D
"Diidaa"
Vieras
Meillä on (tai ehkä OLI) ihana ystäväpariskunta, meitä vähän vanhempia. Mutta meillä synkkasi tosi hyvin ja oltiin paljon tekemisissä. Tästä parista tuli sitten esikoisemme kummit kun se tuntui tosi luonnolliselta kun oltiin paljon tekemisissä yms. Ja olivat mielissään tästä "kunniasta".
Kaikki meni hyvin kunnes kyseisen parin lapsi sai ekan lapsensa. Varsinkin naisosapuoli hurahti ihan täysin. Sitten lapsenlapsia syntyi vielä kaksi lisää ja nykyään tuntuu että näillä ei ole kellekään eikä millekään muulle aikaa kuin niille lapsenlapsilleen. Siihen loppui kummilapsen kanssa oleminen ja huomiointi, edes kyläreissua ei enää pysty sopimaan kun aina on jotain niiden lastenlasten kanssa. Lapsenlapset viettävät heillä joka ikinen viikko vähintään kaksi yötä ja ovat paljon päivisin ja viikonloppuisin hoidossa. Kesälomalla saattavat olla jopa kaksi viikkoa putkeen heillä kun vanhemmat riekkuvat festareilla yms. Koko elämä on lapsenlapset sitä ja lapsenlapset tätä eivätkä he koskaan ehdi tavata ystäviään tai käydä kylässä, puhumattakaan siitä että viettäisivät aikaa kummilapsensa kanssa.
Ei, en kaipaa sitä että he hoitaisivat lastamme, ottaisivat yökylään tai mitään sellaista, mutta olisi mukavaa että joskus muistaisivat ja ehtisivät vaikka synttäreille (kun sinnekään ei enää meinaa ehtiä lastenlasten takia). Siis ihan ymmärrettävää on että omat lapsenlapset on ihania ja niitä on kiva hyysätä mutta jotenkin tuntuu että näillä se on menny jo pikkasen yli. Ehkä kannattais vähän huoltaa niitä omia ystävyyssuhteitaankin edes joskus. Ei me olla ainoita joille heillä ei riitä enää edes parina iltana vuodessa parin tunnin verran aikaa kun ennenvanhaan kummasti kyselivät kylään ja olivat niin hyvää pataa.
Joo, ei mulla muuta. Vtuttaa vaan jonkun verran ja tehtiin miehen kanssa päätös ettei oteta heihin enää mitään yhteyttä, saavat itse seuraavan kerran ottaa yhteyttä. Luulen että siihen menee parikymmentä vuotta.
Kaikki meni hyvin kunnes kyseisen parin lapsi sai ekan lapsensa. Varsinkin naisosapuoli hurahti ihan täysin. Sitten lapsenlapsia syntyi vielä kaksi lisää ja nykyään tuntuu että näillä ei ole kellekään eikä millekään muulle aikaa kuin niille lapsenlapsilleen. Siihen loppui kummilapsen kanssa oleminen ja huomiointi, edes kyläreissua ei enää pysty sopimaan kun aina on jotain niiden lastenlasten kanssa. Lapsenlapset viettävät heillä joka ikinen viikko vähintään kaksi yötä ja ovat paljon päivisin ja viikonloppuisin hoidossa. Kesälomalla saattavat olla jopa kaksi viikkoa putkeen heillä kun vanhemmat riekkuvat festareilla yms. Koko elämä on lapsenlapset sitä ja lapsenlapset tätä eivätkä he koskaan ehdi tavata ystäviään tai käydä kylässä, puhumattakaan siitä että viettäisivät aikaa kummilapsensa kanssa.
Ei, en kaipaa sitä että he hoitaisivat lastamme, ottaisivat yökylään tai mitään sellaista, mutta olisi mukavaa että joskus muistaisivat ja ehtisivät vaikka synttäreille (kun sinnekään ei enää meinaa ehtiä lastenlasten takia). Siis ihan ymmärrettävää on että omat lapsenlapset on ihania ja niitä on kiva hyysätä mutta jotenkin tuntuu että näillä se on menny jo pikkasen yli. Ehkä kannattais vähän huoltaa niitä omia ystävyyssuhteitaankin edes joskus. Ei me olla ainoita joille heillä ei riitä enää edes parina iltana vuodessa parin tunnin verran aikaa kun ennenvanhaan kummasti kyselivät kylään ja olivat niin hyvää pataa.
Joo, ei mulla muuta. Vtuttaa vaan jonkun verran ja tehtiin miehen kanssa päätös ettei oteta heihin enää mitään yhteyttä, saavat itse seuraavan kerran ottaa yhteyttä. Luulen että siihen menee parikymmentä vuotta.
Mun mielestä on ihanaa kun ystävä pariskunta on noin omistautunu lapsenlapsilleen, varsinkin kun on kyse teini-vanhemmista apu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Hemmottele itse lasta surkuttelujen sijaan.
