kun mies ja tytär(puoli) ei tuukkaan enää toimeen

[nimetön]

haluaisin kuullamielipiteitä/vastaavia tilanteita miten käynyt.. Mä erosin esikoisen biologisesta isästä tytön olles 10kk (oltiin oltu lapsesta saakka ollaan-ei olla suhteessa,kihloissa 15vuotiaina, laps synty 21vuotiaana..) aluks hän oli lapsen elämäs mutta jäi sitten pikkuhiljaa ja aikani soittelin ja itkin että tulisit kattomaan lasta jne mutta sitten se jäi, tyttö on nyt yli 7, viimeks nähnyt biologisen isän 3v synttäreillä, jolloin edellisestä näkemisestä oli jo vuosi jne.. Nykyinen mies tuli kuvioihin kun tyttö oli vähän alle 3v. tulivat tosi hyvin toimeen ja mies oli sellainen kun pitääkin olla lapselle. hyvä isä hahmo. ja hänen suku otti hyvin vastaan meidät jne. 4.5v:nä tyttö sai pikkusiskon, jonkakanssa meni hyvin kunnes tämä alkoi liikkumaan ja tuli mustasukkasuutta luonnollisesti. huomiota sai edelleen myös kahdenkeskistä äidiltä jne. uhma alkoi selvästi myös tuossa 3v korvilla eikä loppua oo oikeastaan näkynyt.. pikkuveli syntyi reilu vuodenpäästä keskimmäisenjälkeen, huono käytös jatkuu esikoiselta. ei siinä kiukussakaan niin mitään, ymmärrän sen ja olen koittanut aina pitää kurin,jutella ja tehdä sovinnot jne, mutta nyt tuntuu kuin mies olisi noin 2vuotta ollut itse tosi vaikea.. ei niinku tule esikoiselle mitään positiivista koskaan oikeastaan.. aina vaan puhuu tälle rumasti, syyttää esikoista pienempien huonosta käytöksestä ja aikuisten riidoista jne. tuntuu kuin ois ihan umpikujassa, ollaan perheneuvolassa käyty jne, ei juurkaa apua.. sitten kun yritä puhua että tämä tilanne ajaa meidät eroon lopulta, vastaukset on tyyliin et "sitähän sä haluat, eroa". vaikka nimenomaan olen puhunut, pyytänyt et käydään p-nlassa jne että asiat saisi kuntoon!! en käsitä missä on se ihminen johon rakastuin, joka hän oli ensimmäisen 1.5vuotta =(. tosi paha mieli esikoisen puolesta ja tämä rikkoo parisuhteenkin ihan jo. silloin harvoin kun menee ok, mies puhuu esikoiselle kuten muillekin lapsille, -kuten isän kuuluu, munki olo on tosi hyvä, sitten taas alkaa se vaikeusniin oon ihan maas ja ahdistaa ja tulee jo unettomuutta,tykytyksiä,pelkotiloja. entiä mitä tehdä, rakastan miestä mut tuntuu et ei se rakkaus riitä..lapset menee kuitenkin mulla kaiken edelle.

 

[vieras]

En jaksanut lukea tekstiä. Kirjoita selvemmin ja jaksota teksti.

 

[ap]

en ehdi, ei ole pakko lukea

 

[Äiti-Kengu]

No ei varmastikkaan helppoa saada solmuja auki.
Pystytkö keskusteleen miehesi kanssa asioista?Toimiiko parisuhde hyvin?Jääkö teille kahdelle myös kahdenkeskistä aikaa?
Tiedotaako miehesi käytöksensä tytärtäsi kohtaan.
Monen asioiden summahan tuo on.

 

[Vieras]

Ajatteletko sinä miehestäsi objektiivisesti, vai puollustatko lastasi ehkä väärissä paikoissa, kun miehesi yrittää olla hänelle isä?

 

[fddf]

Hyvä, että ajattelet noin, että lapsi menee miehen edelle. Miehen pitää ehdottomasti muuttaa suhtautumistaan esikoiseen. Ei ihmekään, että lapsi oireilee.

 

[ap]

No tätä tilannetta on ainakin 2 vuotta jatkunut ja olen useaan otteeseen yrittänyt puhua.. Mies suuttuu yleensä heti, keskustelut johtaa riitaan, ei enää jotenkaan ymmärretä toisiamme. Tuntuu että kaikki on muuttunut näiden hänen biologisten lastenmyötä. Yksikin tilanne tässä oli että tyttö tokaisin että "(isä) inhoaa mua, tiän sen" ja mies oli HILJAA jolloin kysyin että mitä sanot tuohon, toistin "hä" ehkä 5krt, sitten sanoi vihasesti et "se ny on ihan sama mitä sanon"... Sitten on tilanteita kun tyttö koittaa "olla iso" ja sanoo ivallisesti esim että MINÄ en katso lastenohjelmia, ok, sanotaan että älä kato, antaa silti pienempien katsoa, niin jos vanhin esim seur.pvänä katsookin taas, mies sanoo et "no v*ttuako siinä ny teet,ethä sä kattele kun oot ISO TYTTÖ" jne, siis oikein puhuu niinku laps ois 15vuotias.. Meillä ei ole kauheasti kahdenkesk.aikaa,tarkoitus on ollut sitä järkätä, no oli sitä silti tässä kotonakin kun lapset jo 20nukkumassa, juteltiin,syötiin,pelailtiin yms mukavaa mutta tämä on jäänyt, entiä miten pystyisin hyvällä mielin oleen hänenkans kun lapsenpuolesta paha olo..

 

[ap]

olen yrittänyt vetää miehenkanssa yhtä köyttä ja antaa komentaa, olen ollut samaa mieltä järkeenkäyvistä asioista mistä yhdessä puhuttu jo aika päiviä sitten, MUTTA kun tuntuu että JOKA asia kielletään, nälvitään,puhutaan rumasti jne niin alkaa meneen mielestäni yli... lapsi sanoi tuossa yksi pv puhelimeen kun mummu soitti, että "isä" on aina tuollainen ruttunaama..kun otin tämän puheeksi että mitä tarkoitit, niin sitä, että on aina vihainen ja puhuu rumasti, hän ei tykkää kun on sellaienn isä... sanoin että niin eihän se mukavaa oo mutta ei viitsi haukkua jne, muistutin myös ettei vanhempien ongelmat ole hänen syytä.. ja hän alkoi kysyä biologisesta isästään mistä ei juurikaan ole puhunut... mies siis joskus oli kahenkesk.puhunut tytölle mm että jos tyttö kiukuttelee vaan, jos he ei tuu keskenään toimeen, perhe hajoaa...tästä tyttö mulle kun tulin kotiin, että anteeks äiti kaikki mitä hän on tehnyt, ei hän halua että isä eroaa meistä.... tuli todella kauhea olo, ehkei mies tarkoittanut syyllistää mutta sen teki.

 

[Äiti-Kengu]

Kaikkia kerralla et saa kuntoon,jotem jostain täytyy aloittaa.

Parisuhdekuntoon ja sen jälkeen pystytte keskusteleen lastenasiat selviks.
Joka ilta lasten mentyä nukkuun otatte aikaa vain teille.Uskon,että tuolla konstilla saat miehes kanssa keskusteluyhteyden ja näin parannettua kokonaistilannetta.

 

[ap]

pari suhdetta on vain vaikea saada kuntoon kun miehen ja lapsen välit ei ole kunnossa=(. puhua olen yrittänyt niiiiin monesti etten tiä kauanko vielä jaksan yrittää.

 

[Vieras]

Minun tyttäreni äitipuoli on ollut ilkeä tyttärelleni. Isä ei ole puolustanut. On ollut lapselle todella traumaattista. Jos tyttäresi reagoi isäpuolen negatiiviseen asenteeseen, yrittäisin kaikkeni ensin puhumalla ja neuvottelemalla. Antaisin miehen vaikka ottaa etäisyyttä kasvatusasioihin joksikin aikaa. Jos mikään ei toimisi, asettaisin lapsen/nuoren hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Tytär tarvitsee paljon rakkautta, kannustusta ja sopivasti rajoja (mutta ei negatiivista kehää ).

 

[ap]

Jos mieheni olisi ollut tällainen kun tutustuimme, en todellakaan olisi hänenkanssaan alkanut olemaankaan. mutta muutos on tullut kun muut lapset tulleet kuvioihin.. perheneuvolassa neuvo olikin että vain minä komentaisin tytärtä kaikkien ollessa paikalla, aika outoa mutta voishan siten kokeilla.. olen joskus puhunut jopa että pitäisikö asua 2 osoitteessa vaikkei eroaisi mutta tähän tulee sitten et ei käy,se olisi ero sitten.. olen tätä puhumista ym koittanut nyt sen 2 vuotta, tuntuu vaan ettei asiat muutu,pahenee todnäk vaan kun tytär tulee murrosikään! sitä mietinkin, kauanko ns.kuuluu jaksaa yrittää jos ei sitä muutosta tule!?!? eilen sitten sanoin miehelle, että pallo on nyt sulla, jos en saa sitä ihmistä takaisin johon rakastuin, joka olit ekat 2vuotta, en jaksa.. että ymmärrätkö ollenkaan miten lapsen itsetunto tuhoutuu.

 

[dfdf]

Tuo kuulostaa ihan henkiseltä pahoinpitelyltä. Tyttöä kiusataan omassa kodissaan ja nälvitään, eikä lapsi pysty mitenkään puolustautumaan aikuista vastaan. Törkeää laittaa lapsen syyksi aikuisten ero. Luulenpa, että tyttösi on jo saanut vaurioita itsetuntoonsa ja tunne-elämäänsä. Lapsen pitäisi tuntea olevansa hyväksytty ja rakastettu omana itsenään.

Laittaisin varmasti pihalle tuollaisen ukon. En antaisi eden oman biologisen isän kohdella tyttöäni noin julmasti.

 

[juu]

no joo, lapsiperhe -elämä on raskasta duunia ja miehesi on väsynyt ja valitettavasti purkaa väsymyksensä teidän esikoiseen. Ikävämpi juttu.

 

[ap]

Niin, tämä on todella raskasta henkisesti mulle, ja mitä se sitten on pienelle tytöllä=(. Hän on "haastava" lapsi toki, mutta ISO OSA kiukuttelusta johtuu heidän väleistään, olen siitä melko varma. Koska silloin tällöin harvoin kun mies on puhunut nätimmin tytölle ym huomioinut muutakin kun neg.asiat, tyttö on ollut aivan toisenlaienn heti.. Väsymystä on juu, itse kullakin, muttei sitä saisi purkaa lapseen...senkin ymmärrän jos yksi vko-pari olis tällasta huonompaa, mutta kun jatkunut jo pidempään... meillä on ollut muutenkin lastenkanssa jokaisenkanssa jotain hankalaa, keskimmäisen 1-5v korvakierre joka onneks loppui vuos sit, pienimmällä pääleikkaus jne..sitten tämä esikoisen"jatkunut" kiukku/uhma.. ja myös kasteluvaivaa hänellä on ollut, oli yli 2v kuiva tuolta 2.5v saakka, sitten alkoi uudelleen yökastelut ym, olen käyttänyt verikok,ultrassa yms.. nyt ootetaan risanpoistoon aikaa.... hohhoijaa.. lähteä en haluaisi "liian helposti/7äkkiä" mutta pelkään just sitä miten tää vaikuttaa esikoiseen, mietin joka pvä mitä teen, missä vaiheessa pitäis lähteä, aina ootan ihmettä=(. ja tietenkin myös 2 muuta lasta mietin miten reagoivat jos lähdetää eri teille, sitten tiän että mies tulee vaikeaksi ja yrittää lapsia itelleen yms mitä EN KESTÄISI. aina kun oon puhunut et jos ero tulee, toivoisin et lapset ois munluona pääosin, et hän vois iltapäivät olla heidänkanssa ja joka toinen vlop, mutta muuten en yöks pystyis antamaan vuorovkoin koska pienet heräilevät viä öisin, mies EI HERÄÄ mihkään, ovat mussa aika paljon kiinni jne. nää on niin isoja ja raskaita asioita..

 

[ap]

niin ja esikoista ei ole vuoteen-pariin ees peitellyt illalla vaikka olen pyytänyt esim kun mennyt ite nukutteleen pieniä, että meetkö välilllä isommankans istuun ees 5min, ei. jos ovat riidelleen, olen pyytänyt et menisit tekemään sovinnon, ei. miksei?-ilmeisesti koska sitten toimittais siten kun MÄ haluan! en mä ymmärrä enää koko ihmistä.

 

[tiina]

Kuulostaa tosi raskaalta tilanteelta sinulle mutta varsinkin tyttärellesi.
Tuossa on kaksi vaihtoehtoa; muutos tai ero. ei erolla uhkailu vaan ero oikeasti jos ei muutosta tapahdu. Vaikka erokon varmaan kuulostaa raskaalta vaihtoehdolta, olisiko se oikeasti raskaampi kuin tuo tilanne?

 

[ap]

no tätä oon punninnut niiiin moneen kertaan!!!! uskoisin että lopulta lapsille ois parempi ero jos ilmapiiri olisi sitten hyvä! niinkun on ollut niinä päivinä kun mies on esim ollut pvän jossain..vaikka raskasta niin mieli parempi.. ja sanon nyt senkin että minussakin on vikaa, inhoan sitä miten hermostun näissä tilanteissa vaikka yritän pysyä tyynenä, mies saa mut jotenkin niin kiehumaan etten haluaisi tuntea niin. mä katon nyt hetken koska juuri hälle tästä sanoin että jos ei muutos tule, niin loppuu, pakko. onhan tässä kaikki sekin hankala niinku asumis asiat ym.. yhteinen laina jne.a

 

[ap]

tätä kysyttiin myös perheneuvolassa, että voisiko olla masennusta, ei miehenmielestä ainakaan. ja olen tehnyt selväksi että jos asiat jatkuu näin, perhe hajoaa. useaan otteeseen.

 

[*]

tätä kysyttiin myös perheneuvolassa, että voisiko olla masennusta, ei miehenmielestä ainakaan. ja olen tehnyt selväksi että jos asiat jatkuu näin, perhe hajoaa. useaan otteeseen.

Miehet nyt ei tommosta myönnäkään.. et en uskois heti.

 

[ap]

niin, mä olen sanonut masennuksesta että munmielestä vois hyvinkin olla.. sanoin sielläkin. mutta mitä se hyödyttää? jos miehen asenne on ettei mikään vaivaa, laittaa vaan asiat mun piikkiin, esim jos näen et on väsynyt ja kiukuttelee koko pvän ja kysyn että mikä vaivaa, hän suuttuu siitä, että menin kysymään mikä vaivaa koska mikään ei vaivaa!!! paitsi se että mä kysyn semmosta... en siis voi mitää vaikka vaivais,olen sanonut mielipiteeni, jne, mutta en voi häntä pakottaamihkää. todellakin toivon että muutos tulis tai sit et vaan saisin itestäni irti että teen päätökset ja muutokset niin vaikeaa kun onkin.

 

[*]

niin, mä olen sanonut masennuksesta että munmielestä vois hyvinkin olla.. sanoin sielläkin. mutta mitä se hyödyttää? jos miehen asenne on ettei mikään vaivaa, laittaa vaan asiat mun piikkiin, esim jos näen et on väsynyt ja kiukuttelee koko pvän ja kysyn että mikä vaivaa, hän suuttuu siitä, että menin kysymään mikä vaivaa koska mikään ei vaivaa!!! paitsi se että mä kysyn semmosta... en siis voi mitää vaikka vaivais,olen sanonut mielipiteeni, jne, mutta en voi häntä pakottaamihkää. todellakin toivon että muutos tulis tai sit et vaan saisin itestäni irti että teen päätökset ja muutokset niin vaikeaa kun onkin.

Minusta tuntuu et sulla mielipiteitä riittää ja kyselet .. en sillä, olet varmaan huolissasi tilanteesta mut mitäs jos antaisit sen ukon vähän aikaa olla ja selvittää ajatuksii?

Ei kukko käskemällä laula..

Älä silti hyväksy väheksyvää käytöstä tytärtäsi kohtaan! Mut anna sille ukolle tilaa hengittää. Tuntuu et sä oot ja meet niskan päälle nyt jatkuvasti "ei saa tehdä noin, ei näin, sano mikä sulla on, kerro kerro.. " ... itsekin ahistuisin, naisena, tuollaisesta ja voin kuvitella et joku mies olis jo pakannu kamansa .

 

[ap]

luuletko että joka pvä tän 2v aikana oon hiillostanut?? mä olen ollut piiitkiä jaksoja ihan hiljaa.. puhunut vain pakolliset asiat.. sitten kun vaan monta pvää putkeen kattelet sitä kiukkuisuutta, hapanta miestä, jossain vaihees riittää ja kysyn ja paukahdan... oon siis antanut kyl ollakin. sitten tulee nämä tilanteet, että esim kaikki hänen tekemisensä / osallistumisensa kotona loppuu aina kun riitoja. silloin teen kaiken yksin lastenhoidon ohella. ja itekin kumminkin viä opiskelen ja teen hommia=/

 

[ap]

väliaikaiset pesäerot ei käy miehelle

 

[Rouva]

No tätä tilannetta on ainakin 2 vuotta jatkunut ja olen useaan otteeseen yrittänyt puhua.. Mies suuttuu yleensä heti, keskustelut johtaa riitaan, ei enää jotenkaan ymmärretä toisiamme. Tuntuu että kaikki on muuttunut näiden hänen biologisten lastenmyötä. Yksikin tilanne tässä oli että tyttö tokaisin että "(isä) inhoaa mua, tiän sen" ja mies oli HILJAA jolloin kysyin että mitä sanot tuohon, toistin "hä" ehkä 5krt, sitten sanoi vihasesti et "se ny on ihan sama mitä sanon"... Sitten on tilanteita kun tyttö koittaa "olla iso" ja sanoo ivallisesti esim että MINÄ en katso lastenohjelmia, ok, sanotaan että älä kato, antaa silti pienempien katsoa, niin jos vanhin esim seur.pvänä katsookin taas, mies sanoo et "no v*ttuako siinä ny teet,ethä sä kattele kun oot ISO TYTTÖ" jne, siis oikein puhuu niinku laps ois 15vuotias.. Meillä ei ole kauheasti kahdenkesk.aikaa,tarkoitus on ollut sitä järkätä, no oli sitä silti tässä kotonakin kun lapset jo 20nukkumassa, juteltiin,syötiin,pelailtiin yms mukavaa mutta tämä on jäänyt, entiä miten pystyisin hyvällä mielin oleen hänenkans kun lapsenpuolesta paha olo..

Tämän kirjoittamasi perusteella mulla on sulle vain yksi kysymys:

Kuinka voit rakastaa tuollaista miestä, joka kohtelee noin huonosti pientä lastasi?