Kun oma lapsi on jo täysi-ikäinen ja asuu vielä kotona,vanhempiensa luona niin...

En näe mitään hoppua patistaa lastani muuttamaan omilleen...kai se on sitä luopumisen tuskaa...:/ Pikkuisen aletaan nyt pyytämään ruokamenoihin ja ehkä siihen sähkölaskun maksamiseen osallistumis maksua.Lapseni on jo yli 20v. Ehkä kotona on hyvä ja turvallinen olla niin ei itsekään ole kiirehtinyt asian kanssa että haluisi täältä muuttaa...<3

 

Lapsen pitää maksaa koska tekee isompaa tiliä kuin äiti? Ihmiset jaksavat siten olla kateellisia rahasta jopa omille lapsilleen.

En maksattaisi mitään omilla lapsillani, mutta kehottaisin muuttamaan omilleen.

 

Kyl ois maksettava joku tuloihin suhteutettu pieni summa. Siin oppii rahan arvoa ja sen kayttoa tosi hyvin. Itse maksoin jo silloin kun opiskelin kun olin aina lauantait ja lomat duunissa. Ihan kivasti viela jai rahaa hummailuun sun muuhun. Saman tavan meinaan omilleni ottaa kayttoon. Suosittelen.

 

Jos on sellainen 18-20v, ja asuu kotona ja opiskelee, niin en perisi mitään kuluja. Mutta saisi itse ostaa vaatteet yms hömpötykset, meiltä tulisi ruoka, juoma, vesi, katto pään päälle.

Mutta jos ois sellanen, että asuu vielä kotosalla reilusti yli parikymppisenä... Niin saisi maksaa vuokraa ja ruoasta jotain. Tosin patistaisin jo muuttamaan omaankin asuntoon siinä iässä.

Tää herätti mielenkiinnon, että mistä rahoista tuo 18-20v., yleensä tuon ikäinen on lukiolainen/ammattikoululainen, ostaa nuo vaatteet yms, joita kirjoittaja odottaa lapsen maksavan? Harvassa ovat osa-aikatyöpaikat ja opiskelu ja mahdolliset harrastukset vievät kyllä kaiken ajan. Lapsiko itse maksaa myös mahdollisen harrastuksensa, kun kirjoittaja kustantaa vaan ruoan, juoman, veden ja katon pään päälle??

 

No en kyllä itse pyytäisi lapselta maksua.

 

[QUOTE="Mamma";29845800]Kyllä tuossa vaiheessa voisi jo odottaa jälkikasvun muuttavan omilleen, kun ihan jo palkkatöissäkin käy![/QUOTE]

Eteläisimmässä Suomessa on aika vaikea saada pientä asuntoa. Meillä voi työssä käyväkin asua ja maksakoon sitten jos huomaa, että niin voi tehdä Olen tarpeeksi tyytyväinen siihen, että työssä käyvä nuori huolehtii työnsä kiitettävästi ja elää oikein siivosti. Seurustelee opiskelevan tytön kanssa, eikä sielläkään varmasti peritä penniäkään kotona asumisesta.

 

En tietenkään pyytäisi opiskelijalta vaikka keikkatöitä tekisikin.

Muuten sitten riippuu tilanteesta. Jos olen pienituloinen ja pidän isompaa asuntoa vain sen kotona asuvan lapsen takia joka tienaa saman kuin minä niin ihan asiallista hänen olisi osallistua asumismenoihin. Jos mulla olisi hyvä taloudellinen asema ja nuori asiallinen ja säästäväinen, pistäisi vaikka kokoajan sukanvarteen tulevia opiskeluja varten tai asuntosäästöön niin en pyytäisi mitään. Jos se palkka taas kuluu taskurahoina turhuuksiin niin voisin tehdä kuin yksi vanhempi työkaverini. Hän otti jonkun tietyn summan kuussa kotona asuvalta tyttäreltään vuokraa + ruokarahaa ja pisti itse ne säästöön. Sitten kun tytär muutti kotoa ja lähti opiskelemaan äiti maksoi nuo rahat hänelle "opintotukena", en muista paljonko se oli kuussa mutta kuitenkin ihan kiva lisä.