Kun mies ei puhu ja riidan yhteydessä "kiristää" erolla

Ongelmana siis ettei mies sano mielipiteitään. Ei sano jos jokin tekemiseni ärsyttää. Itse sanon mitä ajattelen enkä jätä muhimaan.

Mies ottanut nyt tavaksi suoltaa vuoden muhimiset kerralla naamaan ja joka kerta sanoo ettei tiedä jaksaako jatkaa yhdessä.

Eihän tällästä kenenkän tarvitse sietää. Mies tekee musta ihan hirviön näiden purkauksien aikana mitä en todellakaan ole. On minussa vikani enkä ole todellakaan täydellinen.

Saatiin taas asiat sovittua, tällä kertaa sanoin lähteväni kun alkoi taas puhumaan erosta. Ei halunnutkaan enää erota.

Nyt minua on alkanut ahdistaa koko tilanne. Mietin koko ajan mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. Viimeisen riidan aikana mies sanoi että on vuoden verran miettinyt pitäisikö erota. Ja minä luulin että meillä menee hyvin. ( Hyvin on mies näytellyt )

Meni pohja liitolta kun saa kuulla että mies noin kauan miettinyt eroa. Nyt ei kuitenkaan mies halua erota. Mitä pitäis ajatella..

 

ero on sille työkalu jolla pyrkii saamaan jonkinlaisen yliotteen tilanteesta mitä ei tunne hallitsevansa, ehkä juuri siksi välttelee puhumista kun ei tunne että pysyy homma hallussa, mutta ikävä kyllä jokaisella meillä on oma rajansa ja sit napsahtelee kunnolla jos sisällä vaan yrittää pitää asioita.

 

Taidat olla sellanen luonteeltasi ja käytökseltäsi, jolle ei kannata puhua ja jos puhuu niin saa sontaa niskaansa, joten mies on mielummin puhumati

 

Ei ärsyttäviä asioita kannata aina sanoa toiselle... Useimmiten ne ärsytykset menevät kuitenkin ohi itsestään eivätkä jää muhimaan.

Kaikki eivät vain tykkää sanoa suoraan jokaista epämiellyttävää asiaa. Sä voit itse auttaa asiaa opettelemalla tulkitsemaan miestä ja ymmärtämään jo vihjauksista, koska joku asia ärsyttää.

 

Taidat olla sellanen luonteeltasi ja käytökseltäsi, jolle ei kannata puhua ja jos puhuu niin saa sontaa niskaansa, joten mies on mielummin puhumati

Olisinki nii ymmärtäsin miehen käytöksen. Joskus sanonut ettei raaski sanoa, mut silti raaskii heittää koko paskan kerralla niskaan.

 

Olisinki nii ymmärtäsin miehen käytöksen. Joskus sanonut ettei raaski sanoa, mut silti raaskii heittää koko paskan kerralla niskaan.

Parempi kerralla ja harvemmin, kuin joka päivä.

 

[QUOTE="suski";22488033]Ei ärsyttäviä asioita kannata aina sanoa toiselle... Useimmiten ne ärsytykset menevät kuitenkin ohi itsestään eivätkä jää muhimaan.

Kaikki eivät vain tykkää sanoa suoraan jokaista epämiellyttävää asiaa. Sä voit itse auttaa asiaa opettelemalla tulkitsemaan miestä ja ymmärtämään jo vihjauksista, koska joku asia ärsyttää.[/QUOTE]

Muotolin huonosti. Sanomisella tarkoitan esimerkiksi sitä jos toinen tekee jonkin asian väärin. Enkä tarkoita vessapaperin väärinpäin laittamista telineeseen.

Itseki sanon vasta kun on pakko. Ja olen yrittänyt tulkita miehen käytöstä ja vihjailuja. Jos kysyn mieheltä vaivaako jokin, mies kääntää koko asian niin että olen kritisoinut itseäni.

 

Parempi kerralla ja harvemmin, kuin joka päivä.

No ei ole itselläkään tarvetta sanoa joka päivä miehelle. Keksimäärin varmaan 2xkk. Sinusta reilua että mies haukkuu vaimoaan tuntikaupalla?

 

ero on sille työkalu jolla pyrkii saamaan jonkinlaisen yliotteen tilanteesta mitä ei tunne hallitsevansa, ehkä juuri siksi välttelee puhumista kun ei tunne että pysyy homma hallussa, mutta ikävä kyllä jokaisella meillä on oma rajansa ja sit napsahtelee kunnolla jos sisällä vaan yrittää pitää asioita.

Mies kyllä innostuessaan päästelee herkästi sammakoita suustaan. Minä en edes nimittelemään pysty suuttuessani. Haistattelen kyllä kun kunnolla suutun.

 

No minä en ainakaan ala kenenkään mielialoja arvuuttelemaa. Eikä ole reilua saada vuoden paskoja niskaan. Enkä myöskään jaksaisi tuollaista pelleilyä. Joko ollaan reilusti yhdessä, ja sanotaan suoraan jos joku asia vaivaa, tai mun puolesta sais lähteä omille teilleen. Pikkuasiat voi jättää sanomatta, mutta ne on sitten sen verran pieniä, ettei jääkään kaivelemaan.

 

Ja vielä, että jos jatkatte yhdessä, niin onpa muuten sinun kiva miettiä joka sanomisestasi ja tekemisestäsi, että oliko nyt sellainen, että toinen laittaa kaunapankkiin, ja haluaa kohta taas sen varjolla erota. Huh miten raskasta.

 

[QUOTE="Kenguru";22488173]Ja vielä, että jos jatkatte yhdessä, niin onpa muuten sinun kiva miettiä joka sanomisestasi ja tekemisestäsi, että oliko nyt sellainen, että toinen laittaa kaunapankkiin, ja haluaa kohta taas sen varjolla erota. Huh miten raskasta.[/QUOTE]

Sitä tässä oonki miettiny että jaksanko tällästä liittoa.

 

Niin no, meillä ei kanssa mies osannut puhua eikä ottaa kritiikkiä vastaan. tosin varmaan kritiikin antamismuodosssa olisi ollut joskus parantamisen varaa. Mutta siis pointti on se, että heti suututtiin jos puhuin jostain asiasta joka oli jäänyt tekemättä joka olisi pitänyt olla valmis aikoja sitten. Ym.
mies suuttuessaan jaksoi toitottaa niitä solvauksia ja loukkaavia kommentteja ja huutaa että tossa on ovi, saa lähteä. Mä pari vuotta jaksoin kuunnella, mutta nyt syksyllä meni totaalisesti hermo kun ei koskaan muuta kuin solvauksia ja kommentteja että mä olen pilannut hänen elämänsä jne. Mä päätin että pidetään hetki taukoa ja katsotaan haluaako toisen takaisin vai ei. Onko pilattu toistemme elämät vai ei... jos ei niin jatketaan yhdessä mutta jos nyt tuntuu että parempi näin, erotaan lopullisesti.
Mutta kun mä kerroin että mennään sossuun jutteleen huoltajuudesta ym tänä asumuseron aikana, mies ei oikein eka uskonut että mä olen eroamassa. Mutta voi ehkä tajuta että sanoillakin on merkitys vaikka itse luulee että se on vaan sanahelinää.
Mä näen asian niin, että jos voit toiselle suoltaa suustas kauheimpia sanoja ja yhdistää sanoja saavasi vielä kauheamman yhdistelmän ja kerrot että kaikille olisi parempi jos sua ei olis olemassa, hyppää jokeen ja se että oot pilannut mun elämän niin ei se toisesta voi oikeasti välittää. Joku raja on ylitetty kun tuollaisia asioita sanotaan toisille. Ja eikä mene läpi että puhuu mitäsattuu ettei tarkoita... bullshittiä.
No, meillä miehen uhkailema ero on menossa nyt....

 

Niin no, meillä ei kanssa mies osannut puhua eikä ottaa kritiikkiä vastaan. tosin varmaan kritiikin antamismuodosssa olisi ollut joskus parantamisen varaa. Mutta siis pointti on se, että heti suututtiin jos puhuin jostain asiasta joka oli jäänyt tekemättä joka olisi pitänyt olla valmis aikoja sitten. Ym.
mies suuttuessaan jaksoi toitottaa niitä solvauksia ja loukkaavia kommentteja ja huutaa että tossa on ovi, saa lähteä. Mä pari vuotta jaksoin kuunnella, mutta nyt syksyllä meni totaalisesti hermo kun ei koskaan muuta kuin solvauksia ja kommentteja että mä olen pilannut hänen elämänsä jne. Mä päätin että pidetään hetki taukoa ja katsotaan haluaako toisen takaisin vai ei. Onko pilattu toistemme elämät vai ei... jos ei niin jatketaan yhdessä mutta jos nyt tuntuu että parempi näin, erotaan lopullisesti.
Mutta kun mä kerroin että mennään sossuun jutteleen huoltajuudesta ym tänä asumuseron aikana, mies ei oikein eka uskonut että mä olen eroamassa. Mutta voi ehkä tajuta että sanoillakin on merkitys vaikka itse luulee että se on vaan sanahelinää.
Mä näen asian niin, että jos voit toiselle suoltaa suustas kauheimpia sanoja ja yhdistää sanoja saavasi vielä kauheamman yhdistelmän ja kerrot että kaikille olisi parempi jos sua ei olis olemassa, hyppää jokeen ja se että oot pilannut mun elämän niin ei se toisesta voi oikeasti välittää. Joku raja on ylitetty kun tuollaisia asioita sanotaan toisille. Ja eikä mene läpi että puhuu mitäsattuu ettei tarkoita... bullshittiä.
No, meillä miehen uhkailema ero on menossa nyt....

Veit jalat suusta. Kaikkeen ei tarvitse alistua. Mä seuraan nyt mihin tämä tilanne kehittyy. Seuraavat eropuheet tulee niin pakkaan kassit.

Muoks. Jaksuja sulle:hug: