Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Kun raskaus ja vauvan tulo ahdistaa ja pelottaa!! vertaistukea ja muuta pulinaa!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Mama35, post: 28585703, member: 128727"]</p><p>Vaikka aihe on arka ja hankala, on tätä ketjua lohduttavaa lukea.</p><p></p><p>Odotan ensimmäistä lastani. Kuten nimimerkistä ehkä huomaatte, olen 35-vuotias. Raskaus oli minulle ihana yllätys. Olen aina halunnut lasta, mutta aloin jo psyykata itseäni sellaiseen ajatukseen, etten lasta koskaan tule saamaan. Olen seurustellut lapsen isän kanssa kohta 7 vuotta ja en ollut valmis luopumaan parisuhteesta sen vuoksi, että toinen osapuoli ei ollut lapsentekoon valmis. Mahdollisesti ikinä. </p><p>Lähimmillä ystävillä alkoi olemaan jo lapsia. He kaikki olivat siinä onnellisessa asemassa, että ovat voineet vain odotella oikeaa hetkeä lapsen hankkimiseen. Minä olen puolestani joutunut seuraamaan kaikkea tätä sivusta ja itkemään omaa "kohtaloani" pian keski-ikäisenä naisena, joka ei ikinä tule saamaan lasta.</p><p>Onni kuitenkin kääntyi ja tein positiivisen raskaustestin viime syksynä. Nyt ajattelette, että mikä tässä nyt sitten ahdistaa...</p><p></p><p>Laskettuun aikaan on vielä noin kolmisen viikkoa. Ja vaikka kaikki on tähän asti mennyt hyvin, olen jatkuvasti peloissani ja ahdistunut. Minua ei pelota synnytys, tai se miten itseni tässä kaikessa käy. Minua pelottaa koko ajan, 24/7, se miten pienen ihmisen sisälläni käy. Jos en tunne liikkeitä, teen hysteerisenä aamukolmelta liikelaskentaa. Jos päätäni särkee, minulla on raskausmyrkytys koska jalkani ja sormeni ovat myös turvonneet. Siispä ostin verenpainemittarin ja liuskoja, joilla mitata virtsan proteiinipotoisuus. Se, että verenpaineeni on hyvin matala ei tietenkään helpota oloa, koska verenpainemittarissa on tietenkin jokin vika - eikö niin? Luin opasta vauvan ensimmäisistä elinpäivistä ja vaikka minulla on kokemusta vauvojen hoidosta ja koen olevani varsin maalaisjärkevä kypsä ihminen, aloin itkemään hysteerisesti. Kuinka osaan pitää avuttoman pienen täysin minusta riippuvaisen ihmisen hengissä? Mistä tiedän, että vauva saa tarpeeksi ruokaa? </p><p></p><p>Pahimmillaan tämä olo valvottaa minua öisin. Ja nyt kun olen mammalomalla ja vietän paljon aikaa itsekseni, pelot täyttävät mieleni. Yritän saada ajatukset toisaalle, mutta se tuntuu mahdottomalta. Toivon vain koko ajan, että lapsi syntyisi jo ja huomaisin, että kaikki pelot ovat olleet turhia. Ja toivon, että joku lohduttaisi ja vakuuttaisi minut siitä, että pelkoni ovat normaaleja ja syytä huoleen ei ole.</p><p></p><p>Asiaa ei tietenkään auta yhtään se, että kaiken valveillaoloajan vietän lukemalla kauhutarinoita netistä. En luota omaan järkeeni, vaan ennemmin jonkun tuntemattoman kenen lie kertomukseen kohtukuolemasta. Toivon, että neuvola olisi joka päivä. Kerta viikossa ei riitä. Se, että vatsani liikkuu tälläkin hetkellä näkyvästi, ei lohduta minua yön pimeinä tunteina. Ne 10 liikettä tunnissahan pitää tuntua joka ikinen tunti, niinkuin jollekin oli neuvolassa kerrottu. Se että kaiken järjen mukaan vauvakin nukkuu välillä pitkiä pätkiä, ei lohduta minua tippaakaan. Nousen yöllä tekemään kaakaota, huolestutan ja valvotan lapsen isää, kääntyilen kyljeltä toiselle, tökin vatsaani...oliko tuo liike? Ei. Entä tuo? Ei, se on vaan hengittäessä kohoileva vatsani. Nuo kaksi peräkkäistä liikettä lasken yhdeksi...Tuo oli varmaan vaan hikkaa... Äityispolille soittaminen ei tule kuuloon, koska olen aikuinen nainen ja minut naurettaisiin sieltä pihalle. Se olisi noloa. </p><p></p><p>Olen myös kävelevä (tai löntystävä) esimerkki naisesta, jolle tulee tietenkin raskauden jälkeinen masennus. Mielenterveyshistoriani tukee tätä tosiasiaa. Vauvani saa traumoja äidistä joka ei välitä ja huolehdi. Tämäkin vielä, vaikka olen niin jumalattoman onnellinen vauvasta, että sydämeni pakahtuu ja pelkkä ajatuskin pienistä sormista ja varpaista täyttää sydämeni sellaisella rakkaudella, että itken joka päivä. Miten niin lapseni ei tulee saamaan osakseen tätä ylitsepursuavaa rakkautta? No ei tietenkään, koska tietenkin kaikki menee pieleen. En ole kaiken sen onnen arvoinen mikä ystävilleni on suotu. Kohtaloni on elää ja kuolla yksin ja unohdettuna. Ilman rakkautta ja lapsia. Piste. </p><p></p><p>Tällaisen kanssa minä tässä odotan viimeisilläni. Raskausmörön. Jossain toisella kolmannella tuntui siltä, että hei! tämähän on ihan hauskaa ja helppoa. Aika kultasi muistot ja alkuajan fyysinen pahoinvointi oli tiessään. Energiaa oli loputtomiin ja olin luovimmillani kuin aikoihin. Koti oli tiptop ja kaikki vauvan tavarat nätisti puhtaissa pinoissa. Sitten alkoi viimeinen kolmannes ja sen mukana murheet. Olenko tulossa hulluksi? Kuinka selviän tästä? Mitä jos kaikki sortuu? </p><p></p><p>Hohhoijaa...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Mama35, post: 28585703, member: 128727"] Vaikka aihe on arka ja hankala, on tätä ketjua lohduttavaa lukea. Odotan ensimmäistä lastani. Kuten nimimerkistä ehkä huomaatte, olen 35-vuotias. Raskaus oli minulle ihana yllätys. Olen aina halunnut lasta, mutta aloin jo psyykata itseäni sellaiseen ajatukseen, etten lasta koskaan tule saamaan. Olen seurustellut lapsen isän kanssa kohta 7 vuotta ja en ollut valmis luopumaan parisuhteesta sen vuoksi, että toinen osapuoli ei ollut lapsentekoon valmis. Mahdollisesti ikinä. Lähimmillä ystävillä alkoi olemaan jo lapsia. He kaikki olivat siinä onnellisessa asemassa, että ovat voineet vain odotella oikeaa hetkeä lapsen hankkimiseen. Minä olen puolestani joutunut seuraamaan kaikkea tätä sivusta ja itkemään omaa "kohtaloani" pian keski-ikäisenä naisena, joka ei ikinä tule saamaan lasta. Onni kuitenkin kääntyi ja tein positiivisen raskaustestin viime syksynä. Nyt ajattelette, että mikä tässä nyt sitten ahdistaa... Laskettuun aikaan on vielä noin kolmisen viikkoa. Ja vaikka kaikki on tähän asti mennyt hyvin, olen jatkuvasti peloissani ja ahdistunut. Minua ei pelota synnytys, tai se miten itseni tässä kaikessa käy. Minua pelottaa koko ajan, 24/7, se miten pienen ihmisen sisälläni käy. Jos en tunne liikkeitä, teen hysteerisenä aamukolmelta liikelaskentaa. Jos päätäni särkee, minulla on raskausmyrkytys koska jalkani ja sormeni ovat myös turvonneet. Siispä ostin verenpainemittarin ja liuskoja, joilla mitata virtsan proteiinipotoisuus. Se, että verenpaineeni on hyvin matala ei tietenkään helpota oloa, koska verenpainemittarissa on tietenkin jokin vika - eikö niin? Luin opasta vauvan ensimmäisistä elinpäivistä ja vaikka minulla on kokemusta vauvojen hoidosta ja koen olevani varsin maalaisjärkevä kypsä ihminen, aloin itkemään hysteerisesti. Kuinka osaan pitää avuttoman pienen täysin minusta riippuvaisen ihmisen hengissä? Mistä tiedän, että vauva saa tarpeeksi ruokaa? Pahimmillaan tämä olo valvottaa minua öisin. Ja nyt kun olen mammalomalla ja vietän paljon aikaa itsekseni, pelot täyttävät mieleni. Yritän saada ajatukset toisaalle, mutta se tuntuu mahdottomalta. Toivon vain koko ajan, että lapsi syntyisi jo ja huomaisin, että kaikki pelot ovat olleet turhia. Ja toivon, että joku lohduttaisi ja vakuuttaisi minut siitä, että pelkoni ovat normaaleja ja syytä huoleen ei ole. Asiaa ei tietenkään auta yhtään se, että kaiken valveillaoloajan vietän lukemalla kauhutarinoita netistä. En luota omaan järkeeni, vaan ennemmin jonkun tuntemattoman kenen lie kertomukseen kohtukuolemasta. Toivon, että neuvola olisi joka päivä. Kerta viikossa ei riitä. Se, että vatsani liikkuu tälläkin hetkellä näkyvästi, ei lohduta minua yön pimeinä tunteina. Ne 10 liikettä tunnissahan pitää tuntua joka ikinen tunti, niinkuin jollekin oli neuvolassa kerrottu. Se että kaiken järjen mukaan vauvakin nukkuu välillä pitkiä pätkiä, ei lohduta minua tippaakaan. Nousen yöllä tekemään kaakaota, huolestutan ja valvotan lapsen isää, kääntyilen kyljeltä toiselle, tökin vatsaani...oliko tuo liike? Ei. Entä tuo? Ei, se on vaan hengittäessä kohoileva vatsani. Nuo kaksi peräkkäistä liikettä lasken yhdeksi...Tuo oli varmaan vaan hikkaa... Äityispolille soittaminen ei tule kuuloon, koska olen aikuinen nainen ja minut naurettaisiin sieltä pihalle. Se olisi noloa. Olen myös kävelevä (tai löntystävä) esimerkki naisesta, jolle tulee tietenkin raskauden jälkeinen masennus. Mielenterveyshistoriani tukee tätä tosiasiaa. Vauvani saa traumoja äidistä joka ei välitä ja huolehdi. Tämäkin vielä, vaikka olen niin jumalattoman onnellinen vauvasta, että sydämeni pakahtuu ja pelkkä ajatuskin pienistä sormista ja varpaista täyttää sydämeni sellaisella rakkaudella, että itken joka päivä. Miten niin lapseni ei tulee saamaan osakseen tätä ylitsepursuavaa rakkautta? No ei tietenkään, koska tietenkin kaikki menee pieleen. En ole kaiken sen onnen arvoinen mikä ystävilleni on suotu. Kohtaloni on elää ja kuolla yksin ja unohdettuna. Ilman rakkautta ja lapsia. Piste. Tällaisen kanssa minä tässä odotan viimeisilläni. Raskausmörön. Jossain toisella kolmannella tuntui siltä, että hei! tämähän on ihan hauskaa ja helppoa. Aika kultasi muistot ja alkuajan fyysinen pahoinvointi oli tiessään. Energiaa oli loputtomiin ja olin luovimmillani kuin aikoihin. Koti oli tiptop ja kaikki vauvan tavarat nätisti puhtaissa pinoissa. Sitten alkoi viimeinen kolmannes ja sen mukana murheet. Olenko tulossa hulluksi? Kuinka selviän tästä? Mitä jos kaikki sortuu? Hohhoijaa... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Russischer DJ nrw
1 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Russischer DJ niedersachsen
11 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
DJ Boss - Bester Hochzeits-DJ
31 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Russischer DJ in bremen
32 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
deutsch-Russische hochzeit
41 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
DJ Boss - Russischer Hochzeits-DJ
43 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
DJBoss
Tänään 00:48
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
deutsch-Russische hochzeit
Tänään 00:26
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 17:07
Luettu: 607
Aihe vapaa
2.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 02:21
Luettu: 337
Aihe vapaa
3.
Tammikuiset 2025
Started by Corgimama
Sunnuntai klo 16:29
Luettu: 312
Lapsen saaminen
4.
"Vihreiden ex-puheenjohtaja tarttui Venäjän syöttiin"
Started by vierailija
Eilen 08:52
Luettu: 301
Aihe vapaa
5.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:54
Luettu: 291
Aihe vapaa
6.
Parhaimmat kirppislöydöt?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:18
Luettu: 218
Aihe vapaa
7.
Suomi selvästi valmistautuu sotaan Venäjää vastaan - ammustuotantoa lisätään ja varastointia hajautetaan
Started by vierailija
Eilen 10:55
Luettu: 216
Aihe vapaa
8.
Oman onnen seppiä ei ole, sanoo palkittu taloustieteilijä Joseph E. Stiglitz – ”Suomen verotusmalli on oikea”
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:19
Luettu: 210
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Russischer DJ nrw
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
4.
Russischer DJ niedersachsen
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
5.
Me ihmiset ja muutkin eläimet ollaan muukalaisia avaruudesta. Luomisteoria tullaan tämän löydön perusteella lyttäämään lähivuosina lopullisesti.
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
6.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
7.
”Ex-vasemmistopoliitikko hamusi alakouluikäisten alastonkuvia – naispuolinen rikoskumppani kuvasi lapsia suihkussa.” Sanna M:n kavereitako? 🤔
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
8.
DJ Boss - Bester Hochzeits-DJ
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Kun raskaus ja vauvan tulo ahdistaa ja pelottaa!! vertaistukea ja muuta pulinaa!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu