama kuin erilainen?

Onhan se silti erilainenkin!

 

Itse aina ihmettelen miksi hoitajat istuvat keskenään kahvitauolla, eivätkä juttele potilaiden kanssa. Potilaat vaihtuvat ja työkaverit pysyvät paremmin, luulis vaihtelun virkistävän.
Itse kuuntelisin paljon mieluummin esim. vanhusten tarinoita elämästään kuin jonkun hoitsun lapsen sairauksia, esimerkiksi.

koska hoitaja ei saa sanoa asiakkaalle/potilaalle varsinaisesti omia mielipiteitään eikä muutenkaan se keskustelu ole sillä tavalla vastavuoroista että voisi ihan oikeasti esimerkiksi omasta elämästään puhua yhtään mitään. potilaan kanssa kun pitää olla mukava, ymmärtäväinen ja empaattinen vaikka se potilas olisi millainen ääliö ja vaikka ne jutut olisi millaisia.
Hoitotyössä tapahtuva kommunikointi potilaan kanssa on työtä.