Kun olit nuori, niin olitko sitä mieltä että et ikinä tee yhtään lasta etkä mene naimisiinkaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mä olin, mun mielestä lapset olivat hankalia inisijöitä, vaikka tykkäsinkin tosi paljon tuttujen lapsista.
En vaan olisi halunnut niitä itselle, ajattelin myös että en ikinä mene naimisiinkaan. Että haluan olla vapaa ihan kaikintavoin.

No jaa, nyt mulla on mies ja 5 lasta :D
 
[QUOTE="vieras";27236715]Niinhän se on että hieman vähälahjaiset ihmiset sikiävät runsaasti, kuten ehkä sun tapauksesta voidaan todeta.[/QUOTE]

Niinkö? Mä tiän kyllä usieamman korkeasti koulutetun ihmisen jolla on monta lasta. Esim. lääkäri jolla on viis lasta.
 
Aika pitkälti olin sitä mieltä:D
Hyvin toteutin suunnitelmaani kunnes tapasin nykyisen mieheni jolla oli pieni tytär:)
 
En mä oikeen muista mitä ajattelin avioliitosta, mutta halusin jo teininä monta lasta.

Naimisis en oo enkä oo koskaa ollukkaa, ei oo mikää pakko päästä naimisiin. Yksi lapsi on.
 
Jep. Ajattelin että mua ei saa sitoa mikään. Lapsista en ole koskaan ollut kiinnostunut vähimmässäkään määrin. Miehistä siinämäärin, että koska olin kova ihastumaan ajattelin, että en edes voi sitoutua koska löydän kuitenkin vielä parempaa.
Niin sitten löysinkin, halusin naimisiin ja lapsen tuon miehen kanssa.
 
Mä olen ollut ainakin kasiluokalla sitä mieltä et hommaan lapsen 18-vuotiaana jonkun yhdeillanjutun kanssa enkä kertois tälle lapsesta ollenkaan. Muuta en tiiä tai muista :D
 
Mun ei pitänyt koskaan mennä naimisiin, mut lapsia oli tarkotus saada kolme poikaa ja yks tyttö. Lisäks suunnitelmissa oli saada hiukan omituinen ja erikoinen mies, joka osaa selittää mulle pikkutarkasti jotain juttuja, joista en oikeasti tajua mitään. Ja mulla piti olla tanskandoggi. Muuten on suunnitelma pitänyt, mutta naimisiin tuo merkillinen mies meikäläisen on saanut kanssaan menemään ja koira on huomattavasti pienempi kuin tanskandoggi.. :D
 
Minä ajattelin teininä, että menen suht nuorella iällä naimisiin eikä minulla tule olemaan koskaan lapsia. No, naimisiin menin 7 vuoden seurustelun jälkeen 28-vuotiaana ja 29-vuotiaaksi saakka olin vela mieheni kanssa.... Kunnes.. Nyt 31-vuotiaana taapero tuijottaa tuossa hauskoja kotivideoita ja kuopus syntyy joulukuussa. Että näin sitten tällä kertaa :D
 
avioliitosta en ollut mitään mieltä, ei ollu mitään pakkoa päästä naimisiin mutta jos se on toiselle osapuolelle tärkeää ni mikäs siinä. Lapsia halusin sen yhden vaan ja edelleen oon samaa mieltä
 
[QUOTE="vieras";27236893]Poikkeus vahvistaa säännön. Tilastojen mukaan älykkäämmät ihmiset tekevät vähemmän lapsia.[/QUOTE]

Ei siihen tilastoja tarvita että korkeasti koulutetut (sun logiikalla älykkäät) ihmiset ei kerkeä kovin montaa lasta tehdä kun pitää yli kolmekymppiseksi istua koulunpenkillä ja sitten mennä vinkumaan hedelmöityshoitoklinikalle kun ei enää raskaudu.
 
Ihan nuorena en halunnut lapsia, en muista avioliittoa edes ajatelleeni. Vähän vanhempana suunnittelin, että adoptoisin 1-vuotiaan kiinalaistytön, jotta ei tarvitse elää vauva-arkea. Ehkä noin 25-vuotiaana aloin toivoa ihan omaa lasta, mutta varsinaista vauvakuumetta en potenut ennenkuin toista lasta alettiin yrittämään. Esikoinen syntyi, kun olin 28-vuotias. Kolmannenkin voisin pyöräyttää, jos mies siihen suostuisi. :)
 
Olin. Ja olen edelleen. Muiden lapsista tykkaan ja tyonikin on lasten kanssa puuhastelua. Mutta en halua omia.
Avioliitto ei minulle merkitse mitaan. Jos tuo mies jossain vaiheessa valttamatta haluaa naimisiin, niin voin kylla menna.
 
[QUOTE="vieras";27236700]Mä olin, mun mielestä lapset olivat hankalia inisijöitä, vaikka tykkäsinkin tosi paljon tuttujen lapsista.
En vaan olisi halunnut niitä itselle, ajattelin myös että en ikinä mene naimisiinkaan. Että haluan olla vapaa ihan kaikintavoin.

No jaa, nyt mulla on mies ja 5 lasta :D[/QUOTE]

just samat mietteet,nyt 2 lasta ja 2 kertaa mennyt naimisiinkin.
 

Yhteistyössä