Kun mikään ei tunnu miltään- masennus

[Down]

Miten olette nousseet suosta. Pystyn just hoitaa rutiinit en muuta. Kun oikein tsemppaan pystyn esittämään reipasta päivän ja illalla olen naatti.Lääkitystä olen kokeillut citalopram vetää täydelliseen tunnekoomaan ja väsyttää. Mikä teillä muilla rämpijöillä on auttanut. Käyn myös psykoterapeutilla, mutta tuntuu, että ei juuri apua.

 

["vieras"]

Minulla auttoi cipralex, vai mikä se nyt on.. Olin ihan siinä kunnossa, etten juurikaan sängystä ylös päässyt. Nelisen viikkoa lääkkeiden aloituksesta oli yhtä vuoristorataa, saatoin itkeä tuntitolkulla, ja käväisi jopa itsemurha mielessä. Vieläkään ihan täysin yhteiskuntakelpoinen ole, mutta olo on tasaisempi kuin vuosiin. Tsemppiä!

 

[Kaunishäntäinen orava]

Vaikeasta masennuksesta parantuvana voin kertoa, että se taival on pitkä ja se on raskas, siitä ei ikinä usko parantuvansa ja se vetää ihan matalaksi.

Onko sulla oikea lääkitys? Monet potilaathan joutuu kokeilemaan montaa eri lääkettä, että löydetään se just sopiva. Mulle auttoi se, että annoin itteni olla väsynyt, lepäsin tarpeeksi, mutta luovuin peruskallio-ajatuksesta. Hoksasin aikoinani, että masennus on joilleki ihmisille (myös mulle oli) peruskallio, johon voi nojata. Se ei taatusti lähe mihinkään jos en halua niin, joten se on luotettavin asia koko senhetkisessä elämässä. Siitä pyristelin eroon, rakentelen nyt uutta perustaa elämään.

En tiedä onko tuosta ajattelutavasta apua tai aukeaako se edes kenellekään muulle ku mulle, mutta masentuneena pitää jossain vaiheessa muuttaa muutenkin ajattelutapansa.

Vielä on mulla näitä oheistuotteita mukana; ahdistusta, uniongelmia jne., mutta varmaan niistäkin paranen jossain vaiheessa. Nyt uskallan jo luulla niin.

Masennuksen voi selättää. Voimia!

 

["Minä"]

Voimia! Olen parantunut niin, että se ei pyöri joka päivä mielessa ja elän täysillä. Elämäntavan muutos auttoi paljon. Sit se, että saan tehdä virheitä. Ja nukkua. Tää on mahtavaa, älä luovuta, mun mielestä kyllä siitä paranee, kun antaa ajan kulua ja jos on pahempi vaihe, niin se sitten on, mutta älä vaan luovuta!

 

[Down]

Ekan kerran kun oli 17 v sit 21 v ja nyt. 35 v. Välillä hyviä kausia. Yks pidempi lääkitys, joka sopi.Mutta ei kuulemma enää suositella kun on vanhanaikainen. Nyt taas masennus pulpahti pintaan.Liittyy usein siihen , että en hallitse elämääni. Lapsuudenkoti mallit esim. Surut sivuutetaan. Ym. Todellakin tästä suosta nousen ... Mutta kyllä välillä rassaa se , romahdan niin nopesti ja pienestä vastoinkäymisestä.... Parisuhteelle myös vaikeaa. Tiedän rakastavani miestäni, mutta tällä hetkellä en tunne mitään..

 

[Kaunishäntäinen orava]

Ekan kerran kun oli 17 v sit 21 v ja nyt. 35 v. Välillä hyviä kausia. Yks pidempi lääkitys, joka sopi.Mutta ei kuulemma enää suositella kun on vanhanaikainen.

Jos se lääkitys on sopinut sulle ja sitä vielä määrätään Suomessa, niin pyydä hoitavalta lääkäriltä sitä ja perustele sanomalla, että siitä ainakin on ollut apua, sitalopraamista jos tulee vaan huono olo. Pyydä edes että saisit kokeilla.