Kun omat lapsenlapset on koko elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Diidaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

"Diidaa"

Vieras
Meillä on (tai ehkä OLI) ihana ystäväpariskunta, meitä vähän vanhempia. Mutta meillä synkkasi tosi hyvin ja oltiin paljon tekemisissä. Tästä parista tuli sitten esikoisemme kummit kun se tuntui tosi luonnolliselta kun oltiin paljon tekemisissä yms. Ja olivat mielissään tästä "kunniasta".

Kaikki meni hyvin kunnes kyseisen parin lapsi sai ekan lapsensa. Varsinkin naisosapuoli hurahti ihan täysin. Sitten lapsenlapsia syntyi vielä kaksi lisää ja nykyään tuntuu että näillä ei ole kellekään eikä millekään muulle aikaa kuin niille lapsenlapsilleen. Siihen loppui kummilapsen kanssa oleminen ja huomiointi, edes kyläreissua ei enää pysty sopimaan kun aina on jotain niiden lastenlasten kanssa. Lapsenlapset viettävät heillä joka ikinen viikko vähintään kaksi yötä ja ovat paljon päivisin ja viikonloppuisin hoidossa. Kesälomalla saattavat olla jopa kaksi viikkoa putkeen heillä kun vanhemmat riekkuvat festareilla yms. Koko elämä on lapsenlapset sitä ja lapsenlapset tätä eivätkä he koskaan ehdi tavata ystäviään tai käydä kylässä, puhumattakaan siitä että viettäisivät aikaa kummilapsensa kanssa.

Ei, en kaipaa sitä että he hoitaisivat lastamme, ottaisivat yökylään tai mitään sellaista, mutta olisi mukavaa että joskus muistaisivat ja ehtisivät vaikka synttäreille (kun sinnekään ei enää meinaa ehtiä lastenlasten takia). Siis ihan ymmärrettävää on että omat lapsenlapset on ihania ja niitä on kiva hyysätä mutta jotenkin tuntuu että näillä se on menny jo pikkasen yli. Ehkä kannattais vähän huoltaa niitä omia ystävyyssuhteitaankin edes joskus. Ei me olla ainoita joille heillä ei riitä enää edes parina iltana vuodessa parin tunnin verran aikaa kun ennenvanhaan kummasti kyselivät kylään ja olivat niin hyvää pataa.

Joo, ei mulla muuta. Vtuttaa vaan jonkun verran ja tehtiin miehen kanssa päätös ettei oteta heihin enää mitään yhteyttä, saavat itse seuraavan kerran ottaa yhteyttä. Luulen että siihen menee parikymmentä vuotta.
 
[QUOTE="vieras";28644175]Entä lapsesi omat isovanhemmat?

Ovat ystäväsi vielä työelämässä?[/QUOTE]

Usein nimittäin saa lukea isovanhemmista, jotka eivät jaksa/ehdi omia lastenlapsiaan vaan päivät kuluvat töissä ja illat/viikonloput omissa menoissa... eli sinänsä positiivinen "ongelma" että jaksavat tuossa määrin viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja omat lapset saavat hengähtää vaikkapa sitten festareilla.
 
[QUOTE="vieras";28644175]Entä lapsesi omat isovanhemmat?

Ovat ystäväsi vielä työelämässä?[/QUOTE]

Toki meidänkin lasten isovanhemmat tykkää lapsenlapsistaan ja viettävät niiden kanssa aikaa mutta eivät ne nyt sentään ole niin "mahdottomia" kuin tää ystäväpariskuntamme omiensa kanssa. Mutta heidän lapsensa ja tämän puoliso toki tykkäävät kun saavat mennä ja tulla ihan miten huvittaa kun mummu hoitaa ihan koska vaan miten pitkään vaan. Ees ruokakauppaan ei tarvi ottaa lapsia matkaan kun mummu ryntää hoitamaan siksi aikaa. tämä mummu-ystävämme on pitkäaikaistyötön ja miehensä sairaseläkkeellä. Ja kuten kirjoitin, mitään muuta elämää ei tunnu olevan kuin ne kolme muksua. Meidän lasten mummu sentään käy golfaamassa ja osaa elää omaa elämäänsä vaikka hänkään ei oo työelämässä enää (on jääny eläkkeelle).

Mutta siis eniten tässä pännii se että tuntuu että aina kun kysyy että voitasko nähdä kun olis kiva tavata ja jutella niin ei käy. Ja joka ikinen kerta syynä on se että pitää hyysätä lapsenlapsia. Ja meidän lapsi ihmettelee kun kummit ei enää välitä hänestä vaikka ennen välitti. Ei luulis työttömällä olevan liikaa vaadittu muutaman kerran VUODESSA uhrata tunti tai pari kummilapselle kun kummeiksi kerran aikanaan lupautuivat. Ymmärtäisin jos oisivat työelämässä kun se vaatii kuitenkin paljon aikaa ja voimia.
 
[QUOTE="Aapee";28644199]Toki meidänkin lasten isovanhemmat tykkää lapsenlapsistaan ja viettävät niiden kanssa aikaa mutta eivät ne nyt sentään ole niin "mahdottomia" kuin tää ystäväpariskuntamme omiensa kanssa. Mutta heidän lapsensa ja tämän puoliso toki tykkäävät kun saavat mennä ja tulla ihan miten huvittaa kun mummu hoitaa ihan koska vaan miten pitkään vaan. Ees ruokakauppaan ei tarvi ottaa lapsia matkaan kun mummu ryntää hoitamaan siksi aikaa. tämä mummu-ystävämme on pitkäaikaistyötön ja miehensä sairaseläkkeellä. Ja kuten kirjoitin, mitään muuta elämää ei tunnu olevan kuin ne kolme muksua. Meidän lasten mummu sentään käy golfaamassa ja osaa elää omaa elämäänsä vaikka hänkään ei oo työelämässä enää (on jääny eläkkeelle).

Mutta siis eniten tässä pännii se että tuntuu että aina kun kysyy että voitasko nähdä kun olis kiva tavata ja jutella niin ei käy. Ja joka ikinen kerta syynä on se että pitää hyysätä lapsenlapsia. Ja meidän lapsi ihmettelee kun kummit ei enää välitä hänestä vaikka ennen välitti. Ei luulis työttömällä olevan liikaa vaadittu muutaman kerran VUODESSA uhrata tunti tai pari kummilapselle kun kummeiksi kerran aikanaan lupautuivat. Ymmärtäisin jos oisivat työelämässä kun se vaatii kuitenkin paljon aikaa ja voimia.[/QUOTE]

Minkä ikäinen teidän lapsenne on?

Mikälaisia sitoumuksia kummiuteen liittyi? Ovatko he lapsenne ainoa kummi? Onko teillä muita lapsia?
 
Kerrohan teidän kaikkien iät, noin suurin piirtein, siis omasi, kummipariskunnan keski-ikä (tarkkoja ei tarvi), teidän lapsen ikä ja niiden kummien lasten ja lastenlasten iät (taas suurinpiirtein riittää). selventää ehkä vähän tätä kuviota.
 
[QUOTE="vieras";28644224]Minkä ikäinen teidän lapsenne on?

Mikälaisia sitoumuksia kummiuteen liittyi? Ovatko he lapsenne ainoa kummi? Onko teillä muita lapsia?[/QUOTE]

lapsi on 9v. Kun kummiksi lupautuivat niin aluksi viettivät lapsen kanssa silloin tällöin aikaa (veivät puistoon yms) ja kävivät meillä paljon kylässä (kuten kävivät ennenkuin kummiudesta sovittiin ja ennenkuin meillä oli kyseistä lasta). Muita kummeja ei ole. Meillä on kaksi muuta lasta joiden kummit tapaavat heitä paljon ja ovat lasten elämässä läsnä. tämä luonnollisesti tuntuu tästä yhdestä pahalta varsinkin kun aluksi oli niin että kummit halusivat viettää aikaa hänen kanssaan ja yhtäkkiä eivät enää halunneetkaan. Asia olis varmaan erilainen jos olis alusta asti ollut niin ettei olisi ollut niitä yhteisiä juttuja, nyt lapsi kokee tulleensa tietyllä tapaa hylätyksi.

Ja omalle kohdalle, oltiin ennen näitä lapsenlapsia paljon kylässä toisillamme ja tämä kummipariskunta oli itse erittäin aktiivinen pyytämään kylään tai tulemaan itse kylään. Nykyään eivät ehdi eivätkä ota itse yhteyttäkään enää. Silloin harvoin (ehkä kerran vuodessa tunnin verran) kun nähdään niin tää nainen ei puhu mistään muusta kuin niistä lapsenlapsistaan. Mistään muusta ei osaa enää keskutella vaikka ennenvanhaan keskusteltiin tosi paljon kaikenlaisesta.

Oon ehkä lapsellinen tai jotain mutta mä vaan en jaksa tuota enää. Pitäköön lapsenlapsensa, me ei oteta enää yhteyttä heihin. Veri on vettä sakeampaa, niinähän sitä aina on sanottu ja suosittelen lämpimästi ettette ota lapsenne kummeiksi ketään joka mahdollisesti saattaisi tulla isovanhemmksi lähivuosina (tosin emme ajatelleen että täss meidän tilanteessa kävisi niin koska kyseiset kummit on kuitenkin isovanhemmiksi tosi nuoria, alle 40v, heidän lapsi vaan alkoi lisääntyä on alle 2kymppisenä).
 
[QUOTE="vieras";28644253]Tehkää "lapsitreffejä" jos lapset ovat edes hiukan samaa ikäluokkaa. Te näette ystäviänne ja lapset saavat uusia leikkikavereita.[/QUOTE]

ON me sitäkin koitettu, muutaman kerran on niin tehty mutta ei se oikein näytä toimivan. Oon ajatellut luovuttaa.
 
[QUOTE="aapee";28644264]lapsi on 9v. Pitäköön lapsenlapsensa, me ei oteta enää yhteyttä heihin. Veri on vettä sakeampaa, niinähän sitä aina on sanottu ja suosittelen lämpimästi ettette ota lapsenne kummeiksi ketään joka mahdollisesti saattaisi tulla isovanhemmksi lähivuosina (tosin emme ajatelleen että täss meidän tilanteessa kävisi niin koska kyseiset kummit on kuitenkin isovanhemmiksi tosi nuoria, alle 40v, heidän lapsi vaan alkoi lisääntyä on alle 2kymppisenä).[/QUOTE]


Eli kummit olivat alle 30v ryhtyessään kummeiksi?
 
Jep. Ihmissuhteet kai perustuvat vapaahetoisuuteen, ei vaatimuksiin, niin ikävältä ja epäreilulta kuin usein tuntuukin omien lasten vuoksi. Mutta totuus on se, että lapsi ei osaa yleensä vaatia tai kaivata, jos vanhemmat eivät opeta. Lapselle riittää yksi luotettava suhde, jotta kasvaisi tasapainoiseksi ihmiseksi, kaksi on jo hienoa (2 vanhempaa).
 
No oletko sanonut heille jotta lapsesi kaipaa kummejaan? Mitä jos toinen vanhemmista antaisi henkilökohtaista laatu aikaa lapselle? Veisi puistoon, jätskille yms. teillä kun noita lapsia on useampi niin harvoin on lapsella varmaan aikaa tehdä äitin kanssa jotain kivaa kaksin. Veri on tottakai vettä sakeampaa ja tarkoittanee tässä sitä jotta lapsesi selkeästi nauttii enemmän äidin seurasta kuin kummien ;) Mun mielestä on ihanaa kun ystävä pariskunta on noin omistautunu lapsenlapsilleen, varsinkin kun on kyse teini-vanhemmista apu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Hemmottele itse lasta surkuttelujen sijaan.
 
