Kun olet toisille kuin ilmaa

[ujo ihmisten keskellä]

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun olet kotiäitipiireissä suurinpiirtein kuin "ilmaa". Toiset katsovat vain ohitsesi, sinua ei noteerata mitenkään, usein ei edes tervehditä. Kun istut esim. lapsesi kerhon tilaisuuksissa ja kaikki muut juttelevat vain keskenään. Liikun kyllä paljon paikoissa, joissa voisi tutustua muihin kotiäiteihin, mutta laihat ovat tulokset olleet. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ilmeisesti olen niin sulkeutuneen näköinen, ettei kukaan halua ottaa kontaktia tai sitten en vain ole kiinnostava ihminen. Vain hölösuutko näissäkin piireissä pärjäävät? Vai etsinkö kavereita vääristä paikoista, hiljaisempi luonne kun olen? Miten muilla?

 

[Huspati Huta]

Millainen ilme sinulla on? Oletko nähnyt itseäsi kuvatun niin, ettet ole tiennyt sitä sillä hetkell`? Minä luulin, että olen iloisen näköinen, mutta olinkin aika hapannaama :ashamed:

 

[Lex]

Ihmiset ovat kyllä olleet ihan ystävällisiä, mutta tunnen itseni ulkopuoliseksi noissa tilanteissa.

En ole niin sosiaalinen että osaisin olla aktiivinen sellaisessa ryhmässä, jossa ainoa yhdistävä tekijä on lapset. En vain tunne, että minulla olisi mitään järkevää sanottavaa ja minua pidettäisiin vain jotenkin outona tai tyhmänä, tai ainakin vääränlaisena muuten vaan.

 

[samanlainen]

Ihan kuin mä olisin kirjoittanut tuon! Sen vuoksi ei enää kiinnosta missään avoimissa päiväkerhoissa käydäkään, kun jostain syystä minuun ei haluta tutustua. Toki olen hiljainen luonteeltani, mutta kuitenkin aina tervehdin ja yritän jutella. Mulle vastataan, mutta pian sen jälkeen olen taas ilmaa ja äipäty jatkavat jutteleuaan keskenään, kuin minua ei olisi. Miten siisä sitten tutustut?

Oon miettiny, että missä vika, eivätkö ihmiset tarvi uusia kavereita, edes juttuseuraa, vai mikä minussa on vikana? Olen nuori, normaalipainoinen, ihan tavallinen äiti, en mikään yrmeän näköinen tai epäsiisti mörkö.....

 

[opo]

Tiedän tunteen valitettavan hyvin Itse olen kyllä sosiaalinen, vilkas ja puhelias, mutta olen LIHAVA. Niinpä minun kommenttini ohitetaan huomiotta (samoin kuin minut). Ihmisillä tuntuu olevan myös automaattinen käsitys siitä, että lihavat ovat yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä...Ja ennen kuin joku ennättää kommentoimaan täällä lihavuuttani, niin kerron että minulla on lapsesta asti ollut sairaus ja lääkitys, josta lihavuuteni johtuu.

 

[ap]

Millainen ilme sinulla on? Oletko nähnyt itseäsi kuvatun niin, ettet ole tiennyt sitä sillä hetkell`? Minä luulin, että olen iloisen näköinen, mutta olinkin aika hapannaama :ashamed:

Joo, uskon kyllä olevani ajoittain hapannaama myös, taitaa olla ns. perusilme minulla, vaikken olisikaan välttämättä varsinaisesti huonolla tuulella. Omissa ajatuksissaan sitä vaan tulee näyttäneeksi tuollaiselta helposti.

 

[ap]

Ihmiset ovat kyllä olleet ihan ystävällisiä, mutta tunnen itseni ulkopuoliseksi noissa tilanteissa.

En ole niin sosiaalinen että osaisin olla aktiivinen sellaisessa ryhmässä, jossa ainoa yhdistävä tekijä on lapset. En vain tunne, että minulla olisi mitään järkevää sanottavaa ja minua pidettäisiin vain jotenkin outona tai tyhmänä, tai ainakin vääränlaisena muuten vaan.

Koen ihan samoin, että on vaikea olla aktiivinen/sosiaalinen periaatteessa ventovieraiden kanssa, kun ainoa yhdistävä tekijä on lapset, hyvin ilmaisit asian. Kyse ei ole siitä, ettei minulla olisi kiinnostusta tutustua, mutta on vain vaikea tehdä aloitteita ja tutustua lähemmin.

 

[vieras]

Rohkeasti vain sekaan. Itse olen nuoruudessani ollut tosi ujo, mutta iän lisääntyessä ujous karissu, kun on vain rohkeasti mennyt sekaan juttelemaan. Ainahan ei kaikkien kanssa synkkaa, sen on huomannut, mutta paljon on niitäkin joiden kanssa tulee juttuun. Ja tosiaan vois miettiä millaisella ilmeellä kulkee. Huomaan itsekin joskus kulkevani otsa rypyssä ja huulet alaspäin, vaikka fiilikset olisi positiiviset. Nämä asiat on kuitenkin sellaisia mihin voi itse vaikuttaa.
Tsemppiä!

 

[vicy]

niin tuttua... Tuo muuten pätee poikkeuksetta jokapaikkaan missä on naisia! On tietyt tyypit jotka otetaan joukkoon mukaan ja muita syrjitään/kohdellaan kuin ilmaa. Tämähän alkaa jo heti koulusta asti.. Tämän takia viihdyn paremmin miesten kuin naisten kanssa...

 

[Lex]

Tiedän tunteen valitettavan hyvin Itse olen kyllä sosiaalinen, vilkas ja puhelias, mutta olen LIHAVA. Niinpä minun kommenttini ohitetaan huomiotta (samoin kuin minut). Ihmisillä tuntuu olevan myös automaattinen käsitys siitä, että lihavat ovat yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä...Ja ennen kuin joku ennättää kommentoimaan täällä lihavuuttani, niin kerron että minulla on lapsesta asti ollut sairaus ja lääkitys, josta lihavuuteni johtuu.

Mun mielestä on kyllä ihan uskomatonta että joku ohittaisi tai vähättelisi ketään pelkän lihavuuden takia
Itselleni ei todellakaan toisen elopainolla tai muullakaan ulkomuodolla ole mitään sen kummempaa merkitystä, tosin ehkä hiukan niin päin että viimeisen päälle laitetun, treenatun ja yltiösosiaalisen ihmisen seurassa tunnen oloni epävarmaksi.
Ehkä ihmiset nyt ovat vaan juroja, eikä se siitä lihavuudesta johdu.. :/

 

[ap]

Tiedän tunteen valitettavan hyvin Itse olen kyllä sosiaalinen, vilkas ja puhelias, mutta olen LIHAVA. Niinpä minun kommenttini ohitetaan huomiotta (samoin kuin minut). Ihmisillä tuntuu olevan myös automaattinen käsitys siitä, että lihavat ovat yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä...Ja ennen kuin joku ennättää kommentoimaan täällä lihavuuttani, niin kerron että minulla on lapsesta asti ollut sairaus ja lääkitys, josta lihavuuteni johtuu.

Meilläpäin liikkuu yksi hyvin lihava äiti, joka taas tuntuu olevan "kerholaisten suosikki" ja kaikkien hyvä tuttu. Että voi se joskus mennä näinkin... Minua kohtaan tuo kyseinen äiti on jotenkin yrmeä, kunpa tietäisin miksi .

 

[ap]

niin tuttua... Tuo muuten pätee poikkeuksetta jokapaikkaan missä on naisia! On tietyt tyypit jotka otetaan joukkoon mukaan ja muita syrjitään/kohdellaan kuin ilmaa. Tämähän alkaa jo heti koulusta asti.. Tämän takia viihdyn paremmin miesten kuin naisten kanssa...

Tämä on harvinaisen totta. Esim. työelämässä olen joskus kärsinyt tästä kovasti. Toivottavasti seuraava työni olisi miesvaltainen.

 

[ap]

Ihan kuin mä olisin kirjoittanut tuon! Sen vuoksi ei enää kiinnosta missään avoimissa päiväkerhoissa käydäkään, kun jostain syystä minuun ei haluta tutustua. Toki olen hiljainen luonteeltani, mutta kuitenkin aina tervehdin ja yritän jutella. Mulle vastataan, mutta pian sen jälkeen olen taas ilmaa ja äipäty jatkavat jutteleuaan keskenään, kuin minua ei olisi. Miten siisä sitten tutustut?

Oon miettiny, että missä vika, eivätkö ihmiset tarvi uusia kavereita, edes juttuseuraa, vai mikä minussa on vikana? Olen nuori, normaalipainoinen, ihan tavallinen äiti, en mikään yrmeän näköinen tai epäsiisti mörkö.....

Sympatiat sinulle :hug:!

 

[ap]

Näitä vastaavia kirjoituksia on ollut täällä ennenkin. Voi kun joku keksisi keinon, miten me ujommat/híeman epäsosiaalisemmat äidit löytäisimme toisemme, itselläni ainakin olisi suuri tilaus uusille hyville ystäville ja ihan mukaville tutuillekin .

 

[Lex]

niin tuttua... Tuo muuten pätee poikkeuksetta jokapaikkaan missä on naisia! On tietyt tyypit jotka otetaan joukkoon mukaan ja muita syrjitään/kohdellaan kuin ilmaa. Tämähän alkaa jo heti koulusta asti.. Tämän takia viihdyn paremmin miesten kuin naisten kanssa...

Piiri pieni pyörii...
Olen koulusta saakka pelännyt ja kammoksunut naisporukoita (toki on yksittäisiä naiskavereita) ja edelleen ujostelen kovasti esim. juuri näissä äitiporukoissa, enkä rehellisyyden nimissä sellaiseen edes halua. Siispä syyllistyn juuri tähän mainittuun jurottamiseen, joskaan tarkoitus ei ole olla epäkohtelias

 

[jees]

niin tuttua... Tuo muuten pätee poikkeuksetta jokapaikkaan missä on naisia! On tietyt tyypit jotka otetaan joukkoon mukaan ja muita syrjitään/kohdellaan kuin ilmaa. Tämähän alkaa jo heti koulusta asti.. Tämän takia viihdyn paremmin miesten kuin naisten kanssa...

peesi tälle.
ainakin pitää olla oikea määrä lapsia eikä saa olla yli-ikäisen (yli3) kanssa kotona ilman pienempiä sisaruksia.
pitää olla sopivasti rahaa ja lapsilla sopivat puvut, siis ainakin tältä vuosituhannelta.
mielellään pitää olla jo kavereita, jos menee yksin on jotenkin epäilyttävä.

jne jne

 

[jees]

Tiedän tunteen valitettavan hyvin Itse olen kyllä sosiaalinen, vilkas ja puhelias, mutta olen LIHAVA. Niinpä minun kommenttini ohitetaan huomiotta (samoin kuin minut). Ihmisillä tuntuu olevan myös automaattinen käsitys siitä, että lihavat ovat yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä...Ja ennen kuin joku ennättää kommentoimaan täällä lihavuuttani, niin kerron että minulla on lapsesta asti ollut sairaus ja lääkitys, josta lihavuuteni johtuu.

Meilläpäin liikkuu yksi hyvin lihava äiti, joka taas tuntuu olevan "kerholaisten suosikki" ja kaikkien hyvä tuttu. Että voi se joskus mennä näinkin... Minua kohtaan tuo kyseinen äiti on jotenkin yrmeä, kunpa tietäisin miksi .

minustakin lihavat pääsevät helpoiten piireihin. naissukupuoli kadehtii jos kroppaa on timmi

 

[vieras]

jeesin kommenttia on pakko peesata. En ole aina ollut lihava, mutta nyt lihavana ollenssani ihmiset kohtelevat minua paljon paremmin, kuin silloin timminä. Joskus jopa mietin kannattaako sosiaalisten suhteiden vuoksi laihduttaa laisinkaan. En jaksaisi sitä ämmien mulkoilua ja silmillä mittailua kokea enää.

 

[v]

Mä en nyt oikein ymmärrä tuota marttyyrin roolia, olen itse lihava, nuorena koulussa ei pahemmin ollut kavereita, muutama hyvä. Lapseni ei kulje reimoissa, raha riittää elämiseen, ei ole omakotitaloa vaikka lapsia kolme. Ja siltikin mulla on ystäviä. Aina niin ei ole ollut ja vasta kun olen aktiivisesti alkanut pyrkimään ihmisten kanssa tekemisiin niin on ystäviä löytynyt. Ja miksi täytyy yrittää päästä johonkin isoon ryhmään, mikä estää menemästä yksinään olevan äidin juttusille jos esim. puistossa näkee. Ja jos ei onnistu niin tuskin se maailma siihen loppuu. Vois varmaaan tarkastaa sitä omaakin asennetta jossain määrin, onko siellä liikaa turhia luuloja muiden mielipiteistä ja asenteista.

 

[samanlainen]

Sitäkin olen miettiny, että eikö esim. kaunista, nuorta ja hoikkaa äitiä haluta kaveriksi, onko siinä kateutta vai ajattelevatko, että on varmaan joku aivoton pissis ja ylpeä itsestään? Olen nimittäin kaikkea muuta, luonteeltani hyvinkin nöyrä, kiltti, enkä kuvittele itsestäni mitään!

Kerrankin, kun mut oli kutsuttu tupper-kutsuille, missä kaikki vieraat olivat pienten lasten äitejä. Kun saavuin paikalle mua katsottiin kuin vierasta sikaa, jotkut tervehtivät pikaisesti, mutta käänsivät minusta heti katseen pois!! Se oli aivan järkyttävä tilanne. Tunsin oloni erittäin epätervetulleeksi.