Kun sairastut, osaatko höllätä kotitöiden kanssa tai jäädä töistä saikulle?

Tuon toisen ketjun innoittamana missä miehet ovat luusereita, kun pienikin flunssa iskee.

Siellä ketjussa mammat sitten päivittelevät kuin he vaikka olisi mikä tauti tekevät vaikka suursiivouksen, kaatavat puita, kiipeävät Everestille yms.

Kysymys, osaatko sinä ottaa iisisti kun olet kipeenä?
Jätätkö pyykit levittämättä, tiskit tiskaamatta, tilaat pizzaa iltaruoksi, pistät lapsille piirettyjä telkkarista ja itse oikaset sohvalle, soitat miehen töistä kotiin jos vointi menee oikein huonoksi?

Vai onko pakko myös sairaana tehdä aivan kaikki kuten normaalisti, ellei jopa enemmän?

 

Osaan todellakin höllätä.

Enkä näe mitään hienoa tai ylevää siinä, että mennään sairaanakin töihin, tai että kipeänä ollessakin siivotaan ja pyykätään ja puunataan kuin viimeistä päivää. Marttyyrius on jo poissa muodista.

 

Jos olen vaikka kuumeessa, jään kyllä saraslomalle, mutta sitten teen kotitöitä.

 

En tee enempää kun on pakko, eli jos vaatteita löytyy puhtaana niin en ala pyykkäämään, sama koskee astioita. Eilinen meni aika koomassa sohvalla/sängyssä, kerroin tirpalle et äiti on kipee ja lepää nyt joten istu ja katso junioria. Hyvin tuo osas itse hakee mehua kaapista yms. Ruuat nyt laitoin silti...

Töistä jään saikulle sillon kun tiedän ettei musta ole töihin. Pieni niistäminen ei niin haittaa mut jos aikaa menee enemmän niistämiseen, aivasteluun ja päässä ei liiku mikään niin sillon en töihin koske.

 

En muutenkaan tee enempää kuin mitä on pakko. Olen erityisen hyvä hölläämään. :snotty:

 

Kokemuksen kautta olen oppinut hölläämään ajoissa - ennenkuin tulen yhä kipeämmäksi.

 

Teen vain välttämättömän, kun olen kipeä. Lapset saa ruokaa ja siinä se. Muut hommat odottaa. Miehen olen hälyttänyt kotiin silloin, kun migreeni on kaatanut petiin. Onneksi sillä on sellainen duuni, että pystyy yleensä tulemaan kesken päivän kotiin.

 

Kyllä höllään. Ei ne kotihommat karkaa minnekään sairastamisen aikana. Sen teen mikä on pakko. Lapsikin onneksi on jo sen verran iso ja omatoiminen että osaa monenlaista itse ellen mä kykene. muksu kattoo töllöä, pelaa jne ajankuluksi.

 

Kyllä höllään!! Ja yleensä kämppä räjähtää sinä aikana..ensimmäiset tervehtymisen merkit on se kun heilun luutu kädessä ympäri kämppää

 

En muutenkaan tee enempää kuin mitä on pakko. Olen erityisen hyvä hölläämään. :snotty:

Tunnustan...oon samanlainen :snotty:

En kyllä ihan aina tee edes sitä, mikä olisi pakko tehdä. Aina ne askareet on odottaneet seuraavana päivänäkin vielä. Tai sitä seuraavana.

 

Osaan toki.

Mä otan kyllä muutenkin elämäni hengaillen, en jaksa stressata jostain kotitöistä tai vastaavista.
Ainoa sellanen pakollinen juttu minkä hoidan aina on työt/opiskelu, kaiken muun teen fiiliksen mukaan.

Kaveri just naureskeli pari päivää sitten mulle, että "sä oot sellanen hilluja, sulla on aina parempaa tekemistä ku vaikka siivota".

 

Pakkohan se on. Meillä ei kipeänä töissä pärjää, turvallisuusriski.

Lapsille ruokaa, siinä pakolliset kotityöt.

 

Se oli kyllä pohjanoteeraus ku kaveri tuli yökylään ja lattialla odotti sama patja samassa asennossa kuin kuukautta aikaisemmin hänen lähtiessään.
En vain ollut muistanu korjata sitä pois ja kun ei se siinä edes ketään häirinnyt. :snotty:

 

Teen muutenkin töitä kotona, joten jos oon sairas niin siirrän deadlineja tarpeen mukaan, mutta kyllä pikkukuumeessa yleensä jaksaa suurimmat hommat tehdä. Kotityöt jätän miehelle, mitä nyt ehkä pyykkiä lataan koneeseen.

 

En osaa. Niin kauan meen eteenpäin, kun mut pakotetaan sitten heittämään irti kaikesta tai en vain yksinkertaisesti pääse ylös sängystä. En ole marttyyrina liikenteessä, en vain osaa olla paikallaan kovin helposti.

 

Osaan. Taitohan sekin on. Silloin kun ei jaksa, noutoruoka on hyvä pelastaja. Siivous voi tarvittaessa odottaa muutaman päivän. Tiskaus ja pyykkäys nyt ei monta hetkeä vie, ne yleensä hoidan vaikka olisin vähän puolikuntoinenkin. Töistä en kyllä helposti jää pois, mutta tarvittaessa sekin tapahtuu.

Yhteiskunta on nykyisin sillä tavalla jakaantunut, että toiset rehkivät vähän liikaakin ja ovat usein äärirajoilla. Se toinen puoli sitten ei muutenkaan tee juuri mitään, saati sitten jos on flunssa, paha mieli, kivi kengässä tai housut rypyssä...

 

Käyn töissä tekemässä pakolliset ainakin. Olen asiantuntijatehtävässä ja aina on joku case kesken johon juuri huomenna odotetaan minun osallisuuttani. Pakko olisi käydä ne perumassa ja siivoamassa kalenteria. Jos huomiselta jotain peruuntuu, niin se heittää taas seuraaviakin tapaamisia päivällä eteenpäin. En edes ilkeä ajatella, miten käy jos sairastuisin viikoksi.

Kotona osaan kyllä höllätä. Pyykit eivät lähde kävelemään vaikka joutuisivat odottamaan, ruokaa osaa mieskin valmistaa taikka hakea jne. Nukun ja lepään taudin pois.

 

en, valitettavasti äidin pitää tehdä tietyt asiat vaikka olisi sairaana.

 

Kotityöt osaan jättää tekemättä, jos tiukka paikka tulee. Työhommissa se tahtoo mennä niin, että lasten ollessa sairaana teen töitä kotoa käsin ja jos itse olen sairaana, niin sairastan lennossa.

 

Osaan. Silloin mennä sieltä missä rima on mataliin. Jos en höllää, tauti jatkuu ikuisuuden.

Ja töistäkin olen suosiolla pois. Saan palkkani työstä joka perustuu pitkälti siihen että mun on kyettävä ajattelemaan varsin selkeästi ja monelta kantilta hankaliakin tilanteita. Ei ole mitään järkeä notkua pää täynä räkää töissä kun joutuu samat asiat tekeen uudestaan kun tervehtyy - koska mulla ei ainakaan flunssassa aivot toimi yhtään järkevästi. Olis lähinnä työantajan huiputtamista istuu tönöttää omassa kopissa ja tehdä muka jotain palkan eteen kun ei voi.

 

[QUOTE="äiti";26414768]en, valitettavasti äidin pitää tehdä tietyt asiat vaikka olisi sairaana.[/QUOTE]

Miksi? Ihan pakollisetpakolliset ymmärrän. Mutta kai sulla mieskin on? Mä kun olen aika huono käsittään lausetta: Koska äidin pitää.

Miten niin pitää, jos on kipeä? Ei silloin tartte kuin minimi panos laittaa peliin ja kääntyy läheisimmän avun puoleen, joka meillä ainakin on tuo lasten isä.

 

Käyn yleensä töissä tekemässä pakolliset tai pidän kotona työpuhelimen auki ja vastaan siihen tarvittessa. Kotona teen mitä pystyn ja jaksan. Kaikissa muissa taudeissa jaksan käydä töissä ja touhuta kotona, mutta yrjötauti vie kyllä kylppärin lattialle.

 

Voi oikein helposti osaan höllätä. Enkä mene töihin, vaikka kuinka olen asiantuntijatehtävässä. Siellä ne työt odottaa kunnes palaan.

 

En osaa höllätä, mun täytyy oikeasti ollu ihan todella sikakipeä että jätän kotityöt tekemättä..Nytkin oon lenssusena kaks päivää järjestellyt huoneita ja tehnyt suursiivouksen..Asiat hyppii mun silmiin koko ajan ja jos minä en niitä tee, ne jää tekemättä enkä kärsi kattella niitä..

 

Oon oppinut hölläämään ja jäinkin saikulle loppu viikoksi. Pitäis siivota ja ja.. Aattelin viedä lapsen aamulla päiväkotiin ja meinasin linnoittautua sohvalle katsoo Mad Men maratonia.