[QUOTE="aapee";28644264]lapsi on 9v. Kun kummiksi lupautuivat niin aluksi viettivät lapsen kanssa silloin tällöin aikaa (veivät puistoon yms) ja kävivät meillä paljon kylässä (kuten kävivät ennenkuin kummiudesta sovittiin ja ennenkuin meillä oli kyseistä lasta). Muita kummeja ei ole. Meillä on kaksi muuta lasta joiden kummit tapaavat heitä paljon ja ovat lasten elämässä läsnä. tämä luonnollisesti tuntuu tästä yhdestä pahalta varsinkin kun aluksi oli niin että kummit halusivat viettää aikaa hänen kanssaan ja yhtäkkiä eivät enää halunneetkaan. Asia olis varmaan erilainen jos olis alusta asti ollut niin ettei olisi ollut niitä yhteisiä juttuja, nyt lapsi kokee tulleensa tietyllä tapaa hylätyksi.

Ja omalle kohdalle, oltiin ennen näitä lapsenlapsia paljon kylässä toisillamme ja tämä kummipariskunta oli itse erittäin aktiivinen pyytämään kylään tai tulemaan itse kylään. Nykyään eivät ehdi eivätkä ota itse yhteyttäkään enää. Silloin harvoin (ehkä kerran vuodessa tunnin verran) kun nähdään niin tää nainen ei puhu mistään muusta kuin niistä lapsenlapsistaan. Mistään muusta ei osaa enää keskutella vaikka ennenvanhaan keskusteltiin tosi paljon kaikenlaisesta.

Oon ehkä lapsellinen tai jotain mutta mä vaan en jaksa tuota enää. Pitäköön lapsenlapsensa, me ei oteta enää yhteyttä heihin. Veri on vettä sakeampaa, niinähän sitä aina on sanottu ja suosittelen lämpimästi ettette ota lapsenne kummeiksi ketään joka mahdollisesti saattaisi tulla isovanhemmksi lähivuosina (tosin emme ajatelleen että täss meidän tilanteessa kävisi niin koska kyseiset kummit on kuitenkin isovanhemmiksi tosi nuoria, alle 40v, heidän lapsi vaan alkoi lisääntyä on alle 2kymppisenä).[/QUOTE]


No aika kiirettä on saanut tuo kummien lapsi pitää, jos kolme lasta jo olemassa. Isovanhemmat alle 40v.
 
Mikset sano suoraan sille kummille ja ystävälles että miksei teitä kiinnosta enää meidän lapsi ja kummina olo hänelle? Oisin tosi loukkaantunut ja vihanen jos oisin tuossa tilanteessa.
 
Ap, kyllä ne prioriteetit on ihan oikein teidän ystäväpariskunnalla. Sinun osallasi tuo tilanne tuntuu nyt olevan vähän hakusessa. Tuo teidän ystäväpariskuntanne ei tee yhtään mitään väärin. :)
 
....toisaalta en ihmettele, että voi tuntua hiukan ilkeeltä, kun heillä ei enää olekaan teille samassa mittakaavassa aikaa kuin ennen. Mutta. Toisaalta mä sen ymmärränkin oikein hyvin. Ja mun mielestä on todella hienoa se, että tämä kummiperhe haluaa olla tukemassa nuorta äitiä omassa arjessaan, mikä eittämättä on varmasti varsin hektistä ja rankkaa - muistat kai itsekin mitä se oli?

Herneitä en nenääni vetäisi enkä välejä lähtisi moisesta asiasta poikki vetämään. Sen sijaan laittaisin ymmärrystä kehiin. Jahka lapsenlapsensa kasvavat vanhemmiksi, niin varmasti se heidän (kummiperheenne) elokin tasoittuu ja jälleen on aikaa eri tavalla teille. Ja mikä sen estää, että nyt sanoisitte suoraan kummilapsen kaipaavan kummejaan. Eivät välttämättä tässä tilanteessaan edes sitä hoksaa. Toisaalta - luulisi että yhdeksän vuotiaskin jo ymmärtäisi, miksi kummeilla on nyt aika kortilla niin sanotusti...tai että yhdeksän vuotias voisi itse asiaa kysellä kummeiltaan, jos kerran välit ovat olleet erityisen lämpimät :).

Pitäkää ihmeessä yhteyttä ja yrittäkää asettua heidän asemaansa. Mutta jos se tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ja mikäli teillä on varaa päästää kummeistanne irti niin - antaa mennä sitten.
 
[QUOTE="juup";28644291]Jep. Ihmissuhteet kai perustuvat vapaahetoisuuteen, ei vaatimuksiin, niin ikävältä ja epäreilulta kuin usein tuntuukin omien lasten vuoksi. Mutta totuus on se, että lapsi ei osaa yleensä vaatia tai kaivata, jos vanhemmat eivät opeta. Lapselle riittää yksi luotettava suhde, jotta kasvaisi tasapainoiseksi ihmiseksi, kaksi on jo hienoa (2 vanhempaa).[/QUOTE]

Lapsi kyselee koko ajan että koska hän voisi tavata näitä kummejaan mutta ikinä ei sovi. Miten selitän sen lapselle että nyt yhtäkkiä vaan ei enää sovikaan.
 
[QUOTE="Vieras";28644458]Nopeaa toimintaa tosissaan jos alle nelikymppisinä ollaan kolmen lapsen isovanhempia![/QUOTE]

KUmpikin on saanut esikoisen reilusti alle 2 kymppisenä, niin kummi kuin hänen lapsensa.
 
[QUOTE="Vieras";28644431]Ap, kyllä ne prioriteetit on ihan oikein teidän ystäväpariskunnalla. Sinun osallasi tuo tilanne tuntuu nyt olevan vähän hakusessa. Tuo teidän ystäväpariskuntanne ei tee yhtään mitään väärin. :)[/QUOTE]

Mielestäni on epänormaalia hylätä kaikki harrastuksensa ja ystävänsä ja keskittyä VAIN lapsenlapsiin. Meillä on muitakin isovanhemmiksi ehtineitä tuttuja ja kyllä heillä silti riittää aikaa muillekin ja heillä on muutakin elämää kuin vain ne lapsenlapset.

Mutta me nyt on jo päätetty että anti olla. En minä välejä poikki laita mutta ikinä en enää itse ota yhteyttä. Katotaan montako vuotta menee kun seuraava yhteydenotto tulee ja voipi olla että meillä ei sitte oo oikein aikaa ottaa kylään.
 
[QUOTE="aapee";28644725]Lapsi kyselee koko ajan että koska hän voisi tavata näitä kummejaan mutta ikinä ei sovi. Miten selitän sen lapselle että nyt yhtäkkiä vaan ei enää sovikaan.[/QUOTE]

Kerrot lapselle, että kummeilla on nyt lapsenlapsia ja että näiden lasten äiti on vielä kovin nuori. Sen vuoksi kummit haluavat isovanhempina osallistua mahdollisimman paljon lastenlastensa elämään ja siten helpottaa nuorten vanhempien arkea.
 
[QUOTE="aapee";28644728]KUmpikin on saanut esikoisen reilusti alle 2 kymppisenä, niin kummi kuin hänen lapsensa.[/QUOTE]
Tämä luultavasti selittää asian. Joko kummi itse on saanut aikoinaan paljon apua omilta vanhemmiltaan tai sitten nimenomaan ei ole saanut ja nyt haluaa omalle lapselleen antaa apuaan ja tukeaan mahdollisimman paljon.
 
[QUOTE="aapee";28644746]Mielestäni on epänormaalia hylätä kaikki harrastuksensa ja ystävänsä ja keskittyä VAIN lapsenlapsiin. Meillä on muitakin isovanhemmiksi ehtineitä tuttuja ja kyllä heillä silti riittää aikaa muillekin ja heillä on muutakin elämää kuin vain ne lapsenlapset.

Mutta me nyt on jo päätetty että anti olla. En minä välejä poikki laita mutta ikinä en enää itse ota yhteyttä. Katotaan montako vuotta menee kun seuraava yhteydenotto tulee ja voipi olla että meillä ei sitte oo oikein aikaa ottaa kylään.[/QUOTE]

Sinäkö määrittelet mikä kullekin on normaalia ja epänormaalia? Anna ihmisten elää kuten haluavat.

Etpä omista teksteistäsi päätellen muutenkaan sen "kypsemmältä" vaikuta.
 

Yhteistyössä