Jos ja kun harvoin riidellään niin osataan riidellä ihan asiasta; ei mennä henk.kohtaisuuksiin tai yritetä olla toinen toistaan parempia/pahempia.
Pysytään asiassa eikä kaivella vanhoja. Tilanne on ohi hyvin nopeasti, kumpikin osaa musta aika hienosti joustaa ja kuunnellaan ihan rauhassa mitä toisella on sanottavaa, siis oikeasti kuunnellaan. Ei murjoteta tai käytetä mitään muutakaan henkistä väkivaltaa.
Olen niin helpottunut että meillä on nykyään näin, mutta ei se ihan ilmatteeks tullut.
Riidelty on aikoinaan rajustikin! Riidan aikana tunsin suurta vihaa miestä kohtaan, olimme yleensä todella kaukana alkuperäisestä aiheesta. Riidoilla todella oli tapana rönsyillä, eikä kohta enää muistettu mistä riita sai alkunsa. Sovintoseksi pitkän mittelön jälkeen oli tosin todella antoisaa.
Kaikki lähti parempaan päin kun tyttöystäväni vuosia sitten kehotti mua ajattelemaan riidankin aikana hyviä asioita miehestä, ja sitä kuinka paljon häntä rakastan. Jos mies provosoi, en lähtenyt mukaan vaan olin sovittelevalla kannalla, mietin hyvin tarkkaan onko tämä asia sen väärti että kannattaa aloittaa riitaa. Kohta ne tyhjänpäiväiset riidat poistuivat keskuudestamme. Ollaan todella taitavia riitelemään nykypäivänä.
Pysytään asiassa eikä kaivella vanhoja. Tilanne on ohi hyvin nopeasti, kumpikin osaa musta aika hienosti joustaa ja kuunnellaan ihan rauhassa mitä toisella on sanottavaa, siis oikeasti kuunnellaan. Ei murjoteta tai käytetä mitään muutakaan henkistä väkivaltaa.
Olen niin helpottunut että meillä on nykyään näin, mutta ei se ihan ilmatteeks tullut.
Riidelty on aikoinaan rajustikin! Riidan aikana tunsin suurta vihaa miestä kohtaan, olimme yleensä todella kaukana alkuperäisestä aiheesta. Riidoilla todella oli tapana rönsyillä, eikä kohta enää muistettu mistä riita sai alkunsa. Sovintoseksi pitkän mittelön jälkeen oli tosin todella antoisaa.
Kaikki lähti parempaan päin kun tyttöystäväni vuosia sitten kehotti mua ajattelemaan riidankin aikana hyviä asioita miehestä, ja sitä kuinka paljon häntä rakastan. Jos mies provosoi, en lähtenyt mukaan vaan olin sovittelevalla kannalla, mietin hyvin tarkkaan onko tämä asia sen väärti että kannattaa aloittaa riitaa. Kohta ne tyhjänpäiväiset riidat poistuivat keskuudestamme. Ollaan todella taitavia riitelemään nykypäivänä.
Oi niitä aikoja! Ja kyllä, silloin oli suuria vihantunteita rinnassa ja välillä tunsin sellaista raivoa, ettei ole varmasti hyväksikään... Mutta en silti vihannut puolisoani koskaan. Oikeasti. Se hetkellinen vitutus vain purkautui ja kaikki maailman tunteet pääsivät vapaiksi.. niin suuria tunteita ei voinut pidätellä mitenkään.