Kun te riitelette puolisonne kanssa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jjjj"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jjjj"

Vieras
Vihaatteko häntä silloin? Tekeekö mieli huutaa "mä vihaan sua" tms.

Vai miten te käytäydytte riidan aikana?

Osaako miehenne kohdella teitä oikein riitatilanteessa, vai tekeekö kaiken väärin? Sanooko hän "pahoja" asioita, ja unohtuuko ne riidan jälkeen?

Miten teillä riidellään?

Miten pitäisi riidellä ja miten muuttaa toista riidan aikana, jos toinen käytöksellään provosoi toista? En tiedä, vaikea selittää. En jaksa :)
 
Mä en jotenkin enää jaksa mitään riitatilanteita. Ensimmäinen pienikin väärinkäsitys, ja mä kilahdan ja voisin kuristaa miehen ja lähden pois :D Mä en tiedä miksi, mutta en jotenkin osaa enää riidellä sen kanssa.. Mieskin on muuttunut siitä hiljaisesta "en mä riitele koskaan" tyypistä, sellaiseksi joka seuraa mua, hakkaa ovia että mä avaisin, huutaa ovien läpi, paiskoo tavaroita, haistattaa vittua. En tiedä. Kai tää alkaa olla jo nähty tää meidän juttu.
 
[QUOTE="samuli";30016816]Miehet eivät ole samalla tavalla tunne-elämältään epävakaita kuin naiset (PMS ym. ym.).[/QUOTE]

Ihan puppua! Kyllä minun miehelläni on niitä kiukkupäiviä säännöllisin väliajoin. Miesten PMS on todellinen
 
Me ollaan jo niin vanhoja ja kauan yhdessä oltu, ettei oikein jakseta riidellä... Välillä toinen hermostuu, muta harvoin hermostutaan samana päivänä tai edes samalla viikolla molemmat... Ja että yhtäaikaa, niin että oikein riita tulisi. Harvinaista herkkua.

Nuorempina riideltiin rajustikin. Oikeesti niin, että meni astoita ja kerran jopa lankapuhelinkin (!) rikki... :whistle: Oi niitä aikoja! Ja kyllä, silloin oli suuria vihantunteita rinnassa ja välillä tunsin sellaista raivoa, ettei ole varmasti hyväksikään... Mutta en silti vihannut puolisoani koskaan. Oikeasti. Se hetkellinen vitutus vain purkautui ja kaikki maailman tunteet pääsivät vapaiksi.. niin suuria tunteita ei voinut pidätellä mitenkään.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Me ollaan jo niin vanhoja ja kauan yhdessä oltu, ettei oikein jakseta riidellä... Välillä toinen hermostuu, muta harvoin hermostutaan samana päivänä tai edes samalla viikolla molemmat... Ja että yhtäaikaa, niin että oikein riita tulisi. Harvinaista herkkua.

Nuorempina riideltiin rajustikin. Oikeesti niin, että meni astoita ja kerran jopa lankapuhelinkin (!) rikki... :whistle: Oi niitä aikoja! Ja kyllä, silloin oli suuria vihantunteita rinnassa ja välillä tunsin sellaista raivoa, ettei ole varmasti hyväksikään... Mutta en silti vihannut puolisoani koskaan. Oikeasti. Se hetkellinen vitutus vain purkautui ja kaikki maailman tunteet pääsivät vapaiksi.. niin suuria tunteita ei voinut pidätellä mitenkään.

No tuota mä mietin että kylllä ne tunteet tästä rauhoittuu ajan kanssa.. Meillä on muuten hyvä olla, mutta kun tulee konfliktitilanne kaikki räjähtää käsiin. Ei se ole jokapäiväistä tai edes jokaviikkoista, mutta... :/ Mä vaan mietin että vihaanko oikeasti tuota ja se purkautuu riidassa vai aiheuttaako riita vain niin suuria tunteita että mä sekoitan sen vihaan..
 
Ei onneksi riidellä koskaan. Inhoan riitelemistä. Sovintoon pitää aina pyrkiä, ja ymmärtämään toista. Vanhempani riitelivät usein ja sanoivat pahasti toisilleen ja se oli ihan kamalaa.
 
Varmaan mietin vaikka mitä, mutta kun mä suutun, niin mulla on inhottava tapa pitää mykkäkoulua.. ja siinä mulla on sellainen kestävyys, ettei kellään... Tosi, tosi harvoin saatan ääntä korottaa, mutta ei meillä lautaset lentele, ehkä joskus ovet paukkuu ja sitten SE hiljaisuus.
 
Me ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, eikä oikeastaan kertaakaan olla riidelty. Toki väsyneenä ja stressaantuneena saattaa jompikumpi vähän ärähtää, mutta mitään riitaa ei kyllä ole syntynyt. Me ollaan hyvin samantyyppisiä esim. rahankäyttäjinä, joten siitäkään ei eripuraa ole tullut. Jos jompikumpi alkaa ärsyyntyä lasten riekkumiseen, niin toinen ottaa nopeasti vetovastuun. Se kumpi sillä hetkellä on vähemmän väsynyt. Ongelmatilanteissa ylipäätään yritetään heti alkaa etsiä ratkaisua, kompromissia, eikä jäädä mitään mököttämään tai toista solvaamaan.
 
Meillä on aika samanlainen tapa kummallakin toimia. Ollaan joskus juteltu myös riitelemisen/pahan mielen purkamisen tavoista ja sovittu, että pyritään käyttämään etenkin ristiriitatilanteissa mahdollisimman väkivallatonta viestintää, sillä se helpottaa asioiden purkamista. Pidättäydytään Sä aina! Et ikinä! yms tyyppisistä syyllistävistä ja kärjistävistä väittämistä ja puhutaan omista kokemuksista.

Kun toisella/molemmilla menee hermot, ärsyttää tai muuten tuntee tulleensa väärinkohdelluksi tai -ymmärretyksi, menee todennäköisesti toiseen huoneeseen tai muuten ottaa etäisyyttä, vaikka sitten ihan olemalla hiljaa. Siinä ehtii hiukan käydä läpi erilaisia tunnereaktioitaan ja mistä ne johtuvat, sekä hiukan miettiä mitä meinaa puolisolle sanoa. Sitten vaan avaa suunsa ja kertoo, miltä tuntuu ja miksi. (esim "Huomaan olevani kovin ärtynyt, koska keskeytät minut keskustelussa enkä saa sanottua lausetta loppuun. Minusta tuntuu, ettet kuuntele minua tai et koe sanottavaani tärkeäksi.") Yleensä tässä vaiheessa toinen pyytää anteeksi ja halaa tai tulee muuten lähelle, sitten jutellaan asia auki pitemmästi tai lyhyemmästi. Sitten jatketaan elämistä eteenpäin.
 
Joo en mekään riidellä rahasta, käytöksestä, menoista tai tuloista. Ollaan tosi samanlaisia ja samat elämänarvot ja tavat.. Mutta ehkä.. Mä veikkaan että me riidellään koska ollaan yksin. Meillä ei ole sukua kummallakaan, meillä on kaksi pientä lasta ja ekat kaveriporukassa jotka sai lapsen.. joten meidät vähän niin kuin "jätettiin". Ollaan me naimisissa oltu jo neljä vuotta, mutta jotenkin viimeisen vuoden aikana riidoissa on viha alkanut kasvamaan. En tiiä mitä tapahtuu...
 
Meillä on aika samanlainen tapa kummallakin toimia. Ollaan joskus juteltu myös riitelemisen/pahan mielen purkamisen tavoista ja sovittu, että pyritään käyttämään etenkin ristiriitatilanteissa mahdollisimman väkivallatonta viestintää, sillä se helpottaa asioiden purkamista. Pidättäydytään Sä aina! Et ikinä! yms tyyppisistä syyllistävistä ja kärjistävistä väittämistä ja puhutaan omista kokemuksista.

Kun toisella/molemmilla menee hermot, ärsyttää tai muuten tuntee tulleensa väärinkohdelluksi tai -ymmärretyksi, menee todennäköisesti toiseen huoneeseen tai muuten ottaa etäisyyttä, vaikka sitten ihan olemalla hiljaa. Siinä ehtii hiukan käydä läpi erilaisia tunnereaktioitaan ja mistä ne johtuvat, sekä hiukan miettiä mitä meinaa puolisolle sanoa. Sitten vaan avaa suunsa ja kertoo, miltä tuntuu ja miksi. (esim "Huomaan olevani kovin ärtynyt, koska keskeytät minut keskustelussa enkä saa sanottua lausetta loppuun. Minusta tuntuu, ettet kuuntele minua tai et koe sanottavaani tärkeäksi.") Yleensä tässä vaiheessa toinen pyytää anteeksi ja halaa tai tulee muuten lähelle, sitten jutellaan asia auki pitemmästi tai lyhyemmästi. Sitten jatketaan elämistä eteenpäin.

Tätä mä yritän tehdä. Mutta mies on alkanut juosta perässä ja huutamaan oven takaa ja hakkamaan sitä välillä. Mä yritän huutaa sille että lopettaa, mä yritän olla sanomatta mitään.. Mikään ei auta. Se on jostain syystä aloittanut ihme huutamisen ja meuhkaamisen ja siihen ei mikään poislähteminen auta. Mä oon yrittänyt kaikkeni, jopa huutaa takaisin. Sitten kun se aloittaa ton perässä huutamisen, mä räjähdän ja ainut mitä mä pystyn sanomaan "MÄ VIHAAN SUA!!".
 
En edes muista milloin viimeksi ollaan riidelty,varmaankin joskus vuonna 2008. Seurustelun alkuaikoina yritin saada miehestä tappelukaveria mutta kun ei riitele niin ei sitten! Asioista on tapana keskustella,oli ne sitten miten vaikeita tahansa. Tuntuisi lähinnä oudolta jos tuo puolisko alkaisikin huutaa ja haastaa riitaa..
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä