Kun oma elämä ahdistaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja loppu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

loppu

Vieras
Mitäpä tehdä, kun oma elämä ahdistaa? Mikään ei tunnu enää hyvältä. Kaikki asiat on päin helvettiä eikä ole energiaa tehdä asioille mitään. Päivät vaan lipuu ohi.. Kertokaa viisaammat ja kokeneemmat, miten tästä tunteesta pääsee eroon? Mistä löytäisin voimia saada elämäni taas kuntoon?
 
Kaikille tulee joskus noita päiviä. Otat itseäsi niskasta kiinni ja alat tehdä töitä sen eteen, että ahdistus loppuu.

Itse alan vängällä vääntää rutiineja. Rytmitän elämän rutiinit ja teen siis ne väkisin. Iltaisin vielä käyn pitkällä kävelylenkillä. Pikkuhiljaa ahdistus menee pois ja huomaa nauttivansa elämästään. Ja kohta olen jo tekemättömien asioiden kimpussa.

Pohdi myös elämääsi. Miksi se ahdistaa? Koeta keksiä elämääsi piristäviä asioita, jotka pitävät ahdistuksen loitolla.

Voimia! Kyllä se siitä!
 
Kaikki asiat on päin helvettiä... pystyisikö jollekin asialle alkamaan tehdä jotain? Ei kaikkea kerralla, mutta jotain mikä helpottaisi tilannetta ja samalla piristäisi kun huomaisi saaneensa jotain aikaan.

Itsellä on viimeaikoina tullut kanssa useampaa vastoinkäymistä kohdalle ja välistä on ahdistanut pahasti. :/ Kuitenkin tulee parempi mieli kun saa keskityttyä johonkin ja huomaa että se alkaa sujua jne.

Tietty jos on kysymys pidempiaikaisesta ahdituksesta niin tuo lääkäriin meno olisi varmasti ihan hyvä juttu.
 
Tutulta kuulostaa. Jos ahdistus pitkittyy ja olo aivan toivoton niin suosittelen kääntymään lääkärin puoleen mutta itsehoito kannatta kyllä. Ylös, ulos ja lenkille, kuulostaa ihan hirveän tekoreippaalta mutta auttaa, oikeasti! Edellä mainitut rutiinit+päivän rytmitys tosi hyvä neuvo myös.Yritä lähteä liikkeelle, aivot saa happea ja ajatus kulkee.
Kovasti jaksamisia sinulle, et ole ainoa joka kärsii ko.vaivasta!!
 
Ovatko huonosti olevat asiat sellaisia mihin pystyt itse vaikuttamaan? Tee lista asioista ja mieti ratkaisumallit niihin, onko joku kenen kans voisit tehdä tämän? Sitten mietit mistä aloitat, vedät aina viivanhoidetun asian yli. Liikunta auttaa kohentamaan mielialaa. Jos näihin ei tunnu löytyvän voimavaroja, suosittelen käymään mtt hoitajan juttusilla ja hakemaan sitä kautta apua.
 
ei sen niin kauhean pitkäaikaista tartte olla, niin on jo hyvä soittaa aika. Eikös se kaksi viikkoa ole se virallinen raja masennuksen ja alakulon välillä. Ja kun toi ammattiväki käsittääkseni kiroilee sitä, että kun nämä masennukset kroonistuu niin nopeasti ja hoitoa ei ymmärretä hakea ajoissa.

Ja sitten yksi näkökulma missä on mielestäni ideaa, on miettiä, että onko jotain semmoista tapahtunu mikä suututtaa /surettaa tms. Jos ei tunnu, että on tilaa suuttua ja surra, niin kääntyy ahdistukseksi ja sisäänpäin. Mutta vaikka oliskin, hae silti sitä apua.
 
Ahdistus on siitä hankala tauti, että niiten huonojen päivien välillä on yleensä niitä hyviä, jollon jaksaa uskoa et kaikki alkaa sujua. Kunnes onki sitten todella huonossa kunnossa kun niitä hyviä päiviä ei enää tule.
Ei se ole siitä kiinni, ettei "ymmärrä" hakea hoitoa. Ihminen vaan toimii niin, että ensin yrittää korjata sitä tilannetta itse. Ja jos ei usko siihen, että tarttee hoitoa, niin se ei sillon auta.
 

Yhteistyössä