Kun olette menneet naimisiin!

Perinteisesti otin miehen nimen. Kahdella ekalla oli miehen sukunimi ja näin perheestä tuli "yhtenäinen" (kolmas syntyi avioliiton aikana)

 

Pidin oman nimeni. Mies piti omansa. Ei ollut tarvetta vaihtaa kummankaan. Meidän avioliitosta ei vieläkään tiedä kuin ihan pari ihmistä. Naimisissa ollaan oltu syksyllä 4 vuotta.

Jos asiaa ei hirveesti huutele, nii eipä immeiset osaa kysellä. Varsinkin jos on omat sukunimet...

Jepulis. Me ollaan karkulaisia tässä asiassa. Oli vaan meidän juttu mennä naimisiin vihkijän ja kahden todistajan läsnäollessa. Pusun jälkeen 2 viikon lomalle kahden ja sitten takaisin arkeen.

Appiukko kysyi tossa toissajouluna mieheltäni saunassa, että etkös voisi tuota xxxx viedä papin puheille, kun hänelle jo se miniä kelpaisi. Mies oli tokaissut siihen, että myöhäistä. Appi ei ollu sanonut mitään, oli vaan nostanut kulmiaan ja virnistänyt. Seuraavana aamuna sitten herättiin siihen kun anoppi ja appi heitti suunnilleen säkillisen riisiä meidän päälle. Olivat kattaneet meille aamupalan ja laittaneet kirjekuoren pöydälle, jonka päällä luki Herra ja Rouva Velmu. Ottivat huumorilla ja olivat vaan iloisia.

 

Pidettiin omat sukunimet.
Miehen äiti on vaihtanut miehen sukunimeä aina kun on vaihtanut miestäänkin, joten ei haluttu lapsille mitä tahansa nimeä.
Mies piti omansa koska on jo tosiaan ihan tarpeeksi monta kertaa nimeään joutunut vaihtamaan.

 

Pidin oman nimeni. Mies piti omansa. Ei ollut tarvetta vaihtaa kummankaan. Meidän avioliitosta ei vieläkään tiedä kuin ihan pari ihmistä. Naimisissa ollaan oltu syksyllä 4 vuotta.

Jos asiaa ei hirveesti huutele, nii eipä immeiset osaa kysellä. Varsinkin jos on omat sukunimet...

Jepulis. Me ollaan karkulaisia tässä asiassa. Oli vaan meidän juttu mennä naimisiin vihkijän ja kahden todistajan läsnäollessa. Pusun jälkeen 2 viikon lomalle kahden ja sitten takaisin arkeen.

Appiukko kysyi tossa toissajouluna mieheltäni saunassa, että etkös voisi tuota xxxx viedä papin puheille, kun hänelle jo se miniä kelpaisi. Mies oli tokaissut siihen, että myöhäistä. Appi ei ollu sanonut mitään, oli vaan nostanut kulmiaan ja virnistänyt. Seuraavana aamuna sitten herättiin siihen kun anoppi ja appi heitti suunnilleen säkillisen riisiä meidän päälle. Olivat kattaneet meille aamupalan ja laittaneet kirjekuoren pöydälle, jonka päällä luki Herra ja Rouva Velmu. Ottivat huumorilla ja olivat vaan iloisia.

Ihanasti tehty appivanhemmilta...

 

Halusin pitää oman sukunimen, koska niitä/meitä vain 5 Suomessa enää. Sanoin miehelle, että hän on tervetullut meidän sukuun tai voi pitää omansa. Oli siis yllätys minullekin, kun papin suusta kuulin vihkitilaisuudessa, että mies otti minun nimen.

Olen tosi tyytyväinen, ja niin on mieskin. Nyt meillä 2 lasta ja kaikilla sama nimi. Mielestäni on kiva, että koko perheellä on vain yksi sama nimi, kuin että olis jotain kamalia yhdistelmänimihirviöitä.

Miehen ystävät on ihailleet miehen päätöstä, ja myöntäneet, ettei itse olis "uskaltaneet" tehdä samaa. Tosin mun sukunimi ei ole mikään perusvirtanen, joten sekin vaikutti.