Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Kun raskaus ja vauvan tulo ahdistaa ja pelottaa!! vertaistukea ja muuta pulinaa!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Mama35, post: 28585703, member: 128727"]</p><p>Vaikka aihe on arka ja hankala, on tätä ketjua lohduttavaa lukea.</p><p></p><p>Odotan ensimmäistä lastani. Kuten nimimerkistä ehkä huomaatte, olen 35-vuotias. Raskaus oli minulle ihana yllätys. Olen aina halunnut lasta, mutta aloin jo psyykata itseäni sellaiseen ajatukseen, etten lasta koskaan tule saamaan. Olen seurustellut lapsen isän kanssa kohta 7 vuotta ja en ollut valmis luopumaan parisuhteesta sen vuoksi, että toinen osapuoli ei ollut lapsentekoon valmis. Mahdollisesti ikinä. </p><p>Lähimmillä ystävillä alkoi olemaan jo lapsia. He kaikki olivat siinä onnellisessa asemassa, että ovat voineet vain odotella oikeaa hetkeä lapsen hankkimiseen. Minä olen puolestani joutunut seuraamaan kaikkea tätä sivusta ja itkemään omaa "kohtaloani" pian keski-ikäisenä naisena, joka ei ikinä tule saamaan lasta.</p><p>Onni kuitenkin kääntyi ja tein positiivisen raskaustestin viime syksynä. Nyt ajattelette, että mikä tässä nyt sitten ahdistaa...</p><p></p><p>Laskettuun aikaan on vielä noin kolmisen viikkoa. Ja vaikka kaikki on tähän asti mennyt hyvin, olen jatkuvasti peloissani ja ahdistunut. Minua ei pelota synnytys, tai se miten itseni tässä kaikessa käy. Minua pelottaa koko ajan, 24/7, se miten pienen ihmisen sisälläni käy. Jos en tunne liikkeitä, teen hysteerisenä aamukolmelta liikelaskentaa. Jos päätäni särkee, minulla on raskausmyrkytys koska jalkani ja sormeni ovat myös turvonneet. Siispä ostin verenpainemittarin ja liuskoja, joilla mitata virtsan proteiinipotoisuus. Se, että verenpaineeni on hyvin matala ei tietenkään helpota oloa, koska verenpainemittarissa on tietenkin jokin vika - eikö niin? Luin opasta vauvan ensimmäisistä elinpäivistä ja vaikka minulla on kokemusta vauvojen hoidosta ja koen olevani varsin maalaisjärkevä kypsä ihminen, aloin itkemään hysteerisesti. Kuinka osaan pitää avuttoman pienen täysin minusta riippuvaisen ihmisen hengissä? Mistä tiedän, että vauva saa tarpeeksi ruokaa? </p><p></p><p>Pahimmillaan tämä olo valvottaa minua öisin. Ja nyt kun olen mammalomalla ja vietän paljon aikaa itsekseni, pelot täyttävät mieleni. Yritän saada ajatukset toisaalle, mutta se tuntuu mahdottomalta. Toivon vain koko ajan, että lapsi syntyisi jo ja huomaisin, että kaikki pelot ovat olleet turhia. Ja toivon, että joku lohduttaisi ja vakuuttaisi minut siitä, että pelkoni ovat normaaleja ja syytä huoleen ei ole.</p><p></p><p>Asiaa ei tietenkään auta yhtään se, että kaiken valveillaoloajan vietän lukemalla kauhutarinoita netistä. En luota omaan järkeeni, vaan ennemmin jonkun tuntemattoman kenen lie kertomukseen kohtukuolemasta. Toivon, että neuvola olisi joka päivä. Kerta viikossa ei riitä. Se, että vatsani liikkuu tälläkin hetkellä näkyvästi, ei lohduta minua yön pimeinä tunteina. Ne 10 liikettä tunnissahan pitää tuntua joka ikinen tunti, niinkuin jollekin oli neuvolassa kerrottu. Se että kaiken järjen mukaan vauvakin nukkuu välillä pitkiä pätkiä, ei lohduta minua tippaakaan. Nousen yöllä tekemään kaakaota, huolestutan ja valvotan lapsen isää, kääntyilen kyljeltä toiselle, tökin vatsaani...oliko tuo liike? Ei. Entä tuo? Ei, se on vaan hengittäessä kohoileva vatsani. Nuo kaksi peräkkäistä liikettä lasken yhdeksi...Tuo oli varmaan vaan hikkaa... Äityispolille soittaminen ei tule kuuloon, koska olen aikuinen nainen ja minut naurettaisiin sieltä pihalle. Se olisi noloa. </p><p></p><p>Olen myös kävelevä (tai löntystävä) esimerkki naisesta, jolle tulee tietenkin raskauden jälkeinen masennus. Mielenterveyshistoriani tukee tätä tosiasiaa. Vauvani saa traumoja äidistä joka ei välitä ja huolehdi. Tämäkin vielä, vaikka olen niin jumalattoman onnellinen vauvasta, että sydämeni pakahtuu ja pelkkä ajatuskin pienistä sormista ja varpaista täyttää sydämeni sellaisella rakkaudella, että itken joka päivä. Miten niin lapseni ei tulee saamaan osakseen tätä ylitsepursuavaa rakkautta? No ei tietenkään, koska tietenkin kaikki menee pieleen. En ole kaiken sen onnen arvoinen mikä ystävilleni on suotu. Kohtaloni on elää ja kuolla yksin ja unohdettuna. Ilman rakkautta ja lapsia. Piste. </p><p></p><p>Tällaisen kanssa minä tässä odotan viimeisilläni. Raskausmörön. Jossain toisella kolmannella tuntui siltä, että hei! tämähän on ihan hauskaa ja helppoa. Aika kultasi muistot ja alkuajan fyysinen pahoinvointi oli tiessään. Energiaa oli loputtomiin ja olin luovimmillani kuin aikoihin. Koti oli tiptop ja kaikki vauvan tavarat nätisti puhtaissa pinoissa. Sitten alkoi viimeinen kolmannes ja sen mukana murheet. Olenko tulossa hulluksi? Kuinka selviän tästä? Mitä jos kaikki sortuu? </p><p></p><p>Hohhoijaa...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Mama35, post: 28585703, member: 128727"] Vaikka aihe on arka ja hankala, on tätä ketjua lohduttavaa lukea. Odotan ensimmäistä lastani. Kuten nimimerkistä ehkä huomaatte, olen 35-vuotias. Raskaus oli minulle ihana yllätys. Olen aina halunnut lasta, mutta aloin jo psyykata itseäni sellaiseen ajatukseen, etten lasta koskaan tule saamaan. Olen seurustellut lapsen isän kanssa kohta 7 vuotta ja en ollut valmis luopumaan parisuhteesta sen vuoksi, että toinen osapuoli ei ollut lapsentekoon valmis. Mahdollisesti ikinä. Lähimmillä ystävillä alkoi olemaan jo lapsia. He kaikki olivat siinä onnellisessa asemassa, että ovat voineet vain odotella oikeaa hetkeä lapsen hankkimiseen. Minä olen puolestani joutunut seuraamaan kaikkea tätä sivusta ja itkemään omaa "kohtaloani" pian keski-ikäisenä naisena, joka ei ikinä tule saamaan lasta. Onni kuitenkin kääntyi ja tein positiivisen raskaustestin viime syksynä. Nyt ajattelette, että mikä tässä nyt sitten ahdistaa... Laskettuun aikaan on vielä noin kolmisen viikkoa. Ja vaikka kaikki on tähän asti mennyt hyvin, olen jatkuvasti peloissani ja ahdistunut. Minua ei pelota synnytys, tai se miten itseni tässä kaikessa käy. Minua pelottaa koko ajan, 24/7, se miten pienen ihmisen sisälläni käy. Jos en tunne liikkeitä, teen hysteerisenä aamukolmelta liikelaskentaa. Jos päätäni särkee, minulla on raskausmyrkytys koska jalkani ja sormeni ovat myös turvonneet. Siispä ostin verenpainemittarin ja liuskoja, joilla mitata virtsan proteiinipotoisuus. Se, että verenpaineeni on hyvin matala ei tietenkään helpota oloa, koska verenpainemittarissa on tietenkin jokin vika - eikö niin? Luin opasta vauvan ensimmäisistä elinpäivistä ja vaikka minulla on kokemusta vauvojen hoidosta ja koen olevani varsin maalaisjärkevä kypsä ihminen, aloin itkemään hysteerisesti. Kuinka osaan pitää avuttoman pienen täysin minusta riippuvaisen ihmisen hengissä? Mistä tiedän, että vauva saa tarpeeksi ruokaa? Pahimmillaan tämä olo valvottaa minua öisin. Ja nyt kun olen mammalomalla ja vietän paljon aikaa itsekseni, pelot täyttävät mieleni. Yritän saada ajatukset toisaalle, mutta se tuntuu mahdottomalta. Toivon vain koko ajan, että lapsi syntyisi jo ja huomaisin, että kaikki pelot ovat olleet turhia. Ja toivon, että joku lohduttaisi ja vakuuttaisi minut siitä, että pelkoni ovat normaaleja ja syytä huoleen ei ole. Asiaa ei tietenkään auta yhtään se, että kaiken valveillaoloajan vietän lukemalla kauhutarinoita netistä. En luota omaan järkeeni, vaan ennemmin jonkun tuntemattoman kenen lie kertomukseen kohtukuolemasta. Toivon, että neuvola olisi joka päivä. Kerta viikossa ei riitä. Se, että vatsani liikkuu tälläkin hetkellä näkyvästi, ei lohduta minua yön pimeinä tunteina. Ne 10 liikettä tunnissahan pitää tuntua joka ikinen tunti, niinkuin jollekin oli neuvolassa kerrottu. Se että kaiken järjen mukaan vauvakin nukkuu välillä pitkiä pätkiä, ei lohduta minua tippaakaan. Nousen yöllä tekemään kaakaota, huolestutan ja valvotan lapsen isää, kääntyilen kyljeltä toiselle, tökin vatsaani...oliko tuo liike? Ei. Entä tuo? Ei, se on vaan hengittäessä kohoileva vatsani. Nuo kaksi peräkkäistä liikettä lasken yhdeksi...Tuo oli varmaan vaan hikkaa... Äityispolille soittaminen ei tule kuuloon, koska olen aikuinen nainen ja minut naurettaisiin sieltä pihalle. Se olisi noloa. Olen myös kävelevä (tai löntystävä) esimerkki naisesta, jolle tulee tietenkin raskauden jälkeinen masennus. Mielenterveyshistoriani tukee tätä tosiasiaa. Vauvani saa traumoja äidistä joka ei välitä ja huolehdi. Tämäkin vielä, vaikka olen niin jumalattoman onnellinen vauvasta, että sydämeni pakahtuu ja pelkkä ajatuskin pienistä sormista ja varpaista täyttää sydämeni sellaisella rakkaudella, että itken joka päivä. Miten niin lapseni ei tulee saamaan osakseen tätä ylitsepursuavaa rakkautta? No ei tietenkään, koska tietenkin kaikki menee pieleen. En ole kaiken sen onnen arvoinen mikä ystävilleni on suotu. Kohtaloni on elää ja kuolla yksin ja unohdettuna. Ilman rakkautta ja lapsia. Piste. Tällaisen kanssa minä tässä odotan viimeisilläni. Raskausmörön. Jossain toisella kolmannella tuntui siltä, että hei! tämähän on ihan hauskaa ja helppoa. Aika kultasi muistot ja alkuajan fyysinen pahoinvointi oli tiessään. Energiaa oli loputtomiin ja olin luovimmillani kuin aikoihin. Koti oli tiptop ja kaikki vauvan tavarat nätisti puhtaissa pinoissa. Sitten alkoi viimeinen kolmannes ja sen mukana murheet. Olenko tulossa hulluksi? Kuinka selviän tästä? Mitä jos kaikki sortuu? Hohhoijaa... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Ajatuspaja Liberan entinen toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen: "Perussuomalaisissa kuriyhteiskunnan kannattajia"
24 min sitten
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
29 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Poliisi pelkää vasemmiston aiheuttavan itsenäisyyspäivänä pahoja järjestyshäiriöitä
40 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
50 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Suomessa tulee ryhtyä toimiin Ottawan miinakieltosopimuksen purkamiseksi, eikä asiassa ole syytä aikailla, kertovat perussuomalaiset ministerit"
Tänään 19:47
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Wille Rydmanilla on tärkeää asiaa vihreään menoon kyllästyneille helsinkiläisille äänestäjille
Tänään 17:31
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Onko totta että gladiaattorien aikaan naisia sidottiin telineeseen ja härkä pani niitä?
Tänään 17:28
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
8.
S kuvalehti:Suomalaisten harvinaislaatuinen luottamus päätöksentekijöiden ja hallintoon tuhottiin Sanna Marinin hallituksen aikana
Tänään 16:00
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Ukrainan naiset ovat isänmaallisia
Started by vierailija
Tänään 12:14
Luettu: 175
Aihe vapaa
2.
Viro valmistautuu sotaan: Valmis evakuoimaan koko väestönsä ulkomaille ja räjäyttämään kaupunkinsa. Todennäköisin kohdemaa evakuoinneille olisi Suomi.
Started by vierailija
Tänään 10:14
Luettu: 157
Aihe vapaa
3.
Ministeri Wille Rydman: "Helsingin väestökehitys on haitallista – ”Lähiöissä tikittää aikapommi”"
Started by vierailija
Tänään 00:35
Luettu: 151
Aihe vapaa
4.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Tänään 10:16
Luettu: 151
Aihe vapaa
5.
Onko totta että gladiaattorien aikaan naisia sidottiin telineeseen ja härkä pani niitä?
Started by vierailija
Tänään 17:28
Luettu: 139
Aihe vapaa
6.
Trump on vannonut olevansa "diktaattori" heti ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisinä Kiina ja Venäjä taputtavat käsiään. Syttyykö siellä sisällissota?
Started by vierailija
Tänään 00:08
Luettu: 127
Aihe vapaa
7.
Ei voi muuta kuin NAURAA!
Started by vierailija
Tänään 00:34
Luettu: 125
Aihe vapaa
8.
"Somalian entinen poliisijohtaja: Älkää lähettäkö lapsia tänne koraanikouluun"
Started by vierailija
Tänään 10:52
Luettu: 103
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Trump - Jeesus vai Antikristus?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
4.
Ajatuspaja Liberan entinen toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen: "Perussuomalaisissa kuriyhteiskunnan kannattajia"
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Suomessa tulee ryhtyä toimiin Ottawan miinakieltosopimuksen purkamiseksi, eikä asiassa ole syytä aikailla, kertovat perussuomalaiset ministerit"
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
6.
"Donald Trump: Armeija kadulle. Donald Trump haluaa karkottaa 11–12 miljoonaa maahanmuuttajaa, mutta tarvitsee siihen armeijan apua."
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
7.
Maassa tehdään nyt hallituspolitiikkaa jota ainoastaan 29% kansasta kannattaa
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
8.
Erilaisten perjantaibiisien ketju. Kaikki mukaan!
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Kun raskaus ja vauvan tulo ahdistaa ja pelottaa!! vertaistukea ja muuta pulinaa!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
