Kun omat voimavarat ei riitä, neuvolastako apua?

[voimaton]

Mä nyt kirjoitan harmaana.
Eli mulla perheeseen kuuluu mies ja kaksi alle 2 vuotiasta tyttöä. Miehellä on enestään kaks lasta, toinen koululainen ja toinen autistinen poika.
Miehen lapset käy joka toinen viikonloppu.

Mulla ei voimat riitä kun miehen lapset tulee, mä käyn ihan ylikierroksilla.
Mä itken joka viikonloppu kun miehen lapset on täällä. Tyttö ei usko mitään, haluais vaan pelata koko ajan nintendolla, poika taas ei usko mitään ja autistiselle normaalia "älämölöä" pitää koko ajan.
Mun pitäs tehdä ruoat, siivota, hoitaa omat ja miehen lapset, sekä laittaa sängyt miehen lapsille illalla. Mä oon vaan ihan loppu, en jaksais yhtään.

Neuvolassa olen maininnut asiasta, että mä käyn ihan ylikierroksilla jokatoinen viikonloppu kun miehen lapset tulee. Mä usein alan stressata jo torstaina, kun lauantaina tulevat. Neuvolassa sano, että mun ei pidä hoitaa miehen lapsia, vaan keskittyä omiini, koska ovat vielä niin pieniä ja kiinni äidissä. Mutta kuinkas se nyt onnistuis!??

Miehen lapset olivat nyt viikonlopun ja tulevat taas ensiviikonloppuna, vaikka ei pitänyt...Meidän piti ens viikonloppuna juhlia miehen tasakymppisiä..

Mulla oli ennen kaks kaveria, joille puhuin, mutta enää en voi. Joten mä vaan kasaan kaiken sisälle.

 

[nibbler]

neuvolassa voi puhua, ja jos ne ei osaa auttaa niiden on pakko kertoa mistä apua saa.
:hug:

 

[Gluteus maximus]

Miksi miehesi ei hoida niitä lapsiaan? Keksisi jotain ohjelmaa koko lapsikatraalle. Eihän sitä nyt sisällä tarvitse joka viikonloppu istua.

 

[vieras]

Tai jos mies ei ymmärrä lapsenhoitoa kun sä teet perusjutut, lähde omien lastesi kanssa vaikka äidillesi eli mummolaan yhdeksi viikonlopuksi jos se herättäisi. Jatkuvastihan tästä ei ole apua.

 

[Gluteus maximus]

Miksi miehesi ei hoida niitä lapsiaan? Keksisi jotain ohjelmaa koko lapsikatraalle. Eihän sitä nyt sisällä tarvitse joka viikonloppu istua.

:attn: :attn:

 

[halitus]

ootko miehelles puhunut asiasta ja pyytänyt apua hältä?Just petien laittoa,isompiensa lasten hoitoihin ja niiden kanssa oloon isäviikonloppuna?
Isähän voisi järjestää isommille aikaansa viikonloppuna,jos vaikka auttais tytön kiukutteluun.
Saanooko isä tytölle myös peleistä ja rajoista?Onko teillä miehenne kanssa samat kasvatusperiaatteet ja rajat kasvatuksessa?

Jos oikein rankkaa on,voisitko lähtee pienempien kanssa vaikka mummolaan päiväksi?

 

[ap]

Autistisen lapsen kanssa ei voi mihinkään mennä, kauppaan just ja just. Se missä autistinen lapsi asuu, sieltäkin soitellaan välillä, voimmeko lapsen ottaa, koska ovat menossa jonnekin, johon on lähes mahdoton autistinen lapsi ottaa mukaan.
Tälläsinä sadepäivinä on huono puistookaan lähteä.

 

[vieras]

Mua nyt vähän mietityttää että miten mies osallistuu kuvioon? Siis osallistuuhan? Miten teidän viikonloput yleensä menee kaikkien lasten ollessa paikalla, jos jaksat niin tee vaik raakaversio päivän ohjelmasta jos keksittäisiin jotain kivaa sinne että pääsisit helpommalla.

 

[Gluteus maximus]

Autistisen lapsen kanssa ei voi mihinkään mennä, kauppaan just ja just. Se missä autistinen lapsi asuu, sieltäkin soitellaan välillä, voimmeko lapsen ottaa, koska ovat menossa jonnekin, johon on lähes mahdoton autistinen lapsi ottaa mukaan.
Tälläsinä sadepäivinä on huono puistookaan lähteä.

Itse autistisia lapsia hoitaneena tiedän, että voivat olla hankalia, mutta heille erityisen tärkeää päivärytmi ja säännöllisyys. Jos lapsi pomppii edes takaisin joka toinen viikonloppu (ja välillä useamminkin ) niin autistisella se voi olla maailmanloppu (oikeasti ) Onkohan tätä mietitty nyt ihan ajatuksella loppuun ja ihan lääkärien kanssa keskusteltu asiasta?

 

[ap]

Miehelle puhuminen ei auta. Siitä seuraa vaan riita.
Mies on sitä mieltä, että antaa isomman lapsen pelata, ettei käy niin, ettei enää meille halua tulla. Eli mä oon meillä se joka pitää niitä rajoja yllä.
Autistisen kanssa, musta tuntuu, että pitäis olla silmät selässäkin, kun rikkoo tahallaan tavaroita. Eikä osaa varoa nuorempia.

Mun pitäis ens perjantaina lähteä pienten kans illalla kaverilleni, jota en oo nähnyt vuoteen. Mutta sekin uhkaa peruuntua, koska mies on sopinut lapsiensa ottamisen, sopimatta mun kanssa mitään. Meillä on yks auto ja mun piti lähteä heti kun tulee töistä. Jos lapsia lähtee hakemaan, en mä voi lähteä mihinkään, koska sit menee liian myöhäiseksi.

 

[ap]

Autistisen lapsen kanssa ei voi mihinkään mennä, kauppaan just ja just. Se missä autistinen lapsi asuu, sieltäkin soitellaan välillä, voimmeko lapsen ottaa, koska ovat menossa jonnekin, johon on lähes mahdoton autistinen lapsi ottaa mukaan.
Tälläsinä sadepäivinä on huono puistookaan lähteä.

Itse autistisia lapsia hoitaneena tiedän, että voivat olla hankalia, mutta heille erityisen tärkeää päivärytmi ja säännöllisyys. Jos lapsi pomppii edes takaisin joka toinen viikonloppu niin autistisella se voi olla maailmanloppu (oikeasti ) Onkohan tätä mietitty nyt ihan ajatuksella loppuun ja ihan lääkärien kanssa keskusteltu asiasta?

Lapsi asuu kriisiperheessä. Ja käy Helsingissä kyllä hoitojaksoilla. Ne vierailut piti olla säännölliset, mutta ei ne tunnu olevan.
Lääkärien kanssa oli joskus puhetta, että ottais kommunikointiin avuksi kuvat, mutta sekin sit vaan jäi. Eikä sitä koskaan tullut.

 

[vieras]

Anna miehen "kasvattaa" omat lapsensa.

Voiko mies lainata muuta autoa lastenhakuun tai voisiko sieltäpäin järjestää kuljetuksen. Mä kyllä menisin kavereille lasteni kanssa vaikka meinisi vähän myöhäisemmäksi. (Ihan periaatteestakin, jos mies sopii multa kysymättä jotain, hoitaa sitten itse :kieh: )

 

[Gluteus maximus]

Miehelle puhuminen ei auta. Siitä seuraa vaan riita.
Mies on sitä mieltä, että antaa isomman lapsen pelata, ettei käy niin, ettei enää meille halua tulla. Eli mä oon meillä se joka pitää niitä rajoja yllä.
Autistisen kanssa, musta tuntuu, että pitäis olla silmät selässäkin, kun rikkoo tahallaan tavaroita. Eikä osaa varoa nuorempia.

Mun pitäis ens perjantaina lähteä pienten kans illalla kaverilleni, jota en oo nähnyt vuoteen. Mutta sekin uhkaa peruuntua, koska mies on sopinut lapsiensa ottamisen, sopimatta mun kanssa mitään. Meillä on yks auto ja mun piti lähteä heti kun tulee töistä. Jos lapsia lähtee hakemaan, en mä voi lähteä mihinkään, koska sit menee liian myöhäiseksi.

Kai joku voi tuoda ne lapset miehellesi. Eihän miehen velvollisuus ole aina hakea lapsia? Kyllä bnäistä jutuista pitäisi pystyä keskustelemaan ja kummankin osapuolen joustamaan (siis tarkoitan miehen ex:ää, voi varmaan tuoda lapset miehellesi )

 

[vieras]

Olisko siellä muuten ketään opiskelijoita tms joka leikittäisi tai hoitaisi autistista esim la, saisi opintopisteitä tai hyväksiluettavaa harjoittelua ja sä pääsisit helpommalla? Sillä voisi olla ideoita kommunikoinnin helpottamiseenkin, etenkin jos saisi innostumaan "projektista" isomminkin?

 

[Gluteus maximus]

Autistisen lapsen kanssa ei voi mihinkään mennä, kauppaan just ja just. Se missä autistinen lapsi asuu, sieltäkin soitellaan välillä, voimmeko lapsen ottaa, koska ovat menossa jonnekin, johon on lähes mahdoton autistinen lapsi ottaa mukaan.
Tälläsinä sadepäivinä on huono puistookaan lähteä.

Itse autistisia lapsia hoitaneena tiedän, että voivat olla hankalia, mutta heille erityisen tärkeää päivärytmi ja säännöllisyys. Jos lapsi pomppii edes takaisin joka toinen viikonloppu niin autistisella se voi olla maailmanloppu (oikeasti ) Onkohan tätä mietitty nyt ihan ajatuksella loppuun ja ihan lääkärien kanssa keskusteltu asiasta?

Lapsi asuu kriisiperheessä. Ja käy Helsingissä kyllä hoitojaksoilla. Ne vierailut piti olla säännölliset, mutta ei ne tunnu olevan.
Lääkärien kanssa oli joskus puhetta, että ottais kommunikointiin avuksi kuvat, mutta sekin sit vaan jäi. Eikä sitä koskaan tullut.

Pictot tosiaan helpottaisivat teidän välistä kommunikointia.

 

[Tätä mieltä]

Miehelle puhuminen ei auta. Siitä seuraa vaan riita.
Mies on sitä mieltä, että antaa isomman lapsen pelata, ettei käy niin, ettei enää meille halua tulla. Eli mä oon meillä se joka pitää niitä rajoja yllä.
Autistisen kanssa, musta tuntuu, että pitäis olla silmät selässäkin, kun rikkoo tahallaan tavaroita. Eikä osaa varoa nuorempia.

Mun pitäis ens perjantaina lähteä pienten kans illalla kaverilleni, jota en oo nähnyt vuoteen. Mutta sekin uhkaa peruuntua, koska mies on sopinut lapsiensa ottamisen, sopimatta mun kanssa mitään. Meillä on yks auto ja mun piti lähteä heti kun tulee töistä. Jos lapsia lähtee hakemaan, en mä voi lähteä mihinkään, koska sit menee liian myöhäiseksi.

JOS lasten tulo on tullut ns.ylimääräisenä, niin mun mielestä kyllä lasten äiti saa penskat tuoda teille jos on itelleen omana viikonloppunaan menoa hommannut ja SINÄ otat auton ja teet mitä olet suunnitellutkin. Mies sopikoon lasten teille tuomisen miten lystää. Menköön vaikka taksilla hakemaan.

 

[ap]

Päivärytmi

Mä kun herään lasten kans, niin kun saan aamupalat laitettua ja saadaan syötyä ja mä saansängyt laitettua pois. Meneekin jo nuoremmat nukkumaan. Autistinen leikkii ja vaeltaa, on työn takana saada se pysymään pois huoneesta, herättämästä pienempiä. Vanhempi katsoo lastenohjelmat, sit alkaa pelaamaan.
Kun nuoremmat herää, vanhempi hetken leikkii toisen kanssa ja sit taas pelaa.
Autistinen, tekee millon mitäkin. Ulos mennään jos ehditään päikkäreiden jälkeen. Riippuen kauanko nuoremmat nukkuu. Sit teen ruuan ja syödään, autistisella siinä syömisessä kestää tunnista- kahteen tuntiin. Sit taas hetki leikkimistä ja pelaamista ja sit saakin alkaa valmistautua iltapuuhiin, joihin menee se 3 tuntia.
Omat lapseni ovat siis vajaa 2v ja ½ vuotta.

Tuntuu että ei päivärytmiin mahdu mitään.
Mä koitan vielä siivota joka välissä ja mies yleensä on vaan koneella.

 

[Gluteus maximus]

Päivärytmi

Mä kun herään lasten kans, niin kun saan aamupalat laitettua ja saadaan syötyä ja mä saansängyt laitettua pois. Meneekin jo nuoremmat nukkumaan. Autistinen leikkii ja vaeltaa, on työn takana saada se pysymään pois huoneesta, herättämästä pienempiä. Vanhempi katsoo lastenohjelmat, sit alkaa pelaamaan.
Kun nuoremmat herää, vanhempi hetken leikkii toisen kanssa ja sit taas pelaa.
Autistinen, tekee millon mitäkin. Ulos mennään jos ehditään päikkäreiden jälkeen. Riippuen kauanko nuoremmat nukkuu. Sit teen ruuan ja syödään, autistisella siinä syömisessä kestää tunnista- kahteen tuntiin. Sit taas hetki leikkimistä ja pelaamista ja sit saakin alkaa valmistautua iltapuuhiin, joihin menee se 3 tuntia.
Omat lapseni ovat siis vajaa 2v ja ½ vuotta.

Tuntuu että ei päivärytmiin mahdu mitään.
Mä koitan vielä siivota joka välissä ja mies yleensä on vaan koneella.

Ja mitä tekee miehesi???? Istuu koneella? Ei kyllä todellakaan pitäisi näin tehdä? Oletteko keskustelleet tästä asiasta. Miksi olettaa, että sinun velvollisuus on kaitsea kaikkia ja hoitaa kaikki asiat?

 

[ap]

Autistinen siis asuu kriisiperheessä ja vanhempi asuu mummollaan. Mies on aina, että ei viitsi pyytää tuomaan. Meillä menee joka kerta 10? lasten hakemiseen, jotka vielä eri suunnilla asuu.
Ja lisäksi vielä vanhemman kinuamat rahat tai pokemonkortit, joihin mies ei voi sanoa EI.

 

[ap]

Miehelle puhuminen ei auta. Siitä seuraa vaan riita.
Mies on sitä mieltä, että antaa isomman lapsen pelata, ettei käy niin, ettei enää meille halua tulla. Eli mä oon meillä se joka pitää niitä rajoja yllä.
Autistisen kanssa, musta tuntuu, että pitäis olla silmät selässäkin, kun rikkoo tahallaan tavaroita. Eikä osaa varoa nuorempia.

Mun pitäis ens perjantaina lähteä pienten kans illalla kaverilleni, jota en oo nähnyt vuoteen. Mutta sekin uhkaa peruuntua, koska mies on sopinut lapsiensa ottamisen, sopimatta mun kanssa mitään. Meillä on yks auto ja mun piti lähteä heti kun tulee töistä. Jos lapsia lähtee hakemaan, en mä voi lähteä mihinkään, koska sit menee liian myöhäiseksi.

JOS lasten tulo on tullut ns.ylimääräisenä, niin mun mielestä kyllä lasten äiti saa penskat tuoda teille jos on itelleen omana viikonloppunaan menoa hommannut ja SINÄ otat auton ja teet mitä olet suunnitellutkin. Mies sopikoon lasten teille tuomisen miten lystää. Menköön vaikka taksilla hakemaan.

Toi kirjotus, sai mut jopa jo vähän naurahtamaan...

 

[ap]

Meillä nyt lauantaina kun oli lapset, mä olin tekemättä lähes mitään. Mies suuttui. Se todella kiukulla teki kaiken. Ja koko homma lähti vaan siitä että mä tein ruua ja sanoin, että eikö kukaan voi edes pöytää kattaa..

Hassua siinä oli se että kerrankin mies teki kaiken sen, minkä mä teen joka päivä, ja sit kiukuttelee kun joutuu kaiken tekemään..