S
siis mitä tehdä?
Vieras
Hei! Nyt paloi taas käämit. Äitini, voi herranjestas millainen ihminen hän on. Oikeasti, olen miettinyt, että pitää ihmisen olla todella TYHMÄ kun ei edes tajua peitellä jälkiään. Okei, kerron hieman taustaa:
Meillä perheessä pieniä lapsia ja raksaprojekti menossa ja mies raksalla aina. Asutaan väliaikaisessa asunnossa ja apu täällä todella tarpeen. Auttaa todella paljon, asuu kaukana joten ahtaudutaan pieneen asuntoon pitkiksi ajoiksi (mikä on tuskastuttavan kamalaa, mutta pakko yrittää kun meillä on apu todella tarpeen). Hän jyrää täällä kaikki. Meillä on mennyt välit poikki monta kertaa kun ollaan liikaa tekemisissä ja en kestä hänen jyräämistä ja päälle kävelemistä asioissa. Tekee IHAN KOKO AJAN JOTAIN, ja sitten on todella väsynyt, mutta levätä ei voi vaikka pyydetään. Imuroi, viikkaa pyykkejä, harjaa koiria jne. ihan koko ajan. Se on todella röyhkeää sillä olemme mieheni kanssa pyytäneet, että jotain rajaa touhuilla olisi sillä koemme olevamme omassa kodissa sivusta katsojia. Itse olemme aivan väsyneitä, vauva talossa ja monta pientä lasta vauvan lisäksi emmekä halua ja jaksa itse olla koko ajan tekemässä, koska edes kerran päivässä on saatava vain istua se kymmenen minuuttia. Toinen asia on se, että hän penkoo meidän tavarat. Siis kaikki. Lukee postit, lukee kaikki mitä eteen tulee. Olin piilottanut vaatekaappiini kaksi erittäin arkaluonteista paperia (kävin äitini takia kesällä psykiatrilla ja näistä lappuset olin piilottanut), tiesin, että jos löytää lukee ne. Tänään oli sitten äitini mennyt järjestelemään vaatekaappini ja lukenut laput. Ne oli vielä laitettu eri paikkaan kuin missä ne oli. Siis uskomatonta, vain typerä ihminen siirtää lappuset mistä takuulla tietää etten halunnut niitä muiden luettavaksi, eri paikkaan. Kaiken kruunaa se, ettei äidilleni voi sanoa mistään mitään. Siitä seuraa välien poikki meneminen enkä nyt sitäkään halua. Tämä siis koettu useaan kertaan. On kyllä kiva olla omassa kodissa vankina kun äiti tulee paikalle ja penkoo paikat ja muutenkin jyrää minut ja mieheni lasten vanhempina. Meidän säännöt kumotaan, meidän ohi juostaan esim. ovea avaamaan ettei meidän raukkojen väsyneiden ihmisten tarvitsisi tehdä yhtään mitään kun hän on täällä. Oikeasti, lähestymme 40 vuotta mieheni kanssa ja olen aivan ihmeissäni!
Meillä perheessä pieniä lapsia ja raksaprojekti menossa ja mies raksalla aina. Asutaan väliaikaisessa asunnossa ja apu täällä todella tarpeen. Auttaa todella paljon, asuu kaukana joten ahtaudutaan pieneen asuntoon pitkiksi ajoiksi (mikä on tuskastuttavan kamalaa, mutta pakko yrittää kun meillä on apu todella tarpeen). Hän jyrää täällä kaikki. Meillä on mennyt välit poikki monta kertaa kun ollaan liikaa tekemisissä ja en kestä hänen jyräämistä ja päälle kävelemistä asioissa. Tekee IHAN KOKO AJAN JOTAIN, ja sitten on todella väsynyt, mutta levätä ei voi vaikka pyydetään. Imuroi, viikkaa pyykkejä, harjaa koiria jne. ihan koko ajan. Se on todella röyhkeää sillä olemme mieheni kanssa pyytäneet, että jotain rajaa touhuilla olisi sillä koemme olevamme omassa kodissa sivusta katsojia. Itse olemme aivan väsyneitä, vauva talossa ja monta pientä lasta vauvan lisäksi emmekä halua ja jaksa itse olla koko ajan tekemässä, koska edes kerran päivässä on saatava vain istua se kymmenen minuuttia. Toinen asia on se, että hän penkoo meidän tavarat. Siis kaikki. Lukee postit, lukee kaikki mitä eteen tulee. Olin piilottanut vaatekaappiini kaksi erittäin arkaluonteista paperia (kävin äitini takia kesällä psykiatrilla ja näistä lappuset olin piilottanut), tiesin, että jos löytää lukee ne. Tänään oli sitten äitini mennyt järjestelemään vaatekaappini ja lukenut laput. Ne oli vielä laitettu eri paikkaan kuin missä ne oli. Siis uskomatonta, vain typerä ihminen siirtää lappuset mistä takuulla tietää etten halunnut niitä muiden luettavaksi, eri paikkaan. Kaiken kruunaa se, ettei äidilleni voi sanoa mistään mitään. Siitä seuraa välien poikki meneminen enkä nyt sitäkään halua. Tämä siis koettu useaan kertaan. On kyllä kiva olla omassa kodissa vankina kun äiti tulee paikalle ja penkoo paikat ja muutenkin jyrää minut ja mieheni lasten vanhempina. Meidän säännöt kumotaan, meidän ohi juostaan esim. ovea avaamaan ettei meidän raukkojen väsyneiden ihmisten tarvitsisi tehdä yhtään mitään kun hän on täällä. Oikeasti, lähestymme 40 vuotta mieheni kanssa ja olen aivan ihmeissäni!