Vaikeasta masennuksesta parantuvana voin kertoa, että se taival on pitkä ja se on raskas, siitä ei ikinä usko parantuvansa ja se vetää ihan matalaksi.
Onko sulla oikea lääkitys? Monet potilaathan joutuu kokeilemaan montaa eri lääkettä, että löydetään se just sopiva. Mulle auttoi se, että annoin itteni olla väsynyt, lepäsin tarpeeksi, mutta luovuin peruskallio-ajatuksesta. Hoksasin aikoinani, että masennus on joilleki ihmisille (myös mulle oli) peruskallio, johon voi nojata. Se ei taatusti lähe mihinkään jos en halua niin, joten se on luotettavin asia koko senhetkisessä elämässä. Siitä pyristelin eroon, rakentelen nyt uutta perustaa elämään.
En tiedä onko tuosta ajattelutavasta apua tai aukeaako se edes kenellekään muulle ku mulle, mutta masentuneena pitää jossain vaiheessa muuttaa muutenkin ajattelutapansa.
Vielä on mulla näitä oheistuotteita mukana; ahdistusta, uniongelmia jne., mutta varmaan niistäkin paranen jossain vaiheessa. Nyt uskallan jo luulla niin.
Masennuksen voi selättää. Voimia!