Kun mies laittaa omat vanhempansa oman perheen edelle? Mitä tehdä?

["Jennamaria"]

Alan olla väsynyt siihen että minun ja lasten edelle kiilaa aina miehen vanhemmat. Mies ainoa lapsi ja jotenkin kokee että tärkeämpää on miellyttää omia vanhempiaan kuin minua ja lapsia. Kerta toisensa jälkeen aina tilanteita joissa tuntee itsensä niin nollaksi kun mies keskittyy enemmän omiin vanhempiinsa kuin lapsiin ja minuun.

Kohtalotovereita? Miten heivata anoppi ja appi vähän kaueammaksi meistä? Miten saada mies ymmärtämään että napanuora omiin vanhempiin olisi katkaistava?

 

[miellyttää]

Mitä tarkoitat tuolla miellyttämisellä? Eihän parisuhde ja perhe-elämä sille miellyttämiselle kai perustu?

 

[vieras..]

Ne käyttäytymismallit vanhempia kohtaan opitaan lapsuudessa. Ja jos mies ei itse tiedosta niissä olevan jotain vikaa niin asialle ei juurikaan voi mitään.
Tunnistin osittain itseni tuosta miehesi kuvailusta. Olin 35 v kun heräsin todellisuuteen. Vanhemmat ei arvosta minua tai mielipiteitäni. Apu kyllä kelpaa.jne. Mutta se että kun on pienestä asti oppinut tekemään kakkensa ettei pahoita vanhempiensa mieltä niin tavat istuu todella tiukassa vaikka ne tiedostaiskin.

 

[Ken guru]

En olisi perustanut perhettä tuollaisen kanssa.

 

["a p"]

Mitä tarkoitat tuolla miellyttämisellä? Eihän parisuhde ja perhe-elämä sille miellyttämiselle kai perustu?

Esim tällä viikolla meillä oli sovittu meno oman perheen kesken, mutta se piti peruuttaa koska miehen vanhemmat pyysivät miestä parin tunnin varoitusajalla erääseen tapahtumaan joka oli täysin turhanpäiväinen. Mies ei voinut sanoa vanhemmilleen että hänellä on muuta menoa meidän kanssa, mistä sitten lapset etenkin pettyivät pahasti kun isä valitsi omat vanhempansa meidän sijaan.

 

[miellyttää]

[QUOTE="a p";29739989]Esim tällä viikolla meillä oli sovittu meno oman perheen kesken, mutta se piti peruuttaa koska miehen vanhemmat pyysivät miestä parin tunnin varoitusajalla erääseen tapahtumaan joka oli täysin turhanpäiväinen. Mies ei voinut sanoa vanhemmilleen että hänellä on muuta menoa meidän kanssa, mistä sitten lapset etenkin pettyivät pahasti kun isä valitsi omat vanhempansa meidän sijaan.[/QUOTE]

Ok, ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta toisaalta, ei oikein voi toisten menoista sanoa, että ne ovat ihan turhanpäiväisiä, ellei sitten hyväksy sitä, että samaa ajatellaan omista menoista. Eikä puhuta nyt vaikka siitä, että mummo viedään bingoon ja sen takia lapsi ei pääse hammaslääkäriin. Vai puhutaanko?

 

[Ken guru]

Ok, ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta toisaalta, ei oikein voi toisten menoista sanoa, että ne ovat ihan turhanpäiväisiä, ellei sitten hyväksy sitä, että samaa ajatellaan omista menoista. Eikä puhuta nyt vaikka siitä, että mummo viedään bingoon ja sen takia lapsi ei pääse hammaslääkäriin. Vai puhutaanko?

Jos on jotain aiemmin sovittua menoa, niin ei sen yli mennä sopimaan jotain muuta. Kenenkään kanssa.

 

[LisaMarie]

Kannattais varmaan puhua sen miehen kanssa asiasta.
Tietääkö mies, että koet niin? Aika usein ensimmäinen asia on jut tuo, että toinen ei edes tiedä, että olet tyytymätön tilanteeseen.
Miehet ei puhu naista. Niille pitää sanoa ihan suoraan, ei voi odottaa, että jos käyttää ilmauksia "olisi kiva" tai "toivoisin" että mies ymmärtää että sinä haluat näin tehtävän. Hänelle kaikit toivomukset ja -isi päätteet on asioita, jotka voi huomioida joskus, jos sattuu huvittamaan. Pitää sano suoraan, että "minä haluasn muutosta tähän asiaan", jos haluaa että asia huomoidaan päivittäin.

 

["a p"]

Ok, ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta toisaalta, ei oikein voi toisten menoista sanoa, että ne ovat ihan turhanpäiväisiä, ellei sitten hyväksy sitä, että samaa ajatellaan omista menoista. Eikä puhuta nyt vaikka siitä, että mummo viedään bingoon ja sen takia lapsi ei pääse hammaslääkäriin. Vai puhutaanko?

Se oli todella turhanpäiväinen asia joka ei edes kiinnostanut miestä, myönsi sen itsekin, mutta ei vaan voinut kieltäytyä kun vanhempansa pyysivät.

Ja asioista olen miehelle kertonut vaikka kuinka paljon. Mutta pelkää että hänen vanhenmpansa katkaisevat välinsä häneen jos ei tee niin kuin vanhempansa pyytävät.

 

[miellyttää]

[QUOTE="a p";29740053]Se oli todella turhanpäiväinen asia joka ei edes kiinnostanut miestä, myönsi sen itsekin, mutta ei vaan voinut kieltäytyä kun vanhempansa pyysivät.

Ja asioista olen miehelle kertonut vaikka kuinka paljon. Mutta pelkää että hänen vanhenmpansa katkaisevat välinsä häneen jos ei tee niin kuin vanhempansa pyytävät.[/QUOTE]

Mutta se ei ollut ilmeisesti niille miehen vanhemmille turhanpäiväinen, tarkoitin. Ymmärrän silti, mitä tarkoitat.

 

[nyt meni liian pitkälle]

Voi pyhä jyssäys! Minä laittaisin ukon tiukille ja uhkaisin että jos ei tämmöinen lopu niin saa töistä tullessa kerätä pussit oven pielestä ja muuttaa kotiinsa äidin helmaan! En suostuisi katselemaan tuollaista!!!!!!!Otaha ukkos kunnon puhutteluun ja kysy ketkä on tärkeimmät nyt sen elämässä?

 

[viisikymppinen isoäiti]

teidän pitää opetela joustamaan molempien, sekä sun että miehes. tyyliin, että oli sovittu että mennään sinne, mutt vanhemmat haluaakin miehen heidän luokseen, joten ehdotat, että no mennään sitten omille reissuile huomenna. tai sitten jos teidän menoa ei voi siirtää, niin mies sanoo vanhemmille, että on ehtinyt sopia jo perheen kanssa muuta

 

["vieraana"]

[QUOTE="a p";29740053]Se oli todella turhanpäiväinen asia joka ei edes kiinnostanut miestä, myönsi sen itsekin, mutta ei vaan voinut kieltäytyä kun vanhempansa pyysivät.

Ja asioista olen miehelle kertonut vaikka kuinka paljon. Mutta pelkää että hänen vanhenmpansa katkaisevat välinsä häneen jos ei tee niin kuin vanhempansa pyytävät.[/QUOTE]

Kerro miehelle että kohta kannattaa pelätä että sinä katkaiset välisi häneen jos tekee aina niinkuin vanhemmat pyytävät. Omien lasten pitäisi mennä etusijalle edes.

 

["vierailija"]

Mulla oli vähän samoja ongelmia, mutta hermo meni viimein. Sanoin miehelle että jos menonsa sopii vanhempiensa kanssa minun kanssa ensin keskustelematta, saa yksi mennä. Muulla perheellä on sitten omat menot tästä edespäin. Tajus pointin ja paremmin on mennyt

 

[kgjhhj]

omaa perhetta ne vanhemmatkin sil miehel on.

 

[anna-manna]

En tykkäsi minäkään tuommosesta! Toki omien vanhempien kanssa saa tehdä asioita ja mennä tapahtumiin mutta jos on sovittu oman perheen kanssa jostain menosta niin ei sitä peruta tuosta vain.

Mulla sekä miehellä on hyvät ja läheiset välit kummankin vanhempiin ja he ovat osa meidän perhettä mutta jossakin se raja menee silti.

 

["hmmm"]

Olen kohtalotoveri!
Me perustimme perheen toiseen kaupunkiin ja olimme miehen kanssa onnellisia monta vuotta. Sitten EREHDYTTIIN ostamaan appivanhempien talo. Helvetti aukesi samantien.
Vuosia ja vuosia olin yksin lasten kanssa,mies juoksi vanhempiena kanssa muualla. Aamusta iltaan niitten kanssa.
Eropaperit jo täytettiin

Hyväksyin sen että me ollaan kakkossijalla......Yhdessä ollaan edelleen.

 

["höh"]

[QUOTE="hmmm";29740802]Olen kohtalotoveri!
Me perustimme perheen toiseen kaupunkiin ja olimme miehen kanssa onnellisia monta vuotta. Sitten EREHDYTTIIN ostamaan appivanhempien talo. Helvetti aukesi samantien.
Vuosia ja vuosia olin yksin lasten kanssa,mies juoksi vanhempiena kanssa muualla. Aamusta iltaan niitten kanssa.
Eropaperit jo täytettiin

Hyväksyin sen että me ollaan kakkossijalla......Yhdessä ollaan edelleen.[/QUOTE]

Olisiko tällaisessa tilanteessa auttanut mikään etukäteissuunnittelu?

Paperille miehen vanhemmilta allekirjoitus, jossa he käsittävät, että talo ei ole enää heidän eikä talon ostaminen heiltä oikeuta heitä mihinkään palveluksiin talon ostajalta.

Tosin ei sitä kehtaisi.