Kun olit raskaana...

[ap]

niin, siis kun olet ollut raskaana niin oletko ollut mielestäsi hyväntuulinen ja sosiaalinen vai enempi omissa oloissasi?? Tai tuntuuko että olet erilainen silloin kuin yleensä??

Olen vähän pihalla kun siskoni(joka on paras ystäväni) tuntuu välttelevän jokaista lähestymisyritystäni... Mitään ei siis ole tapahtunut mutta on muka aina tosi kiireinen ja ei vastaa puheluihini tai soita takaisin. Muutenkaan ei puhu raskaudestaan juuri ollenkaan. Hänellä siis eka raskaus ja täysin ongelmaton on ollut. Enpä muista omalta kohdalta että olisin vetäytynyt kuoreeni noin, siskoltakin vähän outoa... Tottakai hyväksyn sen enkä purnaa mitenkään, haluaisin vaan vähän ajatuksen päästä kiinni???

 

[Taevahan Tosi]

sekä että, välillä toivotin kaikki läheiset terve menneeks saturnukseen ja olin kaikkea muuta kun seurallinen :snotty: ja välillä olen ollu mitä seurallisin mut en mä kauheasti varmaan osannu raskaudesta puhua

 

[E]

Nyt kun luin tuon, mitä kirjoitit, tajusin, että mulla on ihan täsmälleen sama tilanne mun siskon kanssa. Siis sisko on raskaana ja minä ihmettelen, kun meidän yhteydenpito on vähentynyt radikaalisti. Tuntuu hassulta, koska silloin, kun itse olin raskaana, se tuntui vain lisäävän meidän yhteydenpitoamme.

Missä vaiheessa raskautta siskosi on? Entä onko sulla lapsia?

 

[ap]

sekä että, välillä toivotin kaikki läheiset terve menneeks saturnukseen ja olin kaikkea muuta kun seurallinen :snotty: ja välillä olen ollu mitä seurallisin mut en mä kauheasti varmaan osannu raskaudesta puhua

Meillä on siskon kans ollu aina sellanen suhde että hän on ollu vähän mun suojeluksen alainen, nuorempana siis. On aina hehkuttanut kuinka hienoa ois saada lapsi ja multa apuja ja tukea ja vinkkejä... ei siis ole halunnut yhtään mtn enkä ole sitten tuputtanut...

 

[Sirkka ja Olivia 4kk]

Aluraskaudessa rv 7-10 olin aika kiukkuinen ja mielummin omissa oloissa.
Mutta vko:lle 30 olin sosiaalinen ja tosella hyvän tuulinen.
Rv 30-32 olin taas vähä mielummi omissa oloissa.
Ja muksu syntyi vko:lla 39+1, olin taas ollut rv32-39 viikot sosiaalinen ja hyväntuulinen.
Olen usein ilman raskautta hyväntuulinen, iloinen ja sosiaalinen

 

[ap]

Nyt kun luin tuon, mitä kirjoitit, tajusin, että mulla on ihan täsmälleen sama tilanne mun siskon kanssa. Siis sisko on raskaana ja minä ihmettelen, kun meidän yhteydenpito on vähentynyt radikaalisti. Tuntuu hassulta, koska silloin, kun itse olin raskaana, se tuntui vain lisäävän meidän yhteydenpitoamme.

Missä vaiheessa raskautta siskosi on? Entä onko sulla lapsia?

sisko on RV 32 ja mulla on 2v7kk ja 1v lapset, siskon on vanhemman sylikummi

eikö olekin hassu tilanne, teilläkin kun on samanlainen...?

 

[rv 38]

Nyt on pari viikkoa ollut olo että tekis mieli vain nukkua, eikä jaksais mitään. Väsyttää,vatsa painaa,supistelee kipeästi ja alkaa olee tosi kyllästynyt tähän odottamiseen. Ei huvita mikään muu kuin ajatus siitä että vauva syntyis jo. Tää fiilis tullut tosin vasta nyt loppuraskaudesta, ja normaalisti oon tosi sosiaalinen ja kalenteri on tupaten täynnä. Nyt en välttämättä ees vastaa puhelimeen kavereille... Ei vain huvita eikä jaksa.

 

[vieras]

Ehkä siskosi haluaa näyttä sinulle ja itselleen että hän kyllä pärjää ja on valmis äidiksi ilman muiden apua. Voi olla ylpeyskysymys, hän ei enää halua olla kenenkään suojatti. Ei varmasti tarkoita pahaa, haluaa vain tilaa itselleen.

 

[mamma-73]

Mä kyl avauduin kaikille raskaudestani, mut muuten olin ku perseelle ammuttu karhu. Pelotti koko ajan, että jokin menee vikaan ja en osannu nauttia asiasta ollenkaan+kaiken maailman muutkin vaivat oli riesana.

 

[Non compos mentis]

Istuin keittiössä siinä syvennyksessä, jossa yleensä pidimme keittiöjakkaraa ja hoin "missään ei ole mitään järkeä". Eli ihan perusmeno.

 

[ap]

Hyviä pointteja on tullu!!! Kiitos kun autatte Siskoni on tosi sosiaalinen muttei mitään muhun verrattuna... taidan olla jotenkin yltiösosiaalinen Väsymyksenkin olen yleensä ottanu raskausaikana sellasena "se ei oo muiden vika"- meininkinä ja ehkä näen siskon ajatusmaailmaan parhaiten teidänkin ajatustenne ansiosta

 

[Taevahan Tosi]

sekä että, välillä toivotin kaikki läheiset terve menneeks saturnukseen ja olin kaikkea muuta kun seurallinen :snotty: ja välillä olen ollu mitä seurallisin mut en mä kauheasti varmaan osannu raskaudesta puhua

Meillä on siskon kans ollu aina sellanen suhde että hän on ollu vähän mun suojeluksen alainen, nuorempana siis. On aina hehkuttanut kuinka hienoa ois saada lapsi ja multa apuja ja tukea ja vinkkejä... ei siis ole halunnut yhtään mtn enkä ole sitten tuputtanut...

No mä taisin olla kaikkein keljuin just niille jotka oli tukena ja ymmärsi ja autto ja niiden ei siis ole tarvinnu tehdä tai sanoa mitään kun mun pinna on vaan ollu niin lyhyt ja oisin mieluiten mököttäny yksin jossain pimeessä nurkassa :snotty:
ja nämä ihmiset tietty oli luonnollisesti niitä läheisimpiä ja tärkeimpiä jo ennen kun aloin lasta odottaa. Mä voin sanoa ihan suoraan et oon kohdellu niitä sillon ihan tosi törkeesti.

 

[niinpä niin]

sekä että, välillä toivotin kaikki läheiset terve menneeks saturnukseen ja olin kaikkea muuta kun seurallinen :snotty: ja välillä olen ollu mitä seurallisin mut en mä kauheasti varmaan osannu raskaudesta puhua

Meillä on siskon kans ollu aina sellanen suhde että hän on ollu vähän mun suojeluksen alainen, nuorempana siis. On aina hehkuttanut kuinka hienoa ois saada lapsi ja multa apuja ja tukea ja vinkkejä... ei siis ole halunnut yhtään mtn enkä ole sitten tuputtanut...

Sama juttu täälläkin. Yllättäen tilanne menny siihen pisteeseen, että sisko saa aina raivarit kun olemme olleet tekemisissä.
Ja kaikki alkoi tosiaan silloin samalla lailla kun ap:n tapaus.

Tämä on itsellekin tosi hämmentävää, kun mieheltänsä saa kuulla jälkeenpäin, kuinka oli sisko taas raivonnut kun hullu konsanaan.
Tässä päivänä eräänä tajusin oman yhteydenpitomme selväksi syyksi ja mietin, mikä voi olla syynä tälläiseen.
Muuta en keksinyt kuin kateus minua ja perhettäni kohtaan ja hänen toteutumattomat haaveensa, jotka ovat ilmeisesti minun kohdalla toteutuneet.
Ajattelinkin tästä lähtien olla hieman etäämmällä, ja yritän jollain tavalla tuoda siskolleni selväksi asian ja kertoa, että ei ole pakko pitää yhteyttä pelkästään velvollisuudentunnosta minua kohtaan. Mä ja mun perhe ei mene rikki siitä, että täti ei ole hetkeen mukana elämässämme.
Sitten, kun sisko itse kaipaa omasta halustaan, ei velvollisuudesta, yhteyttä niin on enemmän kuin tervetullut takaisin elämäämme.

 

[ap]

sekä että, välillä toivotin kaikki läheiset terve menneeks saturnukseen ja olin kaikkea muuta kun seurallinen :snotty: ja välillä olen ollu mitä seurallisin mut en mä kauheasti varmaan osannu raskaudesta puhua

Meillä on siskon kans ollu aina sellanen suhde että hän on ollu vähän mun suojeluksen alainen, nuorempana siis. On aina hehkuttanut kuinka hienoa ois saada lapsi ja multa apuja ja tukea ja vinkkejä... ei siis ole halunnut yhtään mtn enkä ole sitten tuputtanut...

Sama juttu täälläkin. Yllättäen tilanne menny siihen pisteeseen, että sisko saa aina raivarit kun olemme olleet tekemisissä.
Ja kaikki alkoi tosiaan silloin samalla lailla kun ap:n tapaus.

Tämä on itsellekin tosi hämmentävää, kun mieheltänsä saa kuulla jälkeenpäin, kuinka oli sisko taas raivonnut kun hullu konsanaan.
Tässä päivänä eräänä tajusin oman yhteydenpitomme selväksi syyksi ja mietin, mikä voi olla syynä tälläiseen.
Muuta en keksinyt kuin kateus minua ja perhettäni kohtaan ja hänen toteutumattomat haaveensa, jotka ovat ilmeisesti minun kohdalla toteutuneet.
Ajattelinkin tästä lähtien olla hieman etäämmällä, ja yritän jollain tavalla tuoda siskolleni selväksi asian ja kertoa, että ei ole pakko pitää yhteyttä pelkästään velvollisuudentunnosta minua kohtaan. Mä ja mun perhe ei mene rikki siitä, että täti ei ole hetkeen mukana elämässämme.
Sitten, kun sisko itse kaipaa omasta halustaan, ei velvollisuudesta, yhteyttä niin on enemmän kuin tervetullut takaisin elämäämme.

halaus

ehkä minunkin pitää antaa hänen olla... vaikeaa se on kun olemme normisti soittaneet päivittäin. Sama työpaikkakin meillä on...

 

[ap]

sekä että, välillä toivotin kaikki läheiset terve menneeks saturnukseen ja olin kaikkea muuta kun seurallinen :snotty: ja välillä olen ollu mitä seurallisin mut en mä kauheasti varmaan osannu raskaudesta puhua

Meillä on siskon kans ollu aina sellanen suhde että hän on ollu vähän mun suojeluksen alainen, nuorempana siis. On aina hehkuttanut kuinka hienoa ois saada lapsi ja multa apuja ja tukea ja vinkkejä... ei siis ole halunnut yhtään mtn enkä ole sitten tuputtanut...

No mä taisin olla kaikkein keljuin just niille jotka oli tukena ja ymmärsi ja autto ja niiden ei siis ole tarvinnu tehdä tai sanoa mitään kun mun pinna on vaan ollu niin lyhyt ja oisin mieluiten mököttäny yksin jossain pimeessä nurkassa :snotty:
ja nämä ihmiset tietty oli luonnollisesti niitä läheisimpiä ja tärkeimpiä jo ennen kun aloin lasta odottaa. Mä voin sanoa ihan suoraan et oon kohdellu niitä sillon ihan tosi törkeesti.

toivon että se on tätä, ettei minun merkitykseni ole lopulta vähentynyt. No joo, kyllä hän pyysi minua kummiksi jonkin aikaa sitten. Ehkä se kertoo että olen tärkeä. Toivottavasti tämä mun aihe ei nyt kuulosta oiekasti lapselliselta.

 

[Taevahan Tosi]

Mä huomasin vasta nyt jälkeenpäin et kun odotin niin mun ystävä oli ihan innosta soikeena kokoajan ympärillä ja kanto huolta ja mietti vauvan vaatteita ja tarvikkeita ja kaikkea mahdollista, niin mä en silti halunnu tuoda sitä kauheesti esiin et oon raskaana, vaikka siitä raskaudesta iloinen olinkin.

ja nyt kun tämä ystävä itse raskautu niin kaikki tuo ihana vuohotus mitä se teki mun ympärillä on jotenkin pois, eikä se tuo raskauttaan mitenkään esille vaikka mä olin kuvitellu et se ei varmaan muusta puhukkaan kun itse raskautuu ja nyt siis tilanne toisin päin et minä vouhotan hänen ympärillään ja puhua pälätän vauvoista ja odotuksesta :heart:

 

[niimpä niin]

sekä että, välillä toivotin kaikki läheiset terve menneeks saturnukseen ja olin kaikkea muuta kun seurallinen :snotty: ja välillä olen ollu mitä seurallisin mut en mä kauheasti varmaan osannu raskaudesta puhua

Meillä on siskon kans ollu aina sellanen suhde että hän on ollu vähän mun suojeluksen alainen, nuorempana siis. On aina hehkuttanut kuinka hienoa ois saada lapsi ja multa apuja ja tukea ja vinkkejä... ei siis ole halunnut yhtään mtn enkä ole sitten tuputtanut...

Sama juttu täälläkin. Yllättäen tilanne menny siihen pisteeseen, että sisko saa aina raivarit kun olemme olleet tekemisissä.
Ja kaikki alkoi tosiaan silloin samalla lailla kun ap:n tapaus.

Tämä on itsellekin tosi hämmentävää, kun mieheltänsä saa kuulla jälkeenpäin, kuinka oli sisko taas raivonnut kun hullu konsanaan.
Tässä päivänä eräänä tajusin oman yhteydenpitomme selväksi syyksi ja mietin, mikä voi olla syynä tälläiseen.
Muuta en keksinyt kuin kateus minua ja perhettäni kohtaan ja hänen toteutumattomat haaveensa, jotka ovat ilmeisesti minun kohdalla toteutuneet.
Ajattelinkin tästä lähtien olla hieman etäämmällä, ja yritän jollain tavalla tuoda siskolleni selväksi asian ja kertoa, että ei ole pakko pitää yhteyttä pelkästään velvollisuudentunnosta minua kohtaan. Mä ja mun perhe ei mene rikki siitä, että täti ei ole hetkeen mukana elämässämme.
Sitten, kun sisko itse kaipaa omasta halustaan, ei velvollisuudesta, yhteyttä niin on enemmän kuin tervetullut takaisin elämäämme.

halaus

ehkä minunkin pitää antaa hänen olla... vaikeaa se on kun olemme normisti soittaneet päivittäin. Sama työpaikkakin meillä on...

Voihan olla tietysti, että sulla siskollasi on jossain lapsiin/raskauteen liityvissä asioissa täysin erilaiset mielipiteet ja toiveet tehdä asioita ja nyt siskosi tahtoo tehdä oman päänsä mukaan ja pelkää tavallaan menettävänsä sut tai pelkää sun jyrkkiä vastalauseita joissain asioissa ja sen takia on ottanu vähän välimatkaa susta...

 

[catlady]

Jokaisella omat juttunsa. Silloinhan hormoonit heittää härän pyllyä jne...

:hug: