kun pinna vaan palaa!

Hei! Meneekö keneltäkään muulta koskaan hermot uhmaikäisen kanssa niin, että saattaa tukistaa lasta. Olen huomannut ettei se rangaistuksena todellakaan ole mikään hyvä keino, enkä haluaisi tehdä niin. Lisäksi huudan joskus tosi kovaa esikoiselle. Sitte vielä, jos lapsi aiheuttaa minulle kipua esim. kerran esikoinen pukiessa halkaisi huuleni, kun löi takaraivollaan minua leukaan. Silloin raivostuin ja tönäisin hänet sylistäni. Mitään vakavaa ei ole sattunut, en siis mitenkään järjestelmällisesti pahoinpitele lapsiani. Ongelmani on lähinnä muutamat hetkelliset hermostumiset. Kun olen puhunut näistä, on ongelmiani vähätelty. Lapsuudenkodissani oli perheväkivaltaa ja sain osakseni myös ruumiillista kuritusta. Minua hakattiin jo vauva iässä kuulemma sormille ja tukastakin revittiin jatkuvasti tosi kovaa. Haluaisin kuulla onko kellään samaa ongelmaa tai onko kukaan päässyt näistä ongelmista eroon? Neuvokaa minua.

 

kyllä hermot menee aika usenkin 5-v poikaan kun ei tee mitään mitä pyydetään juuri koskaan tukka pöllyä ei pysty antaan kun on siilipää onneksi...

 

Minä painin myös jatkuvasti tuon ongelman kanssa. tuntuu aina että minä oon aivan raivo akka eikä musta ole äitiksi. Ja aina näyttää että toiset on niin hyviä äitejä ja osaa hyvin hoitaa kiukuttelevankin lapsen ja että ne ei varmasti ráivoa ikinä niinku minä.
En minä juuri tukistele, enkä anna luunappejakaan, mutta äänenkäytön kyllä osaan. Pitäs vaan kokoajan osata pitää positiivista virettä yllä vaikka kuin kiukuteltas ja sanottas vastaan.
Kun saiski onnistuun......

 

täytyy myöntää, että kyllä se pinna vaan palaa.varsinkin jos olen väsynyt tai nälkäinen silloin minut saa raivon partaaalle sekä 27-v avomieheni että 4-v tyttäreni... meillä ainakin ääni korottuu ja joskus olen tukistanutkin... aika harvassa on varmasti ne äidit jotka eivät koskaan hermostu ja jaksavat rakentavasti keskustella lapsensa kanssa...

 

Kyllä se pinna palaa täälläkin vaikka kuinka yrittäisi nieleskellä. Tukkapöllyä olen antannut kanssa ja nyt nurkka otettu käyttöön.Joskus on pakko mennä toiseen huoneeseen rauhottumaan että saa vähän vedettyä henkeä. Ääikin joskus kohoaa niin että naapuritkin kuulee ja varmaan ajattelee etti tolla pitäisi olla lapsia ollenkaan. Neuvolassa olen jutellut tukka pöllyn ja nappien antamisesta ja siellä sanoi neuvolan täti kun hänellä lapset pieniä on myös käyttännyt näitä menetelmiä eivätkä ne tee huonoa äitiä missään tapauksessa. Että haleja ja jaksuja kaikille jotka painivat näiden asioiden kanssa. Se taitaa kuulua joka päiväiseen lastenkasvatukseen. :hug:

 

Kyllä itsekin välillä raivostun 3-vuotiaalleni, niin että naapurit taatusti kuulevat ja en ole tästä ominaispiirteestäni kovinkaan ylpeä. Lisäksi saatan hetken aikaa tuntea vihaa omaa lastani kohtaan, joka tuntuu inhottavalta. En muista että olisin töninyt tai tukistanut lastani, mutta tuo raivoaminen pelästyttää lapsen, eikä se ole oikea keino. Onneksi meitä on muitakin. Meillä on myös "miettiminen" käytännössä eli mennään toiseen huoneeseen miettimään, jos ei muu tehoa. Ja yleensä riidan päätteeksi pyydetään anteeksi ja sovitaan asiat puolin ja toisin.

 

Juu täällä kans yksi syyllinen äiti, pinna palaa niin alan helposti huutaa ja tukkapöllyä olen antanu ja luunappeja...ja kamala olo aina sen jälkeen, olen kyllä sitten tilanteen rauhoituttua koittanu puhua lapsen kanssa ja sopia asian. kotiarestia on käytetty ja oman huoneen rauhaa. :headwall: välillä tuntuu ettei sana mene perille ja vaikka kuinka yritätä pysyä rauhallisena niin hermot tahtoo mennä. varsinkin kun kiellät samasta asiasta monta kertaa! miestä kyllä uskotaan kun sanoo mutta äitin sana ei taho mennä perille ennenkun suunnilleen puhisen naama punasena! hui odotan kauhulla teini ikää!!! mutta aikansa kutakin!

 

yesh... tunnistan myös itseni aloittajan tekstistä... tukkapölly ja nipparit on meillä tarvittaessa käytössä ja voin kyllä sanoa että hermo menee ja kitarisat heiluu harva se päivä!! pojalla kun tuntuu olevan niin hirveä uhma päällä eikä minkään näköistä kunnioitusta vanhempia kohtaan tahdo olla..

muistan ajan oman lapsuuden kun vielä remmi ja risut laulo kun oli tullut oltua tuhmana.. nykyään ei sellaisia 'kasvatusmenetelmiä' saa käyttää (eikä oo käytetty - uhattu kyllä...) vaikka se tukistaminenkin kuuluu olevan kiellettyjen listalla...??

 

ei tukistaminen tai läpsäisy vielä niin pahoja asioita ole, mutta jos sen tekee siksi, että pinna palaa, pitää yrittää hakea apua. lasta ei pitäisi kurittaa kun on itse raivosta sokea

 

\

Hei! Meneekö keneltäkään muulta koskaan hermot uhmaikäisen kanssa niin, että saattaa tukistaa lasta. Olen huomannut ettei se rangaistuksena todellakaan ole mikään hyvä keino, enkä haluaisi tehdä niin. Lisäksi huudan joskus tosi kovaa esikoiselle. Sitte vielä, jos lapsi aiheuttaa minulle kipua esim. kerran esikoinen pukiessa halkaisi huuleni, kun löi takaraivollaan minua leukaan. Silloin raivostuin ja tönäisin hänet sylistäni. Mitään vakavaa ei ole sattunut, en siis mitenkään järjestelmällisesti pahoinpitele lapsiani. Ongelmani on lähinnä muutamat hetkelliset hermostumiset. Kun olen puhunut näistä, on ongelmiani vähätelty. Lapsuudenkodissani oli perheväkivaltaa ja sain osakseni myös ruumiillista kuritusta. Minua hakattiin jo vauva iässä kuulemma sormille ja tukastakin revittiin jatkuvasti tosi kovaa. Haluaisin kuulla onko kellään samaa ongelmaa tai onko kukaan päässyt näistä ongelmista eroon? Neuvokaa minua.

ai mitkä hermot ? multa ne on kärynny momeen kertaan

välillä kyllä tuntuu siltä että olenko minä julma äiti kun joudun välillä tukistaa lastani :x

 

Minä hermostun nykyään vain, kun lapsen pitäisi pukea ja aina rupeaa vaan huutamaan. Vieläkin vaatteet tuntuu ahdistavan tosi raivostuttavaa. On vapaapäivä hoidosta tai hoitoon menossa niin aina huutaa äiti että tyttö. Ennen karjuin jatkuvasti nyt tämä pukeminen riepoo...

 

\

\

Hei! Meneekö keneltäkään muulta koskaan hermot uhmaikäisen kanssa niin, että saattaa tukistaa lasta. Olen huomannut ettei se rangaistuksena todellakaan ole mikään hyvä keino, enkä haluaisi tehdä niin. Lisäksi huudan joskus tosi kovaa esikoiselle. Sitte vielä, jos lapsi aiheuttaa minulle kipua esim. kerran esikoinen pukiessa halkaisi huuleni, kun löi takaraivollaan minua leukaan. Silloin raivostuin ja tönäisin hänet sylistäni. Mitään vakavaa ei ole sattunut, en siis mitenkään järjestelmällisesti pahoinpitele lapsiani. Ongelmani on lähinnä muutamat hetkelliset hermostumiset. Kun olen puhunut näistä, on ongelmiani vähätelty. Lapsuudenkodissani oli perheväkivaltaa ja sain osakseni myös ruumiillista kuritusta. Minua hakattiin jo vauva iässä kuulemma sormille ja tukastakin revittiin jatkuvasti tosi kovaa. Haluaisin kuulla onko kellään samaa ongelmaa tai onko kukaan päässyt näistä ongelmista eroon? Neuvokaa minua.

ai mitkä hermot ? multa ne on kärynny momeen kertaan

välillä kyllä tuntuu siltä että olenko minä julma äiti kun joudun välillä tukistaa lastani :x

mun mielestä tuo on normaalia käytöstä jos vaik vähän tukistat lasta ns.ammut nippurillla! se on ihan normaalia. kelläpä ei käämit joskus pala.
ajattele maalaisjärjellä!! mut pahoinpitely on erikseen.

 

Ei vois enempää olla samat jutut kun mulla...Siis välillä olen kyllä todella raivona, sitä nyt sitte voi aiheuttaa kiukutelu, ei suostu syömään,pukemaan mutta päikkärit on kaikista pahin.
Meillä kun päivittäin nukutetaan poikaa päikkäreille ainakin tunin ajan, riippumatta siittä minkä aikaa on ollu hereillä.
Tämä saa mut kyllä niin raivon partaalle ja paljopa on hyötyä karjua et nyt nukut!!!! :kieh:

Eipä vaan naurata sillon kun tilanne on "päällä". Sitä niinku miettii et mikä on kun voi olla noin vihanen toiselle, siis pinna vaan palaa.
Soitinki just töihin tänään et jos tulisin takasi viimestään syksyllä, tuntuu että se on ainoa vaihtoehto muuten menee hermot ihan oikeesti.

Mies ehdotti että hommaa kotityötä niin sit poikaa ei tarttis viedä hoitoon!!!!!
JOOOOPA!
En pahemmin saa edes posteje käydä koneella lukemassa kun koko ajan kiljutaan äitiä, niin tee siinä sitte töitä!

Miehet on niin käteviä.

Kyllä välillä on tosi paha olo kun on tullu huudettua pojalle, ja, joo tukistan kyllä kans joskus mutta kai seki on "parempi" kun siis oikeen lyödä. Ehkäpä se siittä sitten joskus helpottaa...sitte ku ne muuttaa pois kotoa

 

kyl palaa.. melkein päivittäin. uhma pojalla ja sen kyl huomaa! ikään en oo ollu mikään pitkäpinnainen.. toisina päivinä sitä rähjää helpommin kuin toisina ja meil käytetään kans näppäsyä, tukistusta ja jäähyä..

 

Voi kuulkaa!Tässä lapsien myötä on toi pinna lyhentyny tosi paljon.Eli huudan pää punaisena joka päivä.Meillä on melkeen 6 vuotias,2v ja puolivuotias.Ehkä sen takia pinna palaa kun on itse väsynyt tähän kodin pyörittämiseen Tukistan kyllä tosi usein.Kun oikeen näen punaista niin menen ulos hengittelemään vähäksi aikaa.Kyllä se siitä..ehkä.. :'(

 

onneks en ole tässä maailmassa ainoa äiti,jolla joskus pinna palaa nii,et naapuritkii varmasti kuulee,et nyt on taas myrsky yllä .2 puol vuotiaalla nii paha uhmis,varsinkii ku pikkusisko synty 7 kuukautta sitten,et välillä tuntuu et konstit alkaa loppumaan, mitenkä sais rauhoittumaan.
välillä kyl tosiaan tuntuu,et enkö osaa muuta ku huutaa lapsilleni, ku tuntuu, et kaikkialla näkyy vaan onnellisia ja väsymättömiä äitejä, jotka jaksaa kaikki riidat nätisti neuvotella .

 

Hellurei!

Ihan tiedättekö tällä äitillä mieltä lämmitti lukea ongelmistanne :saint:
koska itse olen tuntenut ihan älyttömän huonoa omatuntoa painiskellessani kahden lapsoseni kanssa.

On tukistettu ja luunappeiltu niinä huonoina "hermot riekaleina"-hetkinä. :ashamed:

Ja huudettu on niin että tuntuu välillä ettei kehtaa naamaansa pihalla naapurien seassa näyttää kun varmaan kuuluu se mun rähjääminen mailien päähän

Kyllä halataan ja sovitaan ja rakastetaan sitten. Mutta kyllä nuo kaks (2v2kk ja 3v8kk) saa minussa karmeet reaktiot välillä aikaan..

Aina päätän että vien tyynesti jäähylle ja selitän ja laskeudun lapsen tasolle ja puhun matallla äänellä.....
Sitten kun sen on tehnyt 10 kertaa molempien kanssa ja mies makaa möllöttää sohvalla, niin räjähdän.
:headwall: :headwall:

 

sama vika rahikaisella..siis ihan just samat ongelmat täälläkin. kuule ei täydellisiä äitejä taida ollakaan ja voihan olla et on semmoisiakin äitejä joilla ei pinna tälleen pala mut kyl varmaan suurimmalla osalla ainakin välillä. ja niistä äideistä jotka näyttää aina jaksavan nin voihan olla et julkisesti ja vieraiden nähden on eri meininki kuin kotona..ja kyllähän mekin joskus jaksetaan ja toisinaan pinna palaa pienestäkin asiasta..eiks nii? :hug:

 

Poika on 3-vuotias ja tyttö 2-vuotias.Ääntä tulee korotettua,mutta fyysistä kuritusta meillä ei käytetä.Arestipenkki on käytössä.Poika on uhmaiässä ja välillä tuntuu,että päivittäin palaa pinna,vaikka yritän hillitä itseni.Poika sanoo "Älä mitään huuda siinä."kun korotan ääneni.Kuka sanoikaan uhmaikäisen olevan ihanan raivostuttava...Jossain sanottiin myös,että jos uhmaikäinen uskaltaa todella uhmata aikuista,hän tuntee olonsa turvalliseksi.Omaatuntoa kolkuttaa kun taas paloi hihat.Sitten huolestuisin todella jos en tuntisi huonoa omaatuntoa.Kaikkein tärkeintä:Uhmaikä on ohimenevää =)

 

On todellakin ihana lukea, että muitakin epätäydellisiä vanhempia löytyy! Meillä on pojat 3v ja 1,5v ja voin kertoa, että ovat sellainen parivaljakko, että alkaa huumorintaju olla aika kovalla koetuksella! Vanhemmalla pojalla epäillään ylivilkkautta, nuorempi ottaa mallia isoveljen älyttömyyksistä ja päinvaistoin ja vaikka sata kertaa päivässä kuritat ja kiellät samat asiat niin ne ei vaan mene perille. Pahimmalta tuntuu se, kun tosissaan koitat komentaa ja molemmat vaan nauraa.. Välillä tuntuu, että niillä täytyy olla kuulossa jotain vikaa! :headwall:

Se harmittaa, että ei jaksa olla sellainen äiti mitä haluaisi olla. Aina, kun koitat järjestää jotain kivaa niin ihan taatusti kohta riidellään tai joku hyppii seinille ihan muuten vaan. Väsymys meinaa välillä iskeä ihan tosissaan. \|O

Pinna tosiaan tahtoo palaa.. Kiva nähdä, että näin on muillakin, vaikka en tietenkään teidän kurjuudestanne mitenkään nauti! On se kuitenkin lohdullista tietää, ettei ole ainoa kenellä on näin..

Koitetaan ammentaa voimia niistä hyvistä hetkistä...ihan niistä kaikkein pienimmistäkin. Aurinkoista kevättä kaikille...ja varapäreitä! :wave:

 

onpa kiva tietää että muiltakin toi pinna palaa!! huudettua tulee täälläkin ja jäähyä on annettu muutamia kertoja.

 

voi voi voi...
lasta ei KOSKAAN saa lyödä/tukistaa tai muutenkaan kurittaa väkivalloin.
miksei raivoansa voi käydä purkamassa eri huoneessa vaikka tyynyyn?takoa nyrkeillä lattiaa?
ei ole lapsen vika että sillä on uhmaikä. kamalaa lukea juttuja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta! tottakai menee hermot välillä ja niin pitääkin, se on aikuisenkin kasvamisen paikka!

 

:attn: n-e-x!!!!! sul ei taatusti ole,kun 1 laps jos sitäkään =) tai sit se on viel siin helpos iäs mä tiedän kans noita ton tyyppisiä äitejä jotka ei saa/halua mitään rajoja lapsilleen!ne on tosi rasittavia vanhempia jotka ei halua huomata et niiden lapset tekee jotain vaik esim.toisen lapselle :/ joo oikeassa olet ettei lapsia saa lyödä :flower: mut TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ et lapsia ei saa laittaa ns.kuriin :kieh:

 

sonja79,mulla on samanikäset kun sulla + yksi ekaluokkalinen lisäksi.kolmevuotisuhma on kyllä ihan mieletön.mutta ei se mitään,kun tuolla ekaluokkalaisellakin on nyt joku murrosikä.ei mee mikään kaaliin,kaikki asiat pitää sanoo 100000kertaa ja sittenkin lapsi huutaa vastaukseksi.
on helpottavaa lukea että muilla on samoja ongelmia.
olen mäkin tukistanut,kaikkia lapsia.luunappeja en oikeen osaa antaa,mutta pepulle on tullu läpsyjä joskus. :headwall: tuntuu se aina tosi pahalta.mutta ei sille voi mitään.äiditkin on vaan ihmisiä.kuulin vaan,että tukistamisesta on ollu kohua viime aikoina,kun se on lailla kielletty.mutta mitä ihmettä sillon pitää tehdä,jos ei saa lapseen yhtään mitään otetta,ei hyvällä eikä pahalla?! \|O :ashamed:

 

no meillä kans samaa ongelmaa ja noi pojat on koko ajan toistesa kimpussa ja sit toi 5v uhma on aika kova, kyllä välillä raivotaankin ja saatan jopa kevyen luunapin antaa, mutta onneksi on oppinut et sit kun varoitan niin oon tosissani ja lopettaa. =